Työt­tö­myy­den kas­vu, talous­krii­sit, luon­non­ka­ta­stro­fit, lähi­suh­de­vä­ki­val­ta, alko­ho­lis­mi, las­ten pahoin­voin­ti, nuo­ri­son masen­tu­nei­suus, van­hus­ten heit­teil­le­jät­tö, lap­si­per­hei­den köy­hyys, rasis­mi… Täs­sä joi­ta­kin uuti­sai­hei­ta, joi­ta vii­me aikoi­na on tie­do­tus­vä­li­neis­sä näky­nyt. Vähem­mäs­tä­kin tulee ala­ku­loi­sek­si ja suu­pie­let kään­ty­vät roikkumaan.

Vaik­ka minä puhui­sin ihmis­ten ja enke­lien kie­lil­lä mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, oli­sin vain kumi­se­va vas­ki tai heli­se­vä sym­baa­li. Vaik­ka minul­la oli­si pro­fe­toi­mi­sen lah­ja, vaik­ka tun­ti­sin kaik­ki salai­suu­det ja kai­ken tie­don ja vaik­ka minul­la oli­si kaik­ki usko, niin että voi­sin siir­tää vuo­ria, mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, en oli­si mitään. Vaik­ka jakai­sin kai­ken omai­suu­te­ni näl­kää näke­vil­le ja vaik­ka antai­sin polt­taa itse­ni tules­sa mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, en sil­lä mitään voittaisi.

Täl­lä vii­kol­la vie­täm­me Kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vää. Tätä juh­la­päi­vää vie­te­tään vuo­sit­tain tou­ko­kuun kol­man­te­na sun­nun­tai­na kai­kis­sa Suo­men sodis­sa ja rau­han­tur­va­teh­tä­vis­sä meneh­ty­nei­den kunniaksi. 

Oulus­sa käy­te­tään vuo­sit­tain mer­kit­tä­viä sum­mia veroeu­ro­ja muun muas­sa kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien raken­ta­mi­seen. Kyse on sadois­ta mil­joo­nis­ta eurois­ta pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Sil­ti lii­an usein tör­mä­tään samaan ongel­maan: kus­tan­nuk­set kas­va­vat hank­keen ede­tes­sä, aika­tau­lut veny­vät ja lopul­li­nen hin­ta tar­ken­tuu vas­ta, kun tär­keim­mät rat­kai­sut on jo tehty.

Tule­va­na pyhä­nä vie­täm­me kir­kos­sa rukous­sun­nun­tai­ta. Samal­la juh­lim­me äitien­päi­vää. Äitien­päi­vä on minul­le tär­keä päi­vä muis­taa äitiä ja mum­mu­ja. Iso­van­hem­mat ovat jo nuk­ku­neet pois, mut­ta hei­dän muis­ton­sa elää vahvana. 

Vii­me aikoi­na pai­kal­li­nen kes­kus­te­lu on täyt­ty­nyt syys­tä­kin ras­kais­ta aiheis­ta: pal­ve­lu­ver­kon supis­tuk­sis­ta, sääs­töis­tä ja leik­kauk­sis­ta. Ne ovat vai­kei­ta asioi­ta, joi­ta emme voi väistää.

Pian on kevät­kyl­vö­jen aika. Ensim­mäi­set sie­me­net ovat jo pei­tet­ty­nä hen­non mul­ta­ker­rok­sen alle. Kesän kuk­ka­suun­nit­te­lut ovat jo vah­vas­ti mie­les­sä ja pape­ril­la. Kuvia kat­sel­laan ja uusia ideoi­ta etsi­tään puu­tar­ha­leh­dis­tä ja netin puutarhapalstoilta.

Sano­taan, että demo­kra­tian keh­to on antii­kin Krei­kas­sa. Kun kat­soo tar­kem­min, ei siel­lä käy­tös­sä ollut­ta hal­lin­to­ta­paa kyl­lä voi oikein aidok­si demo­kra­tiak­si sanoa. Nimit­täin demo­kra­tian kes­kei­nen arvo – tasa­ver­tai­suus – puut­tui tuol­loin täysin.

Nuo­rim­mat sotiem­me vete­raa­nit täyt­tä­vät tämän vuo­den alku­puo­lel­la 100 vuot­ta. Vete­raa­nin ilta­huu­to ‑lau­lun ker­to­säe on täyt­tä tot­ta: ”Hoi­vat­kaa, koh­ta pois­sa on vel­jet, muis­ta­kaa, heil­le kal­lis ol maa. Ker­to­kaa las­ten lap­sil­le lau­luin, him­me­tä ei muis­tot kos­kaan saa!” 

Vuon­na 2017 Oulun kau­pun­gin­val­tuus­to kokoon­tui Suo­mi 100 ‑juh­la­ko­kouk­seen ja teki yksi­mie­li­sen pää­tök­sen läh­teä tavoit­te­le­maan Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuot­ta. Tuol­loin pää­tös saat­toi tun­tua roh­keal­ta, kau­kai­sel­ta­kin. Kah­dek­san vuot­ta myö­hem­min voi­daan kysyä: tie­si­vät­kö­hän sen ajan val­tuu­te­tut, kuin­ka kau­as­kan­toi­sen rat­kai­sun he teki­vät? Nyt me tie­däm­me enemmän.