Sukel­lus lap­suu­den kirjoihin

Syk­syl­lä vie­te­tään kan­sain­vä­lis­tä luku­tai­don päi­vää ja suo­ma­lai­sen kir­jal­li­suu­den päi­vää. Vii­me vii­kon­lop­pu­na kai­vel­tiin per­heen kans­sa sat­tu­moi­sin esiin Ron­ja Ryö­vä­rin­ty­tär elo­ku­va­na, ja sii­nä aloin miet­tiä, mil­lai­sia kir­jo­ja lap­se­na luin. Asuim­me ihan kir­jas­ton vie­res­sä, ja paik­ka oli minul­le hyvin tär­keä. Opin luke­maan vii­si­vuo­ti­aa­na, ja hyvin pian olin kah­lan­nut monien las­ten­kir­jo­jen ohel­la muun muas­sa Anni Pol­van Tii­na-kir­jat sekä Vii­si­kot ja Nei­ti etsivät. 

Mie­leen­pai­nu­vim­mat ovat sil­ti monet Astrid Lingre­nin kir­jat. Vii­si­vuo­tis­lah­jak­si saa­ma­ni Osaa Lot­ta­kin ajaa, oli rakas kir­ja, joka on onnek­si säi­ly­nyt näi­hin päi­viin saak­ka tal­les­sa, vaik­ka sitä luin todel­la usein. Eeme­lit ja Pep­pi Pit­kä­tos­sut muis­tan luke­nee­ni ties kuin­ka mones­ti. Eni­ten sil­ti kolah­ti­vat Vel­je­ni Lei­jo­na­mie­li sekä alus­sa mai­nit­se­ma­ni Ron­ja Ryö­vä­rin­ty­tär. Muis­tan lap­se­na aja­tel­lee­ni, että haluan olla kuten Ron­ja, juok­sen­nel­la itsek­se­ni vil­li­nä pit­kin metsiä.

Äiti ja isä luki­vat meil­le aina ilta­sa­dun. Se luet­tiin kir­jas­ta, jos­sa joka toi­nen aukea­man mit­tai­nen satu oli kuvi­tet­tu mus­ta­val­koi­sin kuvin, joka toi­nen väri­ku­vin. Tämä­kin kir­ja löy­tyy edel­leen mökil­tä, samoin kuin pal­jon luet­tu Bar­ba­pa­pa-kir­ja sekä Ric­hard Scar­ryn kir­ja Iloi­nen esi­kou­lu. Pal­jon meil­le lap­se­na luet­tiin myös Kir­si Kun­nak­sen runo­ja sekä perin­tei­siä Grim­min vel­jes­ten satu­ja. Jos­tain syys­tä mie­lee­ni on hyvin jää­nyt myös Roy Ether­to­nin kir­ja Päi­vä jol­loin satoi väre­jä. Se oli täyn­nä tunteita.

Kir­jas­to koti­ta­lon vie­res­sä oli sel­lai­nen onnen­pot­ku, että ei parem­mas­ta väliä. Nuo­re­na luin koko Jämi­jär­ven kun­nan­kir­jas­ton nuor­ten osas­ton kir­jat läpi jär­jes­tyk­ses­sä. Pää­sin jopa tuu­raa­maan ja kesä­töi­hin kir­jas­toon. Se oli paras­ta, sil­lä sil­loin pää­sin heti käsik­si uutuuk­siin. Luku­har­ras­tus on seu­ran­nut lap­suu­des­ta läpi koko elä­män. Täl­lä het­kel­lä ahmin Lee­na Leh­to­lai­sen nuor­ten­kir­jaa Vih­reä lohi­käär­me sekä Meri Val­ka­man Sinun, Mar­got ‑teos­ta.