Kevä­jär­vi poh­tii pää­kir­joi­tuk­ses­saan, että pitäi­si­kö kan­sa vaih­taa, kun se tulee niin kal­liik­si. Eikös muu­ta­mat ole sitä miel­tä, että väes­tön vaih­to on jo meneil­lään. Rat­kai­sua meno­ke­hyk­sien pauk­ku­mi­seen sii­tä tus­kin on.

Toi­meen­tu­lo­tu­ki­lain muu­tok­set tuli­vat voi­maan 1.2.2026. Tuen tasoa Orpon hal­li­tus leik­kaa kai­kil­ta 2–3 % 1.3.2026 alkaen. Tämän vii­me­si­jai­sen tuen leik­kaus vai­kut­taa suo­raan kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­viin ihmi­siin Suo­mes­sa. Pahim­mil­laan leik­kaus voi olla jopa 50 %, jos esi­mer­kik­si työ­ky­vy­tön ei pys­ty mene­mään kokoai­ka­työn haki­jak­si. On pak­ko kysyä, mik­si Orpon ja Pur­ran hal­li­tus halu­aa kurit­taa kaik­kein köy­him­piä ihmi­siä ja esi­mer­kik­si lapsiperheitä.

Leh­ti­me­dian seu­raa­mi­nen ottaa lei­jo­nan­osan aamua­jas­ta­ni. Sen mah­dol­lis­taa eläk­keel­lä olo. Van­he­tes­saan, herä­si kai­puu takai­sin seu­dul­le mis­sä on syn­ty­nyt, viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa. Uuden­lai­nen kiin­nos­tus syn­ty­mä­kun­taa­ni kos­ke­viin asioi­hin ja tapah­tu­miin Poh­jois-Poh­jan­maal­la, aina Lapin maa­kun­taa myöten.

95 vuot­ta (4.2.2026) on vain nume­roi­ta, kun kat­soo iki­nuor­ta Junek­sen Ossia. Ossin jal­ka nousee keveäs­ti, kuin nuo­rel­la mie­hel­lä. Hänel­lä on posi­tii­vi­nen asen­ne elä­mään. Musiik­ki on hänel­lä lähel­lä sydäntä.

Vuo­si 2026 on alka­nut monis­sa Oulun reu­na­kau­pun­gin kylis­sä syn­kis­sä tun­nel­mis­sa. Kau­pun­gin jul­kai­se­ma pal­ve­lu­verk­koe­si­tys uhkaa tois­ta­kym­men­tä lähi- ja kylä­kou­lua – kou­lu­ja, jot­ka ovat vuo­si­kym­men­ten ajan pitä­neet kylät elin­voi­mai­si­na. Nyt epä­var­muus kos­ket­taa pait­si lap­si­per­hei­tä myös koko­nai­sia kyläyhteisöjä.

Vii­me vuo­sien menes­tyk­sen – lue menes­ty­mät­tö­myy­den – perus­teel­la Kärp­pien tun­nus­musii­kik­si sopi­si nyky­ään Tom­mi Län­ti­sen kap­pa­le Via Dolo­ro­sa kuin “nyrk­ki sil­mään”. Mik­sei­pä maa­li­lau­luk­si­kin, sen ver­ran har­voin sitä jou­tuu enää nyky­ään kuun­te­le­maan. Leik­ki leik­ki­nä, mut­ta vaka­vam­min ottaen…mitenhän “isos­sa kuvas­sa” vuo­si­tu­han­nen kah­den ensim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen peto­mai­ses­ta menes­tys­dy­nas­tias­ta onkin koro­nan kuri­muk­ses­ta kuo­riu­tu­nut kuin pahai­nen pis­te­pa­jat­so, joka ei pää­se pysy­väm­min parem­man pelaa­mi­sen ja pär­jää­mi­sen puo­lel­le sit­ten mil­lään?! Puheet B‑liigaan putoa­mi­ses­ta sar­ja­muu­tok­sen jäl­keen eivät ole ollen­kaan lii­oi­tel­tu­ja täl­lä tren­dil­lä, itsea­sias­sa Kär­pät kuu­lui­si sin­ne sel­väs­ti tulos­ten perus­teel­la vii­mei­sen 2 vuo­den otannalla!

Mei­tä oli kol­me sipu­lia ama­ryl­lik­siä: val­koi­nen, punai­nen ja ker­rot­tu vaa­lean­pu­nai­nen. Kukim­me jou­lu­na vuo­si sit­ten. Pää­sim­me akva­rel­li­na kehyk­siin ja kuva­na kort­tiin. Kuk­kam­me kui­vui­vat, var­ret kuih­tui­vat. Leh­tiä toki kasvatimme.