Renttahelekku: Uskaltaako uijakkaan ennää
Pilvinen aamupäivä. Kohtalaisen tyyntä. Yhtäkkiä takapihan koivikosa käy voimakas tuulenpuuska. Aivan kuin luonto antais käskyn: riisuuntukaa! Tuulessa heiluvat oksat puottavat viimeiset lehtensä, suurena lehtipilvenä. Tuuli tyyntyy ja koivut ovat ilman lehtiä. Kuin alastomuuttaan nolosteleva ihminen. Huh, sanon ääneen. Viereiset kuuset ja petäjät pysyvine neulasineen, toivon, antavat lohtua ja suojaa lehtipuille talven kylmimpinä päivinä. Samoin kuin kanssaihminen alastomalle palelevalle ihmispololle. Puistattaa, on jo syksy.
Lue lisää



