Rantapohjassa kerrottiin 7.5. tilaisuudesta, jossa esiteltiin Iin Kirkkorannan kaavaluonnosta kansalaisille. Lehtijutun perusteella minulle jäi ristiriitainen olo. Kunnanjohtajan mukaan suunnittelussa ja lupavaiheessa halutaan ottaa huomioon kaava-alueen tärkeät kulttuuriset arvot. Lähtökohta on hyvä. Arkkitehdit Virve Väisänen ja Anniina Valjus puhuivat kylämäisyydestä, esteettömyydestä ja kulttuurillisista arvoista. Kun vielä kunnanarkkitehti Tapani Pukinkorva oli huomauttanut, että kyseessä on kaavaluonnos ja mielipiteet otetaan huomioon, niin tuli oikein hyvä olo, että Kirkonranta tulee olemaan iiläisille miellyttävä.
Suurin osa paikalla olleista oli kritisoinut kaavassa olevien kerrostalojen määrää, sijaintia ja korkeutta. Tuli mieleen, että millä tavalla tiheässä olevat kerrostalot, jopa nelikerroksiset, ovat erityisen iiläisiä ja ottavat huomioon Kirkkorannan kulttuurilliset arvot?
Arkkitehdit ja elinvoimajohtaja olivat todenneet, että kerrostalojen suunnittelussa täytyy ottaa huomioon hankkeiden toteutumismahdollisuudet. Elinvoimajohtajan lausahduksen voi tulkita virkahenkilön kannanotoksi: “nelikerroksisen kerrostalon rakentaminen on taloudellisesti järkevää”. Niinhän se onkin. Mutta onko se taloudellinen rakentaminen sitten niitä kulttuurillisia arvoja?
Minulla on hieman eri näkemys Iin kulttuurihistoriallisista arvoista. Veikkaukseni on, että jokinäkymä peittyy isolta osin kerrostaloihin. Päätöksen tekevät kunnan luottamushenkilöt, mutta heidän varaan en paljon laske. Mikä lie peri-iiläistä kulttuurihistoriaa olevan Sanna Koiviston Iijoen uitolle – veistoksen kohtalo kerrostalon takapihalla?
Pertti Huovinen, FM, historioitsija, Ii


