Tai­de­pal­kit­tu Juk­ka Taka­lo: “Tai­de on tapa ker­toa mei­dän tarinoita”

Poh­jois-Poh­jan­maan ja Kai­nuun tai­de­toi­mi­kun­ta on myön­tä­nyt vuo­den 2021 tai­de­pal­kin­non muusik­ko Juk­ka Taka­lol­le. Pal­kin­to jaet­tiin kes­ki­viik­ko­na ja se on suu­ruu­del­taan 10 000 euroa.

Juk­ka Taka­lo (s. 1967) on tun­net­tu pait­si kiha­ras­ta tukas­taan, myös kepeän kan­taa­ot­ta­vis­ta kuple­teis­taan ja kos­ket­ta­vis­ta suo­mi­rocklau­luis­taan. Hän luon­neh­tii itse­ään maa­ta kier­tä­väk­si kuplet­ti­mie­hek­si, tari­nan­ker­to­jak­si, lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jäk­si, video­mie­hek­si ja kir­ja­mie­hek­si. Näi­tä kaik­kia hän todel­la­kin on maan­lä­hei­ses­ti, humo­ris­ti­ses­ti ja sydä­men vii­sau­del­la, luon­neh­ti tai­de­toi­mi­kun­ta perusteissaan.

– Muka­vaa­han se on, että tulee popu­laa­ri­kult­tuu­rin puo­lel­ta pon­nis­ta­va­na esiin­ty­vä­nä tai­tei­li­ja­na pal­ki­tuk­si. Lau­lu­ja, musiik­ki­vi­deoi­ta ja eri­lai­sia kir­joi­tuk­sia on tul­lut teh­tyä pit­kään ja keik­kail­tua kai­kis­sa mah­dol­li­sis­sa pai­kois­sa kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta amma­tik­seen, kom­men­toi Taka­lo palkintoa.

Kysy­myk­seen, onko pal­kin­to­sum­mal­le jo tie­dos­sa käyt­töä, hän vastaa:

– Keik­kai­lus­ta elan­ton­sa saa­van lau­lun­te­ki­jän koro­nan kurit­ta­mal­le tilil­le rahat vie­lä mah­tu­vat hel­pos­ti. Koen tämän kan­nus­tuk­se­na jat­kaa vali­tul­la tiel­lä, tus­kin pal­kin­toa hyväs­teik­si­kään oli tar­koi­tet­tu. En osta meno­lip­pua helvettiin!

– Tot­ta puhuen huo­mio moti­voi käyt­tä­mään jat­kos­sa­kin aikaa monen­lai­seen kult­tuu­rin vapaa­eh­tois­työ­hön, jota teen eri yhteis­työ­kump­pa­nei­den kans­sa. Ehkä voin het­kek­si koet­taa kes­kit­tyä nyt myös tai­teen alku­tuo­tan­toon, hen­gen­vil­je­lyyn Haukiputtaalla.

Tai­de­toi­mi­kun­ta huo­mioi pal­kin­nol­laan myös Taka­lon tai­teel­li­sen työn pai­kal­li­si­den­ti­tee­tin vah­vis­ta­ja­na kult­tuu­rin kei­noin. “Maa­ki­sen mer­ki­tyk­sel­li­nen mis­sio” toteu­tuu esi­mer­kik­si Maa­ki­nen Mar­tin­nie­mi ‑tapah­tu­mas­sa.

Taka­lo koki löy­tä­neen­sä itsen­sä tai­tei­li­ja­na uudes­taan poh­joi­seen paluu­muu­ton jäl­keen, jol­loin tai­de ei ollut vain itseil­mai­sua, vaan tapa ker­toa “mei­dän” tari­noi­ta. Tari­noi­ta, jot­ka jäi­si­vät muu­ten kertomatta.

Tai­de on myös vai­kut­ta­mis­ta. Tai­teen kei­noin voi käsi­tel­lä kipei­tä­kin asioi­ta syyl­lis­tä­mät­tä ketään. Tai­de on par­haim­mil­laan jon­kin­lais­ta kipu­pis­tei­den hierontaa.

– Aja­tus mei­dän tari­noi­den ker­to­mi­ses­ta ja näky­väk­si teke­mi­ses­tä on taus­tal­la myös sii­nä, että on pitä­nyt olla jär­jes­tä­mäs­sä monen­lai­sia tapah­tu­mia Maa­ki­ses­ta Mar­tin­nie­mes­tä Ilma­ki­ta­ran­soi­ton MM-kisoihin.

Oman tai­teen esit­tä­mi­nen on Taka­lol­le tär­ke­ää, sil­lä sil­loin teok­set saa­vat toi­sen elä­män ja tilai­suu­den kom­mu­ni­koi­da ylei­sön kans­sa. Asioi­den ei tar­vit­se myös­kään aina olla niin vaka­via, vaik­ka ne oli­si­vat­kin totta.

– Hymys­sä suin onnis­tuu parem­min kuin ham­paat irves­sä. Olen saa­nut olla sii­nä onnel­li­ses­sa ase­mas­sa, että ylei­söä on aina riit­tä­nyt enem­pi ja vähem­pi. Palau­tet­ta saa joka esiin­ty­mi­ses­tä, kun kir­jai­li­ja jou­tuu odot­te­le­maan epä­toi­voi­se­na yhtä leh­tiar­vos­te­lua saa­dak­seen palau­tet­ta yksin puur­re­tus­ta työstä.

Suo­men kie­li on Taka­lol­le tär­keä. Hän mai­nit­see suu­rek­si esi­ku­vak­seen Kir­si Kun­nak­sen ja Tii­tiäi­sen satupuun.

– Suo­men kie­li on mei­dän ja sii­tä on syy­tä olla ylpeä. Vaik­ka englan­ti on hyvä työ­kie­li ihan con­nec­ting people ‑tasol­la, se ei ole äidin­kie­len veroi­nen sie­lun kie­le­nä. On syy­tä olla tark­ka­na, ettei suo­men kie­li soin­tei­neen ja syväl­le suku­pol­vien muis­tiin porau­tuen jää syr­jään arjes­ta, talou­des­ta eikä tieteestä.

Tai­tei­li­jak­si alka­mi­nen vaa­ti aikoi­naan Taka­lol­ta pää­tök­sen luo­pua parem­pi­palk­kai­sis­ta töis­tä ja elan­non vakaudesta.

– Tajusin, jos tar­rau­dun tur­val­li­seen, ener­gi­aa ei jää tai­de­hom­miin. Minun on kes­ki­tyt­tä­vä nii­hin jut­tui­hin, jot­ka jäi­si­vät muu­ten koko­naan teke­mät­tä, eli uuden luomiseen.

– Tai­de, viih­de ja urhei­lu­kin ovat kaik­ki samaa kult­tuu­rin paket­tia, jota ilman ihmi­sen elä­mä ei ole mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Elä­myk­set, hen­ki­nen ja fyy­si­nen elä­mä kie­tou­tu­vat kult­tuu­ris­sa toi­siin­sa ja se tekee elä­mäs­tä elä­mi­sen arvois­ta ja het­kit­täin jopa hie­noa. Sit­ten taas jak­saa pai­naa pimeydessä.

Aknes­tik-yhtyeen lau­la­ja­na ja keu­la­ku­va­na Taka­lo toi­mi vuo­des­ta 1984 vuo­teen 2002, jol­loin bän­di lopet­ti toi­min­tan­sa. Aknes­tik teki äsket­täin paluu­kei­kan Teat­rial­la. Keik­ka toteu­tui koro­nan takia nel­jän­nel­lä yrityksellä.

– Oli­han se mah­ta­vaa, siel­lä oli kovas­ti kokoon­tu­mis­ajo­jen makua ja tut­tu­ja naa­mo­ja ylei­sös­sä. Kun Aknes­tik lopet­ti aktii­viu­ran, olin ollut yli puo­let elä­mäs­tä­ni Aknes­ti­kis­sa. Soo­lou­ral­la olen saa­nut kuul­la älyt­tö­mäs­ti palau­tet­ta Aknes­ti­kin lau­lu­jen mer­ki­tyk­ses­tä ihmis­ten elä­män tär­keil­lä het­kil­lä. Nyt kei­kal­la bän­din muut­kin tyy­pit sai­vat tätä palautetta.

Soo­lou­ral­laan Juk­ka Taka­lo on jul­kais­sut kuusi levyä, jois­ta vii­mei­sim­pä­nä suo­ma­lai­sel­le luon­nol­le ja met­säl­le omis­tet­tu Vaa­ro­jen lau­lut (2018). Mat­ka jat­kuu, Joki­var­sien lau­lut ‑musiik­ki­pro­jek­ti on jouk­kois­tet­tu Del­ta Life ‑kon­sep­tik­si, joka tekee poh­jois­ta kult­tuu­ria näky­väk­si mat­kal­la koh­ti suis­toa ja Oulun kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuot­ta 2026. Näky­vyyt­tä lisää myös Poh­joi­nen kult­tuu­ri­vir­ta ‑kana­va.

Taka­lon ja Soi­va Sii­li ‑duon Vas­ta­ran­nan sii­li — levy oli Emma-ehdok­kaa­na vuo­den las­te­nal­bu­mi­sar­jas­sa 2015. Sama­na vuon­na Taka­lo valit­tiin Vuo­den posi­tii­vi­sim­mak­si oulu­lai­sek­si ja hän sai Pak­ka­la-kir­jal­li­suus­pal­kin­non. Esi­kois­ro­maa­ni Kuo­le­man nimi on Saab 96 jul­kais­tiin 2018.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.