Sadun maa­il­mas­ta oppia ja voi­mia arkeen

Lap­set oppi­vat sadun maa­il­man kaut­ta ymmär­tä­mään asioi­ta ja käyt­tä­mään mie­li­ku­vi­tus­taan. Sadut, tari­nat ja tai­de yhdis­tä­vät, saa­vat aikaan innos­tus­ta ja kehit­tä­vät esteet­ti­syy­den- ja kau­neu­den­ta­jua. Kaik­ki tämä yhdis­tyy Hau­ki­pu­taan neu­vo­lan sisään­tu­loau­laan satu­tai­tei­li­ja Pet­ro­nel­la Grah­nin luo­mas­sa taidemaalauksessa.

– Jos voit antaa lap­sel­le vain yhden lah­jan, anna hänel­le innos­tus­ta. Ei kos­kaan ole lii­an myö­häis­tä tavoi­tel­la unel­mia, nii­den ei tar­vit­se olla tie­tyn kokoi­sia ollak­seen mer­kit­tä­viä, riit­tää, että ne ovat itsel­le iso­ja, valai­see Grahn elä­män­fi­lo­so­fi­aan­sa kuu­den lap­sen äiti­nä, tai­tei­li­ja­na ja Pome­nia-satu­maa­il­man luojana.

Mie­li­ku­vi­tus ja luo­vuus kuu­lu­vat kai­ken ikäi­sil­le ja sil­le kan­nat­taa antaa tilaa. Pet­ro­nel­la Grahn halu­aa jakaa hyvää sadun tai­kaa teke­mäl­lä eri puo­lil­le Suo­mea sei­nä­maa­lauk­sia jul­ki­siin tiloi­hin kuten las­ten­sai­raa­loi­hin parin vuo­den välein. Täl­lä ker­taa hän halusi teh­dä tai­de­maa­lauk­sen Oulun seu­dul­la ja pai­kak­si vali­koi­tui Hau­ki­pu­taan neu­vo­la, mis­sä tar­tut­tiin oitis tilai­suu­teen. Neu­vo­lan aula, enti­sen vuo­deo­sas­ton tila, oli tii­li­sei­nil­tään autio ja lai­tos­mai­sen valkoinen.

– Tämä oli ehdok­kais­ta poten­ti­aa­li­sin eli “kau­hein paik­ka” ja sik­si iha­nin läh­teä toteut­ta­maan satu­kir­jaa sei­näl­le, tote­aa taiteilija.

Nyt neu­vo­laan tuli­jat astu­vat värik­kää­seen ja kut­su­vaan satu­maa­il­maan, jos­sa seik­kai­le­vat monet satu­hah­mot ja sei­nil­lä kas­va­vat puut ja kukat. Nimel­tään teos on Satu­met­sä Salai­nen.

Grahn ker­too teke­vän­sä sei­nien tai­de­maa­lauk­set yhtä huo­lel­la ja pik­ku­tar­kas­ti kuin maa­lai­si tau­lua, jol­loin teos saa eri syvyyk­siä ja taso­ja. Kat­sot­ta­vaa on kau­em­paa ja lähem­pää, myös pie­nen lap­sen korkeudelta.

Hau­ki­pu­taan neu­vo­lan tai­de­pro­jek­tiin Oulun kau­pun­ki osal­lis­tui kus­tan­ta­mal­la tai­tei­li­jal­le maa­lit ja majoituksen.

– Olem­me todel­la iloi­sia ja kii­tol­li­sia täs­tä tai­de­maa­lauk­ses­ta, joka ilah­dut­taa niin neu­vo­las­sa kävi­jöi­tä kuin hen­ki­lö­kun­taa­kin. Aiom­me hyö­dyn­tää tilaa laa­jem­min­kin eri­lais­ten tapaa­mis­ten ja tilai­suuk­sien puit­tei­na niin las­ten kuin ikäih­mis­ten­kin paris­sa. Ehkä myös lähi­päi­vä­ko­tien väkeä voi vie­rail­la tääl­lä, kun­han koro­na­ti­lan­ne para­nee, suun­nit­te­lee pal­ve­lu­pääl­lik­kö Nina Kin­nu­nen Hau­ki­pu­taan hyvinvointikeskuksesta.

Hän uskoo, että satu­maa­il­ma yhdis­tää asiak­kai­ta ja hen­ki­lö­kun­taa. Satu­maa­il­ma voi häl­ven­tää myös neu­vo­aan tule­vien las­ten jän­ni­tys­tä ja madal­taa näin neu­vo­lan kyn­nys­tä. Vas­taa­van­lai­sia hank­kei­ta viih­tyi­syy­den paran­ta­mi­sek­si kai­vat­tai­siin myös ikäih­mis­ten asumisyksiköihin.

– Ehkä tämän­kal­tai­nen tai­de­pro­jek­ti voi toteu­tua jat­kos­sa muu­al­la­kin, toi­voo Kinnunen.

Pet­ro­nel­la Grahn toi­voo ylei­ses­ti, että satu­kult­tuu­ria arvos­tet­tai­siin enem­män ja tai­det­ta alet­tai­siin vil­jel­lä enem­män jul­ki­sis­sa tilois­sa. Aske­lei­ta tähän suun­taan on tosin otettukin.

– Meil­lä Suo­mes­sa aris­tel­laan tur­haan värien käyt­töä, har­mit­te­lee roh­kea­na värien käyt­tä­jä­nä tun­net­tu tai­tei­li­ja, jol­le “enem­pi on parempi”.

Sadut, tari­nat ja tai­de tuo­vat iloa ja aut­ta­vat myös jak­sa­maan arjen vai­keis­sa tilan­teis­sa. Sadun tari­nan tai­an voi­ma voi kan­taa läpi koko elämän.

Pan­de­mia ja nyt Ukrai­nan sota ovat pakos­ta pysäyt­tä­neet, kun olem­me tuu­dit­tau­tu­neet aja­tuk­seen, ettei mitään täl­lais­ta voi­si kos­kaan tapah­tua. Nyt ymmär­räm­me tois­ten ihmis­ten, yhdes­sä toi­mi­mi­sen ja lähel­lä ole­vien asioi­den mer­ki­tyk­sen, poh­ti­vat Pet­ro­nel­la Grahn ja Nina Kinnunen.

Leik­ki on lap­sen tapa tut­kia maa­il­maa ja myös sadut ja tari­nat opet­ta­vat elä­mäs­sä tar­vit­ta­via tär­kei­tä tai­to­ja. Lähel­lä ole­vis­ta asiois­ta voi löy­tää mie­leen­pai­nu­via ja kiin­nos­ta­via juttuja.

– Met­sä­ret­ki on seik­kai­lu, kun jäte­tään kän­ny­kät pois ja pääs­te­tään mie­li­ku­vi­tus val­loil­leen. Lap­sil­le voi myös jää­dä enem­män muis­to­ja olo­huo­nee­seen yhdes­sä raken­ne­tus­ta maja­lei­kis­tä kuin ulko­maan­mat­kas­ta, uskoo Grahn.

Hän ker­too puhu­van­sa las­ten­sa kans­sa myös sodas­ta, jos he sii­tä kysyvät.

– Rehel­li­ses­ti sanon, että kaik­ki teh­dään, ettei sotaan jou­dut­tai­si. Ja jos jou­du­taan, niin yhdes­sä ollaan ja yritetään.

Kaut­ta his­to­rian vai­keis­ta­kin ajois­ta on sel­vit­ty, ja lap­sil­la on usein parem­mat kyvyt sel­viy­tyä kuin aikui­sil­la. Grahn halu­aa roh­kais­ta van­hem­pia kas­vat­ta­ji­na ja luot­ta­maan itseensä.

– Vir­heis­tä voi ottaa oppia ja suun­na­ta kat­se luot­ta­vai­ses­ti tulevaan.

Moni muis­taa lap­suu­des­taan tär­kei­tä satu­ja, joi­ta halusi kuul­la tai lukea aina yhä uudes­taan. Kymen­laak­sos­ta Pyh­tääl­tä kotoi­sin ole­van Pet­ro­nel­la Grah­nin (s. 1970) työ kuva­tai­tei­li­ja­na ja kir­jai­li­ja­na sai kipi­nän omis­ta lap­suu­den lei­keis­tä ja lap­sil­leen sepit­tä­mis­tään ilta­sa­duis­ta 20 vuo­den aika­na. Tari­noi­hin hän lisä­si usein jon­kin opet­ta­vai­sen asian.

Pome­nian satu­maa­il­man lohi­käär­meet, kei­jut ja muut satu­hah­mot herä­si­vät eloon piir­rok­si­na ja ani­maa­tio­hah­moi­na seik­kai­le­maan mobii­li­pe­lei­hin, vaa­te­kan­kai­siin ja satu­kir­joi­hin, joi­den rin­nal­la on jul­kais­tu myös peda­go­gi­sia oheis­tuot­tei­ta. Vii­mei­sim­pä­nä on kir­jois­ta ilmes­ty­nyt Pome­nian trilogia.

Satu­maa­il­ma tai­puu monek­si, sil­lä lau­an­tai­na oli balet­ti­kou­lu Sini­kel­lon Pome­nia — Tai­ka­maa­il­man suu­ri seik­kai­lu ‑bale­tin ensi-ilta Oulun kau­pun­gin­teat­te­ris­sa. Esi­tyk­siä on vie­lä 19.4. ja 20.4.