Mök­kia­lu­eel­lem­me puto­si pom­mi kesän alus­sa. Ruot­sa­lai­nen kai­vos­yh­tiö hakee mal­mi­net­sin­tä­lu­paa eli val­taus­ta Kii­min­kiin, parin­kym­me­nen kilo­met­rin pää­hän Oulun kes­kus­tas­ta. Val­taus­ha­ke­mus on rajat­tu noin kym­me­nen neliö­ki­lo­met­rin aluel­le, mut­ta Arc­tic Mine­rals Explo­ra­tion sivuil­la on suun­ni­tel­mia jo pal­jon laa­jem­mas­ta alu­ees­ta koko Oulussa. 

Maa­lais­kis­sat ovat aina kuu­lu­neet talo­jen piha­pii­riin niin Konis­sa kuin mis­sä tahan­sa muus­sa pai­kas­sa Iis­sä. Ne ovat pitä­neet talot ja ulko­ra­ken­nuk­set puh­tai­na hii­ris­tä ja muis­ta pik­ku­jyr­si­jöis­tä. Ne ovat per­heis­sä tuo­mas­sa läm­pöä ja opet­ta­mas­sa eläin­rak­kaut­ta lap­sil­le ja aikui­sil­le. Kis­sat ovat mones­ti myös monen van­huk­sen ainoa ilo ja ystä­vyys­suh­de näi­nä kovi­na korona-aikoina.

Kulu­neen hel­le­ke­sän myö­tä olem­me varau­tu­neet met­sä­pa­loi­hin. Onnek­si nii­tä ei aina­kaan alku­ke­säs­tä juu­ri levin­nyt. Onnis­tu­mi­sel­la on kyt­ken­tän­sä met­sien hoitoon.

Illin­saa­ren upea luon­to on pilal­le pol­jet­tu. Kaik­ki se vih­reys mikä vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten peit­ti saa­ren met­säl­li­sen maa­poh­jan on nyt vain rus­keal­le mul­lal­le pol­jet­tua pöli­se­vää humusta.

Koro­na on noin 1,5 vuo­den aika­na vai­kut­ta­nut monin tavoin yhteis­kun­nas­sam­me. Mitä se on mer­kin­nyt kou­lu­tuk­sel­le? Mitä voim­me oppia korona-ajasta?

Ajel­tiin sis­ko­ni kans­sa pyö­räl­lä maa­nan­tai­na Iin Hamina/keskusta alu­eel­la ja etsit­tiin kah­vi­paik­kaa. Ei löy­ty­nyt. Hui­lin­ki kiin­ni ja lei­rin­tä-alu­een recep­tion autio ja tyh­jä! Miten ihmees­sä kes­kel­lä kesää ei löy­dy turis­teil­le edes kah­vio­ta mistään?

Van­ha Hami­na on omaa luok­kaan­sa ole­va pie­ni maa­il­ma, jos­sa on etu­ka­tu ja taka­ka­tu. Hami­nas­ta ker­ro­taan tari­noi­ta his­to­ri­aa muis­tel­len, kuin­ka siel­lä lai­vat­kin ran­tau­tui­vat joen ran­taan. Kylä alkoi laa­je­ta kes­kus­taan päin ja rin­ta­ma­mies­ta­lo­ja raken­net­tiin kylä­tei­den var­sil­le. Nelos­tie­kin kul­ki mut­ki­tel­len pik­ku­ky­lien Oja­ky­län, Ase­ma­ky­län ja Poh­jois-Iin kaut­ta koh­ti pohjoista.

Poh­jois-Suo­mi, Itä-Suo­mi ja Kes­ki-Poh­jan­maa ovat ennen­nä­ke­mät­tö­män kai­vos­ryn­täyk­sen koh­tei­na ja koh­ta myös Oulu. Ruot­sa­lai­nen mal­mi­net­sin­täyh­tiö Arc­tic Mine­rals Explo­ra­tion Ab jät­ti lupa­ha­ke­muk­sen 3 704,29 heh­taa­rin alu­ees­ta Oulun kau­pun­gin Kii­min­ki­joen ja Iijoen vesis­tö- ja valu­ma-alueil­la. Kii­min­ki­jo­ki vesis­töi­neen kuu­luu Natu­ra 2000-alu­ee­seen. Säh­kö­au­to­buu­mi on vaka­va isku Suo­men luonnolle.

Ois­pa kiva asua täl­lai­sel­la iha­nal­la kau­niil­la kyläl­lä, tätä sano­taan van­hak­si Hami­nak­si, näin turis­tit kes­ke­nään jut­te­le­vat ja valo­ku­via otta­vat talois­ta ja kau­niis­ta joki­mai­se­mas­ta, jot­ka kyläi­set pitä­vät kun­nos­sa turis­tien ihail­ta­va­na. Mut­ta jos raken­nusgryn­de­rit saa­vat tah­ton­sa läpi ja saa­vat raken­taa ne rus­keat rumat ker­ros­ta­lot Hami­nan alkuun tai lop­pu­pää­hän, niin turis­tien mie­li muren­tuu. Van­han Hami­nan idyl­li kato­aa. Toi­vo­taan ettei niin käy.