Täl­lä vii­kol­la vie­täm­me Kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vää. Tätä juh­la­päi­vää vie­te­tään vuo­sit­tain tou­ko­kuun kol­man­te­na sun­nun­tai­na kai­kis­sa Suo­men sodis­sa ja rau­han­tur­va­teh­tä­vis­sä meneh­ty­nei­den kunniaksi. 

Tule­va­na pyhä­nä vie­täm­me kir­kos­sa rukous­sun­nun­tai­ta. Samal­la juh­lim­me äitien­päi­vää. Äitien­päi­vä on minul­le tär­keä päi­vä muis­taa äitiä ja mum­mu­ja. Iso­van­hem­mat ovat jo nuk­ku­neet pois, mut­ta hei­dän muis­ton­sa elää vahvana. 

Oulus­sa käy­te­tään vuo­sit­tain mer­kit­tä­viä sum­mia veroeu­ro­ja muun muas­sa kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien raken­ta­mi­seen. Kyse on sadois­ta mil­joo­nis­ta eurois­ta pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Sil­ti lii­an usein tör­mä­tään samaan ongel­maan: kus­tan­nuk­set kas­va­vat hank­keen ede­tes­sä, aika­tau­lut veny­vät ja lopul­li­nen hin­ta tar­ken­tuu vas­ta, kun tär­keim­mät rat­kai­sut on jo tehty.

Vii­me aikoi­na pai­kal­li­nen kes­kus­te­lu on täyt­ty­nyt syys­tä­kin ras­kais­ta aiheis­ta: pal­ve­lu­ver­kon supis­tuk­sis­ta, sääs­töis­tä ja leik­kauk­sis­ta. Ne ovat vai­kei­ta asioi­ta, joi­ta emme voi väistää.

Pian on kevät­kyl­vö­jen aika. Ensim­mäi­set sie­me­net ovat jo pei­tet­ty­nä hen­non mul­ta­ker­rok­sen alle. Kesän kuk­ka­suun­nit­te­lut ovat jo vah­vas­ti mie­les­sä ja pape­ril­la. Kuvia kat­sel­laan ja uusia ideoi­ta etsi­tään puu­tar­ha­leh­dis­tä ja netin puutarhapalstoilta.

Sano­taan, että demo­kra­tian keh­to on antii­kin Krei­kas­sa. Kun kat­soo tar­kem­min, ei siel­lä käy­tös­sä ollut­ta hal­lin­to­ta­paa kyl­lä voi oikein aidok­si demo­kra­tiak­si sanoa. Nimit­täin demo­kra­tian kes­kei­nen arvo – tasa­ver­tai­suus – puut­tui tuol­loin täysin.

Nuo­rim­mat sotiem­me vete­raa­nit täyt­tä­vät tämän vuo­den alku­puo­lel­la 100 vuot­ta. Vete­raa­nin ilta­huu­to ‑lau­lun ker­to­säe on täyt­tä tot­ta: ”Hoi­vat­kaa, koh­ta pois­sa on vel­jet, muis­ta­kaa, heil­le kal­lis ol maa. Ker­to­kaa las­ten lap­sil­le lau­luin, him­me­tä ei muis­tot kos­kaan saa!” 

Vuon­na 2017 Oulun kau­pun­gin­val­tuus­to kokoon­tui Suo­mi 100 ‑juh­la­ko­kouk­seen ja teki yksi­mie­li­sen pää­tök­sen läh­teä tavoit­te­le­maan Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuot­ta. Tuol­loin pää­tös saat­toi tun­tua roh­keal­ta, kau­kai­sel­ta­kin. Kah­dek­san vuot­ta myö­hem­min voi­daan kysyä: tie­si­vät­kö­hän sen ajan val­tuu­te­tut, kuin­ka kau­as­kan­toi­sen rat­kai­sun he teki­vät? Nyt me tie­däm­me enemmän.

Olem­me vas­ti­kään viet­tä­neet kirk­ko­vuo­den suu­rin­ta juh­laa pää­siäis­tä. Samal­la kevät­tä koh­ti men­täes­sä valon mää­rä on lisään­ty­nyt, ja ilma­kin on läm­men­nyt pit­kän pak­kas­kau­den jälkeen. 

Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lue sai vii­me vuon­na Val­vi­ral­ta (sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon lupa­vi­ran­omai­nen) kol­men mil­joo­nan euron uhka­sa­kon lait­to­mien eri­kois­sai­raan­hoi­don hoi­to­jo­no­jen tilan­tees­ta. Meil­lä oli jonos­sa tuhan­sia ihmi­siä odot­ta­mas­sa leik­kaus­ta tai toi­men­pi­det­tä jopa usei­ta vuosia.

Vas­ta vuo­si­kym­me­niä elet­tyä­ni olen tajun­nut ja älyn­nyt sodan vai­ku­tuk­sen omas­sa elä­mäs­sä. Tal­vi- ja jat­ko­so­ta vai­kut­ti­vat sota-aika­na ja sen jäl­keen syn­ty­nei­siin monil­la vaih­te­le­vil­la tavoil­la. Viet­na­min sodan loput­tua 1975 toi­vek­kuus maa­il­man rau­has­ta kas­voi. Bal­ka­nin sota 1990-luvul­la sekä Venä­jän val­loi­tus­so­dat 2014 ja eten­kin 2022 Ukrai­nas­sa las­ki­vat uskoa rau­haan maailmassa.