Haukipudas







Voi kau­hi­ja!

Ran­ta­poh­jas­ta 16.1.1981: Kil­pai­lu on näi­nä päi­vi­nä kovaa. Tätä valais­koon kah­den palo­kun­nan kii­ruh­ta­mi­nen samaan tuli­pa­loon. Ensin ennät­tä­nyt sam­mut­ti palon, ja toi­sen palo­kun­nan pääl­lik­kö kat­se­li aikan­sa rau­nioi­ta ja sanoi sit­ten: “Muu­ten hyvä, mut­ta vää­rin sam­mu­tet­tu.” R.K.



Tak­ku­ran­nan talon­poi­ka Ant­ti Vai­nio jät­ti jäl­keen­sä ainut­laa­tui­set runot

Vuo­si­na 1763–1825 Kel­lon Tak­ku­ran­nal­la elä­nyt Ant­ti (Anders) Vai­nio on tois­tai­sek­si var­hai­sin tie­dos­sa ole­va suo­ma­lai­nen talon­poi­ka, joka kir­joit­ti itse runon­sa muis­tiin. Hänen käsin kir­joit­ta­man­sa kak­si kale­va­la­mit­tais­ta runo­ko­ko­nai­suut­ta, Sota­ru­no ja Suru­ru­no, ovat säi­ly­neet jäl­ki­pol­vil­le Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suus­seu­ran Kansanrunousarkistossa.