Sana Pyhä Hen­ki tuo mie­lee­ni erään lap­suu­den muis­ton. Maa­lais­pap­pi­lan poi­ka­na muis­tan, kun kevät­kyl­vön aika­na isä lau­loi pel­lon reu­nal­la: ”Niin kuin kas­te kedoil­lem­me vuo­ta­nut on Tai­vaas­ta niin myös Hen­ki sie­luil­lem­me Tai­vaan vih­ma vuo­da­ta.” Ymmär­si jo lap­se­na, että maan kas­vu tar­vit­see Tai­vaan kas­tet­ta. Kyl­vö­työ­tä teh­des­sä huo­ma­sin koh­ta, että mitä tar­koit­taa, kun Juma­lan Hen­ki ravit­see mei­tä ihmisiä.

Ensi sun­nun­tai­na vie­täm­me kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vää. Kan­sal­li­se­na juh­la­päi­vä­nä muis­tam­me sodis­sam­me kaa­tu­nei­ta mie­hiä ja nai­sia. San­ka­ri­vai­na­jat osoit­ta­vat sitä hin­taa, mikä maam­me vapau­den hyväk­si on annet­tu. Saam­me edel­leen kiit­tää rukouk­sis­sam­me kaik­kia hei­tä, jot­ka ovat sodan mels­kei­den kes­kel­lä anta­neet hen­ken­sä. Juma­la on joh­ta­nut kan­saam­me vai­kei­na aikoina. 

Useim­mis­ta Suo­men kir­kois­ta löy­tyy Man­ner­hei­min Suo­men äideil­le osoit­ta­ma päi­vä­käs­ky vuo­del­ta 1942. Man­ner­heim myön­si sii­nä äideil­le Vapau­den­ris­tin. Pel­lot odot­ti­vat kyn­tä­jiä ja kyl­vä­jiä, mut­ta moni oli kiin­ni rin­ta­mal­la tai ei palai­si koskaan.

Pie­ni poi­ka kan­toi ker­ran muka­naan eväs­nyyt­tiä. Sii­hen oli äiti lait­ta­nut vii­si lei­pää ja kak­si kalaa.