Hyvin­voin­tia­lu­eet perus­tet­tiin alun perin sik­si, että saa­tiin kun­tia suu­rem­mat toi­mi­jat huo­leh­ti­maan sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­luis­ta sekä pelas­tus­toi­mes­ta. Tar­koi­tus oli pait­si kus­tan­nus­ten kas­vun hil­lit­se­mi­nen myös pal­ve­lui­den yhte­näis­tä­mi­nen ja parantaminen.

”Arvot eivät tuo­ta mitään”, sanoo tyy­lik­kää­seen pik­ku­tak­kiin pukeu­tu­nut nuo­ri poliit­ti­nen broi­le­ri haas­tat­te­lus­saan. Pan­kis­ta soi­te­taan mai­nos­pu­he­lua: ”Meil­le siir­ty­mäl­lä oli­si mah­dol­li­suus toteut­taa haa­vee­si urheiluautosta!” 

Työt­tö­myy­den kas­vu, talous­krii­sit, luon­non­ka­ta­stro­fit, lähi­suh­de­vä­ki­val­ta, alko­ho­lis­mi, las­ten pahoin­voin­ti, nuo­ri­son masen­tu­nei­suus, van­hus­ten heit­teil­le­jät­tö, lap­si­per­hei­den köy­hyys, rasis­mi… Täs­sä joi­ta­kin uuti­sai­hei­ta, joi­ta vii­me aikoi­na on tie­do­tus­vä­li­neis­sä näky­nyt. Vähem­mäs­tä­kin tulee ala­ku­loi­sek­si ja suu­pie­let kään­ty­vät roikkumaan.

Vaik­ka minä puhui­sin ihmis­ten ja enke­lien kie­lil­lä mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, oli­sin vain kumi­se­va vas­ki tai heli­se­vä sym­baa­li. Vaik­ka minul­la oli­si pro­fe­toi­mi­sen lah­ja, vaik­ka tun­ti­sin kaik­ki salai­suu­det ja kai­ken tie­don ja vaik­ka minul­la oli­si kaik­ki usko, niin että voi­sin siir­tää vuo­ria, mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, en oli­si mitään. Vaik­ka jakai­sin kai­ken omai­suu­te­ni näl­kää näke­vil­le ja vaik­ka antai­sin polt­taa itse­ni tules­sa mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, en sil­lä mitään voittaisi.

Täl­lä vii­kol­la vie­täm­me Kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vää. Tätä juh­la­päi­vää vie­te­tään vuo­sit­tain tou­ko­kuun kol­man­te­na sun­nun­tai­na kai­kis­sa Suo­men sodis­sa ja rau­han­tur­va­teh­tä­vis­sä meneh­ty­nei­den kunniaksi. 

Tule­va­na pyhä­nä vie­täm­me kir­kos­sa rukous­sun­nun­tai­ta. Samal­la juh­lim­me äitien­päi­vää. Äitien­päi­vä on minul­le tär­keä päi­vä muis­taa äitiä ja mum­mu­ja. Iso­van­hem­mat ovat jo nuk­ku­neet pois, mut­ta hei­dän muis­ton­sa elää vahvana. 

Oulus­sa käy­te­tään vuo­sit­tain mer­kit­tä­viä sum­mia veroeu­ro­ja muun muas­sa kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien raken­ta­mi­seen. Kyse on sadois­ta mil­joo­nis­ta eurois­ta pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Sil­ti lii­an usein tör­mä­tään samaan ongel­maan: kus­tan­nuk­set kas­va­vat hank­keen ede­tes­sä, aika­tau­lut veny­vät ja lopul­li­nen hin­ta tar­ken­tuu vas­ta, kun tär­keim­mät rat­kai­sut on jo tehty.

Vii­me aikoi­na pai­kal­li­nen kes­kus­te­lu on täyt­ty­nyt syys­tä­kin ras­kais­ta aiheis­ta: pal­ve­lu­ver­kon supis­tuk­sis­ta, sääs­töis­tä ja leik­kauk­sis­ta. Ne ovat vai­kei­ta asioi­ta, joi­ta emme voi väistää.