Kii­min­gis­sä vuo­si­kym­men­ten juhlaa

Kii­min­gin seu­ra­kun­nas­sa juh­lit­tiin sun­nun­tai­na pait­si dia­ko­nian 150-vuo­tias­juh­laa, myös 70- ja 80-vuo­tiai­ta kii­min­ki­läi­siä, yli­kii­min­ki­läi­siä, yli-iiläi­siä ja jää­li­läi­siä. Pai­kal­la oli väkeä seu­ra­kun­ta­sa­lin täy­del­tä, ja muka­na oli myös seu­ra­kun­nan aiem­pia dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­tä sekä dia­ko­nian vapaaehtoisia.

Suo­men ensim­mäi­nen dia­ko­nis­sa Matil­da Hoff­man vihit­tiin teh­tä­vään­sä Vii­pu­ris­sa vuon­na 1872. Poh­jois-Suo­men ensim­mäi­nen dia­ko­nis­sa Emma Wich­mann val­mis­tui Hel­sin­gin dia­ko­nis­sa­lai­tok­sel­ta heti seu­raa­va­na vuon­na. Hän aloit­ti työn­sä tuol­loin Limin­gan las­ten­ko­din joh­ta­jat­ta­re­na. Oulun dia­ko­nis­sa­ko­ti aloit­ti toi­min­tan­sa vuon­na 1896. Seu­ra­kun­tien vel­vol­li­suus oli pitää huol­ta köy­his­tä, 1890 seu­ra­kun­tiin alet­tiin perus­taa diakoniarahastoja.

– Kii­min­gin seu­ra­kun­nas­sa dia­ko­nia­toi­min­ta vil­kas­tui toden­teol­la kirk­ko­her­ra Max Kata­vis­ton aika­na. Vuon­na 1915 hyväk­syt­tiin dia­ko­nian ohje­sään­tö, ja sama­na vuon­na perus­tet­tiin dia­ko­nia­toi­mi­kun­ta. Vuo­den 1916 kir­kon­ko­kouk­ses­sa pää­tet­tiin ottaa dia­ko­nis­sa seu­ra­kun­taan. Hel­vi Kal­lio toi­mi seu­ra­kun­nan ensim­mäi­se­nä dia­ko­nis­sa­na vuo­si­na 1916–1917, dia­ko­ni Erja Haho kertoo.

Kal­lion palk­ka oli 550 mark­kaa vuo­des­sa sekä asun­to ja läm­pö. Hän asui pap­pi­las­sa, mut­ta ei ollut tyy­ty­väi­nen asun­toon. Kal­lio valit­ti asias­ta Oulun dia­ko­nis­sa­ko­din joh­to­kun­nal­le, joka toi­voi, että seu­ra­kun­ta hank­ki­si hänel­le sopi­vam­man pai­kan. Täs­tä kai­kes­ta seu­ra­si se, että seu­ra­kun­ta päät­ti irti­sa­noa dia­ko­nis­san, eikä uut­ta heti pal­kat­tu. Seu­raa­va Kii­min­gin dia­ko­nis­sa oli Anna Päär­ni vuo­si­na 1918–1923.

Yli­kii­min­gin ensim­mäi­nen dia­ko­nis­sa oli Sofia Vei­jo­la, joka pal­kat­tiin työ­hön vuon­na 1912, ja Yli­kii­min­ki ei ole tuon jäl­keen ollut juu­ri­kaan ilman dia­ko­nia­työn­te­ki­jää, lukuun­ot­to­mat­ta joi­tain lyhyi­tä tau­ko­ja. Yli-Ii sai ensim­mäi­sen dia­ko­nia­työn­te­ki­jän­sä, Elmi Jäm­sän, vuon­na 1954. Yli-Iis­sä 1980- ja 1990-luku­jen tait­tees­sa dia­ko­nia­työn­te­ki­jä­nä toi­mi­nut Arja Huh­ta­nen muis­te­lee, kuin­ka hän teki pal­jon van­hus­ten koti­työ­tä veren­pai­ne­mit­ta­ri muka­naan. Yhteis­työ­tä kun­nan ter­vey­den­hoi­ta­jien kans­sa oli pal­jon, oli äiti-lap­si-pii­ri sekä van­hus­ten tors­tai­ker­ho, ret­kiä, keräyk­siä ja kin­ke­rei­tä. Työ­tä oli aamus­ta iltaan ja usein pyhä­nä­kin. Monet muis­ta­vat dia­ko­nis­sois­ta käy­te­tyn nimeä seurakuntasisar.

Jo 1910-luvul­la dia­ko­nia­työ­tä teh­tiin monin tavoin. Oli elo­juh­lia, ompe­luseu­ro­ja, juh­lia ja ilta­mia. Dia­ko­nis­sat vie­rai­li­vat kun­nan vai­vais­ten luo­na mökis­tä mök­kiin. Työ oli pit­kään pal­jol­ti sai­raan­hoi­dol­lis­ta, ja kes­kit­tyi enim­mäk­seen vanhuksiin.

Vuon­na 1944 uuden kirk­ko­lain myö­tä jokai­ses­sa seu­ra­kun­nas­sa tuli olla dia­ko­nia­työn­te­ki­jän vir­ka, mut­ta sii­tä saat­toi saa­da vapau­tus­ta varo­jen puut­teen vuoksi.

– Kii­min­gin seu­ra­kun­ta käyt­ti tuo­ta eri­va­paut­ta lähes 1960-luvun lop­puun saak­ka, Erja Haho kertoo.

Vuon­na 1969 Mar­ja-Tert­tu Tuu­po­nen pal­kat­tiin dia­ko­nia­työn­te­ki­jäk­si, ja tuon jäl­keen ket­ju ei ole katkennut.

Nykyi­sin dia­ko­nia­työn teh­tä­vä on pitää huol­ta niis­tä, jot­ka eivät yksin kyke­ne huo­leh­ti­maan hyvin­voin­nis­taan tai ter­vey­des­tään. Dia­ko­nia mah­dol­lis­taa ihmi­sel­le koke­muk­sen omas­ta arvos­taan. Dia­ko­nis­sa tai dia­ko­ni aut­taa kär­si­viä ja hädä­na­lai­sia ihmi­siä sekä toi­mii lähim­mäi­se­nä ja rin­nal­la kul­ki­ja­na. Työ­päi­vään voi kuu­lua esi­mer­kik­si har­tau­den pitä­mi­nen van­hus­ten pal­ve­lu­ta­los­sa, koti­käyn­ti asiak­kaan luo­na, vas­taan­o­ton pitä­mi­nen toi­mis­tol­la tai vaik­ka­pa ver­tais­tu­ki­ryh­män vetä­mi­nen. Täl­lä het­kel­lä Kii­min­gin seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­tii­miin kuu­luu kuusi hen­ki­löä, jois­ta nel­jä on diakoniatyöntekijää.

Kor­jat­tu 19.10. dia­ko­nia­tii­min kokoonpano