Kel­los­sa käyn­nis­tyi uusi aika van­haa vaalien

Nyt se on val­mis! Maa­il­man arvok­kain kel­lo ‑teok­sen ava­jai­sia vie­tet­tiin lau­an­tai­na Ora­van kou­lul­la Kel­los­sa. Yhtei­sö­tai­de­teos kuu­luu kan­sain­vä­li­seen Oulun kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­den Cli­ma­te Clock ‑teos­sar­jaan.

Samal­la vie­tet­tiin Hau­ki­pu­das-seu­ran perin­teis­tä Put­taan Piha­pii­rit ‑tapah­tu­ma kou­lun ja kou­lu­museon mil­jöös­sä. Päi­vän ohjel­ma kerä­si pai­kal­le noin 350 kävijää.

Maa­il­man arvok­kaim­man kel­lon ovat toteut­ta­neet yhtei­sö­tai­tees­taan tun­ne­tut arvos­te­tut tai­tei­li­jat Tel­ler­vo Kal­lei­nen ja Oli­ver Koch­ta-Kal­lei­nen yhdes­sä alu­een asuk­kai­den ja yhtei­sö­jen kans­sa. Muka­na on ollut yli 200 yhteis­työ­kump­pa­nia. Mekaa­nis-elekt­ro­ni­sen kel­lon näy­töl­lä esi­te­tään videoi­ta oulu­lais­ten arvok­kais­ta het­kis­tä eri puo­lil­ta Oulua.

– Tämä mat­ka on ollut ainut­laa­tui­nen ja iki­muis­toi­nen, Tel­ler­vo Kal­lei­nen kiit­ti sydä­mel­li­ses­ti kaik­kia muka­na olleita.

Teos ei ole maa­il­man arvok­kain sen mate­ri­aa­li­sen arvon vuok­si, vaan sik­si, että pai­kal­li­set asuk­kaat ovat osal­lis­tu­neet sen teke­mi­seen lah­joit­ta­mal­la aikaa heil­le mer­ki­tyk­sel­lis­ten arjen het­kien kuvaa­mi­seen. Kel­lon näy­töl­lä näh­dään muun muas­sa aamu­kah­vi­het­kiä, har­ras­tuk­sia, lem­mik­ke­jä, yhdes­sä­olon het­keä ja alu­een ainut­laa­tuis­ta luon­toa. Oli­ver Koch­ta-Kal­lei­nen ker­toi mie­leen jää­neen esi­mer­kik­si kuvauk­sen, jos­sa kävel­tiin vil­la­suk­sis­sa lumihangessa.

Kuvauk­set alueil­la ja kel­lon kon­kreet­ti­nen raken­ta­mi­nen Ora­van kou­lul­la alkoi puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten, mut­ta teok­sen suun­nit­te­lun tai­tei­li­jat aloit­ti­vat jo pal­jon aikai­sem­min. Muka­na kel­loa raken­ta­mas­sa kou­lul­la oli myös aktii­vi­nen pai­kal­li­nen vapaaehtoistiimi.

Teok­sen kes­kei­siä tee­mo­ja ovat poh­joi­sen ainut­laa­tui­nen luon­to Oulu2026-tee­man mukai­ses­ti sekä ajan kul­ku. Kel­lo on kaut­ta aiko­jen ryt­mit­tä­nyt ihmis­ten elämää.

– Mitä van­hem­mik­si tulem­me, sitä nopeam­min aika tun­tuu kulu­van. Yksi syy on se, ettem­me koe uusia asioi­ta niin usein kuin nuo­re­na. Sik­si kan­nat­taa aina roh­keas­ti näh­dä ja kokea uut­ta, Oli­ver Koch­ta-Kal­lei­nen kannusti.

Oulu­lai­set Kat­ri, Heik­ki ja Emma Haa­pa­kos­ki tuli­vat ava­jai­siin kat­so­maan kel­loa. Emma-tyt­tä­ren kuper­keik­ka tram­po­lii­nil­la on muka­na kel­lon sekuntivideolla.

– Tuol­la se näkyi, hih­kui Emma. Hänes­tä tramp­pa­hyp­pe­ly on paras­ta mitä hän tietää.

Per­heel­le kon­kre­ti­soi­tui videoi­ta kat­sel­les­sa, että elä­män mer­ki­tyk­sel­li­set asiat koos­tu­vat usein juu­ri niis­tä pie­nis­tä tutuis­ta arjen ja yhdes­sä teke­mi­sen hetkistä.

Kel­lo­lais­ta Pek­ka Krop­sua kiin­nos­ti var­sin­kin kel­lon meka­niik­ka ja se, että rat­tais­sa on käy­tet­ty mate­ri­aa­li­na vane­ria. Mar­tin­nie­me­läi­set Bir­git­ta ja Jyr­ki Mäki pysäh­tyi­vät seu­raa­maan videoi­ta, jot­ka todel­la kou­kut­ti­vat katsomaan!

Oulun kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja Jar­mo Hus­so tote­si puheen­vuo­ros­saan, että aika on kai­kil­le ihmi­sil­le yhtä tasapuolinen.

– Kel­lo ei pysäh­dy, mut­ta me voim­me itse pysäh­tyä miet­ti­mään, mikä elä­mäs­säm­me on tärkeää.

Hus­so toi­voi, että kel­lo­tai­de­teos ja Oulun kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si innos­ta­vat aloit­ta­maan uuden­lai­sen ajan­las­kun – ole­maan roh­kei­ta, ute­liai­ta ja val­mii­ta koke­maan uut­ta. Kult­tuu­ri ei tar­koi­ta vain tie­tyn­lais­ta kor­kea­kult­tuu­ria, vaan sitä on kaik­ki, kuten ruo­ka, lii­kun­ta ja urheilu.

Oulu2026:n ohjel­ma­joh­ta­ja Samu Fors­blom sanoi, että Oulu on laa­ja kau­pun­ki, johon kuu­luu eri­lai­sia aluei­ta ja ihmi­siä, jot­ka kaik­ki ovat tär­kei­tä. Vuo­den tapah­tu­mat levit­täy­ty­vät myös laa­jal­le, ja ohjel­mas­sa on yli 800 pro­jek­tia. Kult­tuu­ri yhdis­tää ihmi­siä ja levit­tää toi­voa ja ilon het­kiä. Tapah­tu­ma­vuo­den toi­vo­taan jät­tä­vän jäl­keen­sä myös pysy­vää vaikutusta.

Maa­il­man arvok­kain kel­lo on näh­tä­vil­lä Ora­van kou­lul­la vie­lä tou­ko­kuus­sa kes­ki­viik­koi­sin ja per­jan­tai­sin kel­lo 9.30–15.30.Oravan kou­lu­museo on avoin­na kes­ki­viik­ko­na 20.5. ja per­jan­tai­na 22.5. kel­lo 9.30–15.30.

Kier­tä­väk­si teok­sek­si suun­ni­tel­tu kel­lo­teos mat­kaa kesä­kuus­sa näh­tä­vil­le Yli-Iin Kie­rik­kiin. Kaik­ki eri alueil­le pysy­väs­ti sijoit­tu­vat kuusi Cli­ma­te Clock ‑tai­de­rei­tin teos­ta ava­taan ylei­söl­le 13. kesäkuuta.

Ora­van kou­lu ja kou­lu­museo ovat vaa­li­mi­sen arvoisia
Kesä­kuus­sa 75 vuot­ta täyt­tä­vän Hau­ki­pu­das-seu­ran puheen­joh­ta­ja Ilpo Väi­sä­nen ker­toi, että tämän vuo­den Put­taan Piha­pii­rit ‑ylei­sö­ta­pah­tu­mas­sa halut­tiin tuo­da esil­le Ora­van kou­lun vai­hei­ta ja kou­lu­museo­ta. Tapah­tu­ma yhdis­tet­tiin kel­lo­tai­de­teok­sen ava­jai­siin, ja jär­jes­te­ly­jä toteu­tet­tiin yhdes­sä Oulu2026-tii­min, yhtei­sö­toi­men ja museo- ja tie­de­kes­kuk­sen kans­sa. Tar­joi­luis­ta vas­ta­si Tak­ku­ran­nan Martat.

Esil­lä oli Hau­ki­pu­das-seu­ran Ora­van kou­lun his­to­rias­ta ker­to­va valo­ku­va­näyt­te­ly. Ora­van kou­lu perus­tet­tiin vuon­na 1893 Hau­ki­pu­taan toi­sek­si kun­nal­li­sek­si kan­sa­kou­luk­si ja kou­lu­museo avat­tiin 1984.

Hau­ki­pu­das-seu­ra yllä­pi­tää Hau­ki­pu­taan koti­seu­tu­museo­ta, vaa­lii koti­seu­tu- ja kult­tuu­ri­pe­rin­töä, har­joit­taa jul­kai­su­toi­min­taa ja ottaa kan­taa ajan­koh­tai­siin asioi­hin. Oulun pal­ve­lu­verk­koe­si­tyk­sen mukaan Ora­van kou­lu­museos­ta luo­vu­taan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­den lopussa.

Hau­ki­pu­das-seu­ra esit­tää kou­lu­museon säi­lyt­tä­mis­tä tule­vil­le suku­pol­vil­le. Alu­eel­la koe­taan myös tär­keäk­si, että Ora­van enti­nen kou­lu­ra­ken­nus säi­lyi­si yhtei­sö­jen käytössä.

1940-luvul­la syn­ty­neil­lä Jaak­ko Pie­ti­läl­lä ja Pek­ka Meri­läi­sel­lä on Ora­van kou­lus­ta hyviä muis­to­ja, vaik­ka luo­kat oli­vat iso­ja. Opet­ta­jat oli­vat auk­to­ri­teet­te­ja, ja hei­tä kun­nioi­tet­tiin. Opet­ta­ja asui kou­lul­la ja oli tär­keä osa tii­vis­tä kyläyh­tei­söä. Opet­ta­ja haki talois­ta mai­toa ja jau­ho­ja sekä saat­toi ker­toa van­hem­mil­le kenen oppi­laan kan­nat­taa pyr­kiä oppi­kou­luun. Mies­ten mie­les­tä Ora­van kou­lu ja museo kuu­lu­vat oleel­li­se­na osa­na Kel­lon kyläyhteisöä.

Ensim­mäis­tä ker­taa kou­lu­museos­sa vie­rail­lut Sarian­na Kivi­mä­ki kokee myös tär­keä­nä, että kou­lu­museo säi­lyi­si Kel­los­sa, sil­lä se on tär­keä osa pai­kal­lis­ta kult­tuu­ri­pe­rin­töä. Vas­taa­via pie­niä museoi­ta on har­vas­sa. Museo voi­si olla avoin­na kesä­ai­ka­na, ja se voi­si tar­jo­ta työ­mah­dol­li­suuk­sia opiskelijoille.

Lau­an­tain tapah­tu­mas­sa näh­tiin myös ihas­tus­ta herät­tä­nyt Kons­tik­kaat kel­lot ‑näyt­te­ly. Näyt­te­lys­tä vas­tan­nut Pir­jo Sii­po­la ker­toi, että sei­nä­kel­lot ovat Oulu-opis­ton tai­de­kou­lu UPIAn käsi­työ­tai­teen aikuis­ten perus­o­pe­tus­ryh­män valmistamia.

Per­soo­nal­li­sis­sa kel­lo­tau­luis­sa ajan kul­kua kuva­taan luon­toai­hei­den, mai­se­mien ja eläin­hah­mo­jen kaut­ta. Sii­po­lan omas­sa ”Suksikorento”-kellossa koren­non sii­vik­si oli kier­rä­tys­hen­ki­ses­ti muo­toil­tu van­ho­jen hiih­to­suk­sien kappaleita.