Ran­ta­poh­jas­sa 21.5. oli Oulun Veden joh­ta­jan Juha Hil­tu­lan haas­tat­te­lu. Esil­le tuli pal­jon asi­aa Vii­ni­vaa­ran veden­ot­to­hank­kees­ta, mut­ta muu­ta­man tär­keän täy­den­nyk­sen haluam­me tuo­da esille.

Kii­täm­me mie­li­pi­de­kir­joit­ta­jaa (Ran­ta­poh­ja 21.5.) tär­keän ja monia kos­ket­ta­van aiheen esil­le nos­ta­mi­ses­ta. Hau­taus­maat ovat meil­le kai­kil­le mer­ki­tyk­sel­li­siä paik­ko­ja – ne kan­ta­vat muis­to­ja lähei­sis­tä ja ker­to­vat yhtei­ses­tä his­to­rias­tam­me. On ymmär­ret­tä­vää, että muu­tok­set hau­ta­paik­ko­jen käy­tän­nöis­sä herät­tä­vät huol­ta ja kysymyksiä.

Iin kun­ta hakee vali­tus­lu­paa Poh­jois-Poh­jan­maan hal­lin­to-oikeu­den pää­tök­ses­tä kor­keim­paan hal­lin­to-oikeu­teen, (Ran­ta­poh­ja 05.04.2026). Vähän on hep­poi­nen perus­te Iin raken­nus­lau­ta­kun­nal­la, että raken­nus­han­ke ei aiheu­ta hait­taa kaa­voi­tuk­sel­le tai aluei­den muul­le järjestämiselle. 

Tätä asi­aa olen poh­ti­nut pit­kään, eri­to­ten nyt muu­ta­man vii­mei­sen vii­kon aika­na, kun rak­kaal­la koti­ky­läl­lä­ni on joku “kevät­pör­riäi­nen” purais­sut lap­sia ja hei­dän käy­tök­sen­sä hipoo jo ilki­val­taa. Joten­kin tun­tuu, että ei usko­ta ketään, oli sano­ja sit­ten van­hem­pi, kylä­läi­nen, opet­ta­ja tai joku muu ammattilainen. 

Kale­vas­sa oli pai­ne­tus­sa leh­des­sä 11.4.2026 kir­joi­tus Kii­min­ki­joen Sämp­pi­kos­ken ylä­juok­sul­le suun­nit­teil­la ole­vas­ta kun­nos­tuk­ses­ta. Joki­var­ren asuk­kaa­na kan­na­tan kaik­kia kun­nos­tus­töi­tä, joil­la täh­dä­tään Kii­min­ki­joen veden laa­dun paran­ta­mi­seen. Joen ylä­juok­sul­la on menos­sa hank­kei­ta, jois­sa kes­ki­ty­tään nime­no­maan tähän ja pyri­tään kor­jaa­maan run­saan oji­tuk­sen aiheut­ta­mat ongel­mat. Maal­lik­ko­na jär­kee­ni menee se, että kalat eivät pär­jää lii­an sameas­sa vedes­sä ja ymmär­ryk­se­ni mukaan tämä on asian­tun­ti­joi­den­kin mukaan Kii­min­ki­joen kala­kan­nan elvyt­tä­mi­sen kan­nal­ta olen­nai­sin asia. Kes­ki­ty­tään siis olennaiseen.

Väli-Olha­van seu­ra­kun­ta­ta­lo on ollut Ran­ta­poh­jan puhee­nai­hee­na jo jon­kin aikaa. Itse­kin olen aika­na­ni käy­nyt siel­lä saat­ta­mas­sa hau­dan­le­poon iso­van­hem­pa­ni, mis­tä talo on jää­nyt muis­toi­hi­ni. Iin seu­ra­kun­nan sivul­la ilmoi­te­taan talon kun­nos­tusar­viok­si noin 627 000 euroa, mikä todel­la­kin on hur­ja talon käyt­tö­as­tee­seen näh­den, saa­ti sit­ten talon rahal­li­seen arvoon. Hin­nas­sa lie­nee pien­tä “hen­gel­lis­tä­kin arvoa”.

Me karah­ka­lai­si­na vaa­dim­me, että mei­dän lap­sil­lam­me on tur­val­li­nen kou­lu­tie. Kylän hal­ki kul­kee Yli­kii­min­kiä koh­ti Muhok­sen­tie (Kan­ta­tie 834), jos­sa nopeus­ra­joi­tus on 80km/h, mut­ta jos­sa aje­taan käy­tän­nös­sä niin lujaa kuin tien kun­to kul­loin­kin antaa myöten.

Lumet suli­vat aikai­sin tänä kevää­nä. Jot­kut meis­tä kii­reh­ti­vät hara­voi­maan jäis­tä maa­ta. Nur­mi­kon viher­tä­mis­tä sai kui­ten­kin vie­lä odot­taa tovin. Vesi­sa­de tuli tar­pee­seen. Nyt puut ja pen­saat avaa­vat sil­mu­jaan. Tuo­mi­kin voi olla kukas­sa tuos­sa tuokiossa.

Ajoin Jää­lin ja Kii­min­gin väli­sel­lä osuu­del­la Kuusa­mon­tiel­lä autol­la. Huo­mio­ni kiin­nit­tyi mopoi­li­jaan, joka ajoi kevyen lii­ken­teen väy­läl­lä. Sehän on sal­lit­tua, mut­ta mopon nopeus oli noin 90 km/h. Se ajoi sel­väs­ti minua nopeam­min. Se ei lie­ne sal­lit­tua, eikä kovin tur­val­lis­ta kans­sa­liik­ku­jien kannalta.