Oulun talousarvion 2027 ja taloussuunnitelma 2028–2029 on parhaillaan luottamushenkilöillä työstövaiheessa. On hyvä muistaa, että talousarvio ja taloussuunnitelma ovat muutakin kuin pelkkiä numeroita ja taulukoita. Ne kertovat siitä millaista kaupunkia haluamme rakentaa.
Lue lisää
Lapsuuteni seurakunnasta Etelä-Pohjanmaalta on jäänyt paljon lämpimiä muistoja. Oman kylän päiväkerho ja tyttökerho kyläkoululla olivat minulle tärkeitä. Ompeluseuroissa tapasin kavereita ja pyhäkoulussakin tuli käytyä. Myöhemmin rippikoulu jätti sydämeen lämpimän muiston ja pienen uskon kipinän.
Lue lisää
Kirjoitan tätä kolumnia vanhempainvapaan arjen keskeltä. Vanhempainvapaalla vietetty aika pysäyttää muistuttamaan siitä, mikä elämässä ja päätöksenteossa on tärkeää, ja ketä…
Lue lisää
Tutussa lasten evankeliumissa kerrotaan siitä, miten Jeesuksen luokse tuotiin lapsia. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus sanoi heille: ” Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” Mark.10:14. Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Lapset ovat Jeesukselle tärkeitä.
Lue lisää
Pilvinen aamupäivä. Kohtalaisen tyyntä. Yhtäkkiä takapihan koivikosa käy voimakas tuulenpuuska. Aivan kuin luonto antais käskyn: riisuuntukaa! Tuulessa heiluvat oksat puottavat viimeiset lehtensä, suurena lehtipilvenä. Tuuli tyyntyy ja koivut ovat ilman lehtiä. Kuin alastomuuttaan nolosteleva ihminen. Huh, sanon ääneen. Viereiset kuuset ja petäjät pysyvine neulasineen, toivon, antavat lohtua ja suojaa lehtipuille talven kylmimpinä päivinä. Samoin kuin kanssaihminen alastomalle palelevalle ihmispololle. Puistattaa, on jo syksy.
Tulevan sunnuntain evankeliumissa (Joh. 9:24–38) sokeana syntynyt mies julistaa ihmeestä, jonka Jeesus on hänelle tehnyt: ”Minä, joka olin sokea, nyt näen”. Voisi kuvitella, että kaikki kuulijat iloitsisivat tapahtuneesta. Näin ei kuitenkaan käy. Mies joutuu ensin kuulusteltavaksi ja lopulta yhteisönsä hylkäämäksi. Fariseukset eivät korvillaan kuule, eivätkä silmillään näe, kuinka mies puolustaa Totuutta ja kuinka Jumalan voimalliset teot ovat tulleet hänessä julki.
Viime viikolla oli Kalevassa artikkeli, jossa toimittaja kysyi, ovatko Oulun johtamisongelmat yksittäisten ihmisten vai koko järjestelmän ongelma. Hyvä kysymys, jota olen miettinyt itsekin.
Tärkeimmät päätökset ovat yleensä niitä, joiden vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä. Iin kuntastrategia ulottuu vuoteen 2035, ja strategiset valinnat ovat ohjanneet päätöksentekoa johdonmukaisesti.
Yksinäisyys on aikamme hiljaisista suruista. Se ei välttämättä näy ulospäin. Voi olla koti, jossa on seinällä ja pöydillä valokuvia läheisistä, mutta silti sydämessä on suuri kaipaus: Kunpa joku tulisi käymään tai kysyisi mitä minulle kuuluu.
Kun syksyn otsikoissa maalailtiin kuvaa kalliista talvisähköstä, Iin Energiassa viesti oli toinen: nyt ei kannata hätäillä. Korkeatkaan futuurihinnat eivät tarkoita, että sähkön hinta varmasti toteutuu kalliina. Samansuuntaista viestiä kuultiin vähän myöhemmin myös Energiateollisuuden johtajan suunnalta.
Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon. Sitä myös kaivataan: enemmän kohtaamisia, yhdessä tekemistä ja välittämistä. Harvemmin kuitenkaan pysähdymme miettimään, mistä yhteisöllisyys oikeastaan syntyy.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä jätti Iin kunnanvaltuuston kokouksessa aloitteen avoimuuden lisäämiseksi valtuuston päätöksenteossa.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen on antanut Kari Häkämiehelle tehtäväksi selvittää maakuntaliittojen tulevaisuutta, asemaa ja tehtäviä. Rakenteita on hyvä tarkastella avoimesti ja ennakkoluulottomasti.
Viimeisten viikkojen aikana olemme saaneet lukea uutisia todella merkittävistä investoinneista Pohjois-Pohjanmaalle. Datakeskuksia alkaa syntymään kuin sieniä sateella eri kuntiin ja nämä puolestaan vauhdittavat uusiutuvat energiahankkeet myös kannattaviksi.
Kuinka moni iiläinen tietää, mistä yhdyskuntalautakunta oikeastaan päättää?
Lauletaan laulussa. Mutta toisin kuin laulussa, minut ja lukuisat yhteistyökumppanit syksy kyllä yhdistää jälleen. Niin kesälomien, kuin kokoustaukojen jälkeen. Vaikka tyhjä kalenteri on lomalla luksusta, niin kyllä arkeen oli ihana palata. Ja heti tässä vaiheessa totean, että kyllä ihan samaan työpaikkaan olen palannut, kuin mistä lomalle jäin! Mikään ei ole siis muuttunut kesätauon aikana. Tätä sain nimittäin aika usein “oikoa” ihmisille kotikylälläni, kun monella oli käsitys, että toisin käy heti kesän jälkeen.