Kak­so­set ovat iso lahja

Kaksosperheessä kaksi syliä ja käsiparia ovat tarpeen. Taru ja Jarmo Laukan perheeseen syntyivät kaksospojat heinäkuun lopulla. Äidin sylissä on Viljo ja isän sylissä Touko. Kaksosperheessä kaksi syliä ja käsiparia ovat tarpeen. Taru ja Jarmo Laukan perheeseen syntyivät kaksospojat heinäkuun lopulla. Äidin sylissä on Viljo ja isän sylissä Touko.

Taru ja Jar­mo Lau­kan per­hees­sä Hau­ki­pu­taan San­ta­hol­mal­la vie­te­tään lap­si­per­heen kii­reis­tä, mut­ta onnel­lis­ta arkea. Per­hee­seen kuu­lu­vat hei­nä­kuus­sa syn­ty­neet kak­sos­po­jat Vil­jo ja Tou­ko sekä 5‑vuotias esi­kois­ty­tär Lumi­na.

“Het­ki­nen, tääl­lä­hän onkin vau­vo­ja kak­si”, sai­vat Taru ja Jar­mo yllä­tyk­sek­seen kuul­la ras­kau­den ult­ra­ää­ni­tut­ki­muk­ses­sa. Sil­lä het­kel­lä van­hem­mat otti­vat tie­don vas­taan niin rau­hal­li­ses­ti, että lää­kä­ri ihmet­te­li tyy­neyt­tä. Uuti­nen alkoi val­je­ta vas­ta koto­na, ja kului­hin sii­nä jon­kin aikaa asi­aa sulatellessa.

– Mie­les­sä alkoi pyö­riä kysy­myk­siä, menee­kö ras­kausai­ka hyvin ja ovat­ko kak­so­set ter­vei­tä, sil­lä kak­sos­ras­kaus on aina ris­ki­ras­kaus. Miten kah­den vau­van hoi­ta­mi­nen sujuu arjes­sa, kun isä on vuo­ro­vii­koin kau­em­pa­na töis­sä ja pois kotoa?

Etu­kä­teen saa­tiin tie­tää, että vau­vat ovat molem­mat poi­kia, mut­ta tie­to pidet­tiin pit­kään vain oma­na. 5‑vuotias Lumi­na odot­ti innol­la pik­ku­vel­jiä, mut­ta ihmet­te­li, mik­si vau­vo­ja tulee ker­ral­la kaksi.

5‑vuotias Lumi­na on ylpeä iso­sis­ko. Vie­rel­lä vasem­mal­la Tou­ko ja oikeal­la Vil­jo rei­lun kol­men vii­kon ikäi­si­nä. Kuva: WestArt

Van­hem­pia hymyi­lyt­tää van­ha sanon­ta “samal­la menee kak­si vau­vaa sii­nä mis­sä yksikin”.

– Kaik­ki monik­ko­vau­vo­jen van­hem­mat tie­tä­vät, ettei asian­lai­ta ole näin, sil­lä teke­mis­tä on tupla­ten. Sel­vää on kui­ten­kin, että kak­so­set ovat iso lah­ja ja tuo­vat ker­ral­la kak­sin ver­roin onnea ja iloa.

Nyt per­hees­sä tie­de­tään, että arki sujuu, mut­ta välil­lä on ran­kem­paa­kin. Van­hem­pien yhteis­tä aikaa ei juu­ri­kaan ole, mut­ta sen aika tulee myö­hem­min. Vau­van­hoi­don lomas­sa pitää antaa huo­mio­ta ja aikaa myös isom­mal­le sisa­ruk­sel­le. Mus­ta­suk­kai­suut­ta oli vähän ilmas­sa var­sin­kin alku­vai­hees­sa, kun vau­vat vaa­ti­vat tii­viis­ti ajan ja huomion.

Ras­kausai­ka sujui onnek­si var­sin hyvin. Uimao­pet­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Taru on urhei­lul­li­nen ja hän har­ras­ti lii­kun­taa voin­nin mukaan jos­sain muo­dos­sa koko odotusajan.

Yllät­täen hei­nä­kuun lopul­la kak­so­set ilmoit­ti­vat tulos­taan ras­kaus­vii­kol­la 33+6, puo­li­tois­ta kuu­kaut­ta ennen las­ket­tua aikaa. Lap­si­ve­det meni­vät spon­taa­nis­ti kol­men aikaan sun­nun­tai­ta vas­ten yöl­lä. Tilan­ne oli yllät­tä­vä ja Tarus­ta pelot­ta­va­kin. Tuli läh­tö ambu­lans­si­ky­dil­lä sai­raa­laan, mis­sä arvel­tiin, että syn­ny­tyk­sen käyn­nis­ty­mis­tä voi­tai­siin vie­lä pit­kit­tää pari viik­koa, mikä aika tuli­si olla sai­raa­las­sa. Aika tun­tui etu­kä­teen pitkältä.

Kak­sos­po­jat oli­vat kui­ten­kin päät­tä­neet tul­la maa­il­maan sun­nun­tai­na 31.7. Aamu­päi­väl­lä kel­lo 10.58 syn­tyi Tou­ko (1980g ja 42 cm) ja 14 minuut­tia myö­hem­min Vil­jo (1850g, 43 cm), molem­mat alatiesynnytyksellä.

Jar­mo ehti pai­kal­le tun­tia ennen syn­ny­tys­tä, sil­lä Lumi­nal­le oli jär­jes­tet­tä­vä hoi­to ja oli kuu­los­ta­nut, ettei kii­ret­tä ole. Jar­mo tote­si kak­sos­ten syn­nyt­tyä, että nopeas­ti ja hel­pos­ti­han kaik­ki meni, mut­ta Taru oli asias­ta hie­man tois­ta mieltä.

Syn­ny­tyk­ses­sä Taru koki kui­ten­kin olleen­sa tur­val­li­sis­sa käsis­sä, sil­lä syn­ny­tys­sa­lis­sa oli yhtä aikaa hoi­to­hen­ki­lö­kun­taa enim­mil­lään kym­men­kun­ta. Hän­tä pelot­ti etu­kä­teen lähin­nä se, ettei ollut ehti­nyt saa­da kak­sos­syn­ny­tyk­seen liit­ty­vää tie­toa ja val­men­nus­ta, vaik­ka oli sii­tä jo aiem­min kysel­lyt. Sanot­tiin, ettei kii­ret­tä vie­lä ole.

Kak­so­set jäi­vät sai­raa­laan 2,5 vii­kok­si tark­kai­luun ja saa­maan lisää pai­noa. Taru pää­si kotiin jo seu­raa­va­na päi­vä­nä maa­nan­tai­na. Sai­raa­las­sa vie­rail­tiin päivittäin.

Haas­tei­ta kah­den vau­van hoi­dos­sa tuo ryt­mi­tys. Var­sin­kin alus­sa pojat saat­toi­vat nuk­kua, herä­tä ja syö­dä 2–3 tun­nin välein ja kum­pi­kin eri aikaan. Kak­sos­ten syn­nyt­tyä isä Jar­mo oli isyys­va­paal­la. Lisäk­si kau­pun­gil­ta saa­tiin per­he­työn­te­ki­jä avuk­si kah­dek­si vii­kok­si. Lumi­na on osa-aikai­ses­ti päi­vä­ko­dis­sa. Tarun äiti, Tei­ja-mum­mi ja Han­nu-ukki sekä kum­mit ovat tär­keä­nä apu­na arjessa.

Jar­mo työs­ken­te­lee maan­ra­ken­nusa­lal­la ja on aina vii­kon töis­sä kau­em­pa­na toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la ja pois kotoa, mut­ta seu­raa­van vii­kon vapaal­la koto­na. Vapaa­vii­kol­la arjes­sa on enem­män liik­ku­ma­va­raa ja Taru­kin voi pii­pah­taa yksin ulko­na vaik­ka­pa lenkillä.

Mah­dol­li­suuk­sia lap­si­per­heen koti­hoi­don­tuen ja ‑avun saan­tiin on per­hees­sä sel­vi­tet­ty, mut­ta sii­hen liit­ty­vä tie­don­han­kin­ta ja byro­kra­tia on aikaa­vie­vää ja moni­mut­kais­ta. Ei ole ihme, jos monil­la avun saa­mi­nen jää koko­naan tämän takia hake­mat­ta, poh­ti­vat Laukat.

Kak­sos­ten syn­ty­mä mer­kit­si myös vaat­tei­den ja tar­vik­kei­den han­kin­taa tupla­ten. Tar­vi­taan kak­si syöt­tö­tuo­lia, sän­kyä ja niin edelleen.

– Esi­koi­sel­le Lumi­nal­le han­kim­me pal­jon uut­ta, mut­ta nyt kak­so­sil­le lähes kaik­ki vaat­teet ja tar­vik­keet on han­kit­tu käy­tet­tyi­nä kak­sos­vau­nu­ja lukuu­not­ta­mat­ta, ker­too Taru.

Tam­mi­kuun 31. päi­vä­nä puo­li vuot­ta täyt­tä­vät Tou­ko ja Vil­jo ovat molem­mat jo yli seit­sen­ki­loi­sia tome­ria mie­he­nal­ku­ja. Kak­so­set eivät ole ident­ti­siä, ja kum­pi­kin on oman­nä­köi­sen­sä. Luon­teel­taan pojat ovat eri­lai­sia. Vil­jo on tem­pe­ra­ment­ti­nen “rämä­pää”, Tou­ko puo­les­taan rau­hal­li­sem­pi ja jär­ke­väm­pi, kuvai­lee isä Jar­mo poi­kien luonteenpiirteitä.

Van­hem­mis­ta on hie­noa seu­ra­ta kak­sos­ten kas­vua ja kehi­tys­tä. Poi­kien hymyt ker­to­vat, että kaik­ki on hyvin. Onni on, että pojat ovat olleet ter­vei­nä eivät­kä itkes­ke­le turhista.

Vil­jo ja Tou­ko ovat pääs­seet van­hem­pien­sa kans­sa jo vau­vauin­tiin Vesi-Jatu­liin. Taru on itse­kin ohjan­nut vauvauintia.

– Jän­nää on “hul­ju­tel­la” omien vau­vo­jen kans­sa altaal­la, hymyi­lee Taru.

Iso­sis­ko Lumi­na oli myös aikoi­naan vau­vauin­nis­sa ja osaa jo uida.

Tarus­ta ja Jar­mos­ta tun­tuu aina­kin täl­lä het­kel­lä, että per­heen lap­si­lu­ku on täyn­nä. Kak­sos­ten syn­ty­mä heil­le ei sinän­sä ollut tava­ton­ta, sil­lä Tarun isä oli kak­so­nen ja myös Jar­mon suku­haa­ras­ta löy­tyy kaksoset.

Pojat herä­si­vät päi­vä­unil­ta ulko­te­ras­sil­ta. äidin hoi­vis­sa Vil­jo, joka tapan­sa mukaan herää aina ensik­si. Isä rii­suu Tou­kon varus­tus­ta. Pian onkin ruo­ka-aika. Kuvat: Auli Haapala

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.