Päät­tä­jäl­tä: Tek­no­lo­gi­aa ja tekoälyä

“Mut­ta eikö sinul­la ole kii­re muu­al­le? Mik­si sinä olet puke­nut minul­le yöpai­dan pääl­le, jos et pane minua nuk­ku­maan? Minul­la ei ole enää mui­ta kuin lää­ke­ro­bot­ti Anja. Hän odot­taa minua yöpöy­däl­lä, voit­ko vie­dä minut hänen luok­seen, etten eksy matkalla?”

Kaa­ri­na Torro.

Tämä on ote Min­na Lindgre­nin kir­jas­ta Sävel­sin­kö ja kysy­myk­sen teki muis­ti­sai­ras sävel­tä­jä. Tämä voi­si aivan hyvin olla kenen tahan­sa yksin koto­na asu­van ihmi­sen arjes­ta! Mil­tä kuulostaa?

Minä­kin olen tutus­tu­nut “Anjaan” ja myön­nän, sii­tä on suu­ri apu ikäih­mi­sen arjes­sa. Mut­ta osaa­ko kaik­ki toi­mia kun “Anja” kut­suu lääk­kei­tä otta­maan? Se onkin toi­nen kysy­mys, toki monel­la kotia­pu käy 1–4 ker­taa päi­väs­sä ja he voi­vat käyn­nil­lään tar­kis­taa, että esim. lääk­keet on otet­tu. On toki mui­ta­kin tek­no­lo­gi­aan hyö­dyn­tä­viä lait­tei­ta, jot­ka hel­pot­ta­vat asu­mis­ta koto­na tai pal­ve­lu- ja hoi­va­ko­dis­sa. Nyky­tek­no­lo­gian puo­les­ta puhu­vat usko­vat tek­no­lo­gian ja teko­ä­lyn pelas­ta­van suu­ren työ­voi­ma­pu­lan, joka mei­tä uhkaa jo aivan nur­kan taka­na. Minun mie­li­pi­de on, että pal­ve­lu- ja hoi­va­ko­dit ovat myös suu­ri pelastus.

Kun saam­me asuk­kai­ta samo­jen sei­nien sisäl­le, heil­lä on koti, hoi­va ja se tär­keä seu­ra sitä halu­tes­saan koko ajan saa­ta­vis­sa eikä hen­ki­lös­tön tar­vit­se ajel­la pit­kin pitä­jiä tiu­kas­sa aika­tau­lus­sa, vaan he ovat samo­jen sei­nien sisäl­lä asuk­kai­den kans­sa. Sii­nä sääs­tyy aikaa ja uskoak­se­ni myös hen­ki­lös­töä tar­vi­taan vähem­män, kos­ka “ken­täl­lä” tar­vi­taan vähem­män hen­ki­lös­töä kul­ke­mas­sa. Toki heil­lä on kol­le­goi­ta apu­na tarvittaessa!

Myön­nän, että tar­vit­sem­me uut­ta tek­no­lo­gi­aa apu­na arjes­sam­me, kun muu­ten emme tule omin avuin toi­meen. Suun­taus­han on se, että ihmi­nen saa (jou­tuu?) asu­maan koto­naan, niin pit­kään kuin mah­dol­lis­ta ja hänen arkea tue­taan apu­vä­li­nein ja koti­hoi­don avul­la. Mut­ta onko­han täs­sä kehi­tyk­sen ohes­sa muka­na se tär­keä seik­ka eli inhimillisyys?

Elä­ke­liit­to on anta­nut lausun­non THL:lle liit­tyen Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön raport­tiin “Koto­na asu­mi­sen tek­no­lo­giat ikäih­mi­sil­le”. Kyl­lä, hei­dän lausun­toon on todel­la help­po yhtyä!

Elä­ke­liit­to sanoo mm. näin: “Ensi­si­jai­sen tär­ke­ää kui­ten­kin on että tek­no­lo­gial­la ei kor­va­ta inhi­mil­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja fyy­sis­tä lähei­syyt­tä vaan, että sitä käy­te­tään vapaut­ta­maan ammat­ti­lais­ten työ­ai­kaa rutii­neis­ta tär­keäm­piin työ­teh­tä­viin ja aitoon ihmis­ten väli­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen hoi­vaa tar­vit­se­vien iäk­käi­den kanssa.”

Ymmär­rän toki itse­kin, että tek­no­lo­gias­ta on iso apu myös hoi­to­hen­ki­lös­töl­le. Ja he ovat kyl­lä apun­sa ansain­neet! Mut­ta tulee kui­ten­kin muis­taa, että meil­lä on vie­lä ole­mas­sa suku­pol­vi, joka vie­rok­suu tek­no­lo­gi­aa ja on jopa ihan hukas­sa sen kans­sa. Jopa minul­la menee sor­mi välil­lä suu­hun ja kiu­kut­taa, kun uusien lait­tei­den ja ohjel­mien kans­sa ei mei­naa osa­ta toimia.

Teko­ä­lyn käyt­tö vir­tu­aa­li­si­na avus­ta­ji­na eri­lai­sis­sa ohjel­mis­sa on jo tut­tu­ja monel­le meis­tä, mut­ta jos koti­ro­bot­ti rul­laa vie­reen ja kyse­lee kuu­lu­mi­sia, voi sii­nä het­ken olla hie­man ihmeis­sään, var­sin­kin ikäih­mi­nen. Toki­han nekin kehit­ty­vät eikä nii­tä aina enää ero­ta oikeas­ta “lihaa ja ver­ta” ole­vas­ta ihmi­ses­tä ja kone­mai­nen ääni­kin muis­tut­taa enem­män oikean ihmi­sen puhet­ta. Toi­von kui­ten­kin, että ete­nem­me täs­sä­kin muu­tok­ses­sa ihmi­nen edel­lä ja muis­te­taan se tär­kein: Inhi­mil­li­syys ja fyy­si­nen läheisyys!

Oikein hyvää kesää ja ollaan yhteyksissä!

Kaa­ri­na Tor­ro, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, sd.

Oulun alu­eel­li­sen neu­vot­te­lu­kun­nan jäsen

Martinniemi/Oulu