Iin paik­ka­ja­ko­neu­vot­te­lus­ta

Kes­kus­tan Rei­jo Kehuk­sel­la (Ran­ta­poh­ja 10.08.) vai­kut­taa ole­van outo käsi­tys sii­tä, mitä neu­vot­te­lul­la tar­koi­te­taan. Iis­sä ryh­mät kokoon­tui­vat yhdes­sä sopi­maan paik­ka­jaos­ta, mut­ta mitään var­si­nais­ta neu­vot­te­lua ei tilan­tees­sa syntynyt.

Kes­kus­tan ilmoi­tet­tua, mit­kä pai­kat se ottaa, eli lähes kaik­ki mer­kit­tä­vät puheen­joh­ta­juu­det ja enem­mis­tön lähes kaik­kiin toi­mie­li­miin, toi­sil­la ryh­mil­lä ei ollut muu­ta mah­dol­li­suut­ta kuin liit­tou­tua, joten dema­rit ja vih­reät ilmoit­ti­vat muo­dos­ta­van­sa neu­vot­te­lun aikai­sen koa­li­tion, johon vasem­mis­to sit­tem­min liit­tyi. Tämän jäl­keen kes­kus­ta ja perus­suo­ma­lai­set ilmoit­ti­vat vas­taa­vas­ta jär­jes­te­lys­tä. Kokoo­mus ilmoit­ti pysy­vän­sä koa­li­tioi­den ulkopuolella.

Tämän jäl­keen pai­kat sit­ten jaet­tiin näi­den voi­ma­suh­tei­den mukaan sinän­sä sovin­nos­sa, kos­ka sama tulos tuli­si kun­nan­val­tuus­ton suh­teel­li­ses­sa vaa­lis­sa. Näin väl­ty­tään äänes­tys­sir­kuk­sel­ta val­tuus­ton kokouk­ses­sa. Näh­däk­sem­me voi­daan puhua neu­vot­te­lun tulok­ses­ta, mut­ta ei oikeas­taan sovinnosta.

Tei­jo Lie­des, Lee­na Tiiro

Vasem­mis­to­lii­ton neuvottelijat