Seu­ra­kun­nan eri työ­alo­jen toi­min­ta on kesä­tauon jäl­keen pyö­räh­tä­nyt käyntiin. 

Lau­le­taan lau­lus­sa. Mut­ta toi­sin kuin lau­lus­sa, minut ja lukui­sat yhteis­työ­kump­pa­nit syk­sy kyl­lä yhdis­tää jäl­leen. Niin kesä­lo­mien, kuin kokous­tau­ko­jen jäl­keen. Vaik­ka tyh­jä kalen­te­ri on lomal­la luk­sus­ta, niin kyl­lä arkeen oli iha­na pala­ta. Ja heti täs­sä vai­hees­sa totean, että kyl­lä ihan samaan työ­paik­kaan olen palan­nut, kuin mis­tä lomal­le jäin! Mikään ei ole siis muut­tu­nut kesä­tauon aika­na. Tätä sain nimit­täin aika usein “oikoa” ihmi­sil­le koti­ky­läl­lä­ni, kun monel­la oli käsi­tys, että toi­sin käy heti kesän jälkeen.