Kun Inke­ri Ait­to-oja ottaa kuu­mat, juu­ri pais­tu­neet ohuet ruis­juu­ri­lei­vät lei­vi­nuu­nis­ta ja hal­kai­see lei­vän, lei­jai­lee keit­ti­öön huu­maa­va rukii­nen tuok­su. Höy­ry nousee lei­vän sisuk­ses­ta ja pin­nal­le sivel­ty voi sulaa hitaas­ti. Se on arjen pie­ni het­ki, mut­ta mer­ki­tyk­sel­tään suo­ras­taan pyhä. Inke­ri Ait­to-oja loih­tii lei­piä sydä­mel­lään ja rak­kau­del­la vaa­lien äidil­tään oppi­mi­aan tai­to­ja kodis­saan Tai­pa­leen­ky­läs­sä, Hau­ki­pu­taan ja Kii­min­gin rajamailla.