Olet­ko illan virk­ku, aamun tork­ku vai päi­vä­tyyp­pi?

Aikainen lintu madon nappaa...Vai miten se meni? Monet meistä osaavat tunnistaa helposti itsestŠä ja lŠäheisistäŠ, kuuluuko aamu-, päŠiväŠ- vai iltatyyppiin, jolloin askareet luonnistuvat parhaiten ja vireystila on hyvŠ. Kronotyypin mä䊊rŠäytymisessŠ perimŠän osuus on noin 50 prosenttia.

Olet­ko illan virk­ku, joka iltaa koh­ti piris­tyy ja on sil­loin par­haim­mil­laan? Vai aamu­tyyp­pi, joka herää vir­keä­nä heti val­mii­na päi­vän koi­tok­siin? Tai lukeu­dut­ko päi­vä­tyyp­pei­hin, joil­le päi­vä on paras­ta aikaa?

Kar­keas­ti jaet­tu­na väes­tös­tä voi­daan erot­taa kol­me ryh­mää, aamu-, päi­vä- ja ilta­tyy­pit. Nimen­sä mukai­ses­ti suo­ri­tus­ky­vyn ja vireys­ti­lan huip­pu­koh­ta osuu aamu­tyy­peil­lä aamuun, ilta­tyy­peil­lä iltaan ja päi­vä­tyy­peil­lä näi­den väli­maas­toon. Aiheut­taa­ko kuu­lu­mi­nen johon­kin kro­no­ryh­mään ris­ke­jä ter­vey­del­le ja onko sil­lä vai­ku­tus­ta liik­ku­mi­seen?

Ilta­tyy­pin ihmi­siä kan­nat­taa kan­nus­taa lisää­mään lii­kun­taa, neu­voo tut­ki­ja Lau­ra Nau­ha. Kuva: Mar­juk­ka Nurk­ka­la.

TtM, tut­ki­ja Lau­ra Nau­ha tut­kii sisäi­sen vuo­ro­kausi­ryt­min mer­ki­tys­tä liik­ku­mi­sel­le ja ter­vey­del­le yteis­työs­sä ODL:n lii­kun­takli­ni­kan ja Oulun yli­opis­ton kans­sa. Hän luen­noi aihees­ta vii­me vii­kol­la ODL:n hyvin­voin­ti­kes­kuk­ses­sa. Luen­toa saat­toi seu­ra­ta etäyh­tey­den kaut­ta myös Hau­ki­pu­taal­la Vesi-Jatu­lis­sa, Kii­min­gin Syke-talol­la ja Yli­kii­min­gin asu­kas­tu­val­la. Tuki­ja yllät­tyi iloi­ses­ti, että aihe herät­ti kiin­nos­tus­ta ja kerä­si pal­jon kuu­li­joi­ta.

Tut­ki­muk­sen tulok­set osoit­ta­vat, että ilta­tyy­peil­tä löy­tyy yhteys vähäi­seen liik­ku­mi­seen sekä mie­hil­lä että nai­sil­la. Mies­ten koh­dal­la on yhteys myös pit­kään istu­mi­sai­kaan. Tie­de­tään, että monet ter­veys­ris­kit näyt­tä­vät kasaan­tu­van juu­ri ilta­tyy­peil­le.

– Tulos­ten perus­teel­la voi­daan sanoa, että kro­no­tyyp­pi kan­nat­taa huo­mioi­da liik­ku­mi­sen suo­si­tuk­sis­sa. Myös kan­san­ter­vey­den näkö­kul­mas­ta sai­rauk­sien ennal­taeh­käi­se­mi­sek­si kro­no­tyy­pin huo­mioi­mi­nen tär­ke­ää, sum­maa Lau­ra Nau­ha.

Hän toi­voo, että tut­ki­mus lisäi­si ymmär­rys­tä kro­no­tyy­pin mer­kit­tä­vään roo­liin elä­mäs­sä ja sii­hen, että ymmär­täi­sim­me parem­min itseäm­me kuin lähei­siäm­me­kin. Eten­kin ilta­tyyp­pe­jä tuli­si kan­nus­taa liik­ku­maan.

Yksi­lön vuo­ro­kausi­ryt­min sää­te­lys­sä voi­daan erot­ta kol­me kel­loa: Tär­keim­pä­nä osa­na vuo­ro­kausi­ryt­miä sää­te­lee aivois­sa sijait­se­va bio­lo­gi­nen kes­kus­kel­lo, joka kel­lot­taa eli­mis­tön toi­min­to­ja her­mo­yh­teyk­sin ja hor­mo­nien avul­la. Bio­lo­gi­nen kel­lo toi­mii itse­näi­ses­ti, mut­ta saa tah­dis­tuk­sen ulkoi­ses­ta valos­ta. Kol­man­te­na tah­dit­ta­ja­na toi­mii sosi­aa­li­set teki­jät kuten työ- ja kou­lua­jat ja per­heen aika­tau­lut.

– Se, miten ihmi­sen vuo­ro­kausi­ryt­mi ajoit­tuu suh­tees­sa ympä­röi­vän yhteis­kun­nan nou­dat­ta­man aika­vyö­hyk­keen mukai­seen kel­lon­ai­kaan, mää­rit­tää ihmi­sen kro­no­tyy­pin. Kro­no­tyy­pin mää­räy­ty­mi­ses­sä peri­män osuus on arvioi­tu noin 50-pro­sent­ti­sek­si, ker­too Lau­ra Nau­ha.

Tut­ki­musai­he läh­ti liik­keel­le, kun tie­de­tään, että tosi monet ter­veys­ris­kit näyt­tä­vät kasaan­tu­van juu­ri ilta­tyy­peil­le. Ilta­tyy­peil­lä on mui­ta useam­min psyyk­ki­siä ja somaat­ti­sia oirei­ta ja sai­rauk­sia sekä epä­ter­veel­li­siä elin­ta­po­ja. Syy tähän on vie­lä hämä­rän pei­tos­sa.

– Lii­kun­ta­tut­ki­muk­sen näkö­kul­mas­ta mie­len­kiin­toi­nen kysy­mys oli­kin, liik­ku­vat­ko ilta­tyy­pit vähem­män kuin päi­vä- ja aamu­tyy­pit. Jon­kin ver­ran tut­ki­musai­neis­toa löy­tyy sii­tä, että ilta­tyy­pit liik­ku­vat vähem­män ja istu­vat enem­män, mut­ta suur­ta väes­tö­tut­ki­mus­ta aihees­ta objek­tii­vi­sel­la mit­ta­ril­la ei ole teh­ty.

Liik­ku­mi­sen ja istu­mi­sen mit­taa­mi­nen aiem­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa on teh­ty kyse­lyi­den avul­la. Tavoit­tee­na oli nyt tut­kia sisäi­sen vuo­ro­kausi­ryt­min ja fyy­si­sen aktii­vi­suu­den ja istu­mis­käyt­täy­ty­mi­sen yhteyt­tä kes­ki-iäs­sä.

Aineis­to­na oli Poh­jois-Suo­men syn­ty­mä­ko­hort­ti 1966:n aineis­to, ja sii­tä 46-vuo­tiai­den kohort­ti­lais­ten seu­ran­ta­tut­ki­muk­sen aineis­to. Tut­ki­muk­seen osal­lis­tui 2239 mies­tä ja 2917 nais­ta eli yhteen­sä 5156 hen­ki­löä.

Osa­not­ta­jien aktii­vi­suus mitat­tiin Polar Acti­ve -mit­ta­ril­la 14 vuo­ro­kau­den ajan. Tulok­sis­ta ana­ly­soi­tiin jokai­sen osa­not­ta­jan aktii­vi­suu­den vuo­ro­kausi­ker­ty­män (METmin/vrk) kes­kiar­vo vuo­ro­kau­des­sa. Istu­mi­seen käy­te­tyn ajan kes­kiar­vo (min/vrk) myös las­ket­tiin jokai­sel­le osa­not­ta­jal­le.

Osa­not­ta­jien kro­no­tyyp­pi sel­vi­tet­tiin lyhen­ne­tyl­lä MEQ-kyse­lyl­lä, joka on luo­tet­ta­vak­si havait­tu mene­tel­mä isois­sa väes­tö­tut­ki­muk­sis­sa. Osa­not­ta­jat jaet­tiin aamu-, päi­vä- ja ilta­tyyp­pei­hin. Osa­not­ta­jis­ta 6% oli ilta­tyyp­pe­jä sekä mie­his­tä että nai­sis­ta. Aamu­tyyp­pien osuus oli nai­sis­ta hie­man suu­rem­pi (42%) kuin mie­his­ta (39%). Päi­vä­tyyp­pe­jä puo­les­taan oli nai­sis­ta (52%) hie­man vähem­män kuin mie­his­tä (55%).

Tie­de­tään, että ihmi­sen kro­no­tyyp­pi lap­suu­des­sa on ylei­sim­min aamu­tyyp­pi. Nuo­ruu­des­sa kro­no­tyyp­pi kään­tyy puo­les­taan enem­män ilta­tyy­pin suun­taan. Aikui­suu­des­sa kro­no­tyyp­pi pysyy lähes saman, mut­ta iän kart­tues­sa kro­no­tyyp­pi kään­tyy koh­ti aamu­tyyp­piä. Aamu­tyy­peis­tä nais­ten osuus on suu­rem­pi kuin mies­ten, mut­ta ero tasaan­tuu iän kart­tues­sa noin kes­ki-iäs­sä.

Tut­ki­muk­ses­saan Lau­ra Nau­ha jakoi osa­not­ta­jat kol­meen yhtä suu­reen ryh­mään vuo­ro­kau­den aktii­vi­suus­ker­ty­män mukaan. Osa­not­ta­jat luo­ki­tel­tiin Vähän liik­ku­viin, Kes­ki­ta­son liik­ku­jiin ja Pal­jon liik­ku­viin. Ilme­ni, että vähän liik­ku­vis­sa ilta­tyyp­pien osuus on suu­rem­pi kuin pal­jon liik­ku­vis­sa. Myös nais­ten ja mies­ten välil­lä on ero­ja.

Tar­kem­mis­sa ana­lyy­seis­sä oli huo­mioi­ta­va myös sekoit­ta­vat teki­jät, joi­den myös tie­de­tään ole­van mer­kit­se­väs­ti yhtey­des­sä liik­ku­mi­seen: mm. tupa­koin­ti, alko­ho­li, pai­noin­dek­si, vyö­tä­rö­nym­pä­rys ja työn fyy­si­syys.

Kro­no­tyyp­pi vai­kut­ti liik­ku­mi­sen mää­rään ja istu­mi­sai­kaan vie­lä sen jäl­keen­kin, kun sekoit­ta­vat teki­jät oli huo­mioi­tu. Tut­ki­muk­sen mukaan aamu­tyy­pit liik­kui­vat mer­kit­se­väs­ti enem­män kuin ilta­tyy­pit. Lisäk­si aamu­tyy­pin mie­het istui­vat mer­kit­se­väs­ti vähem­män kuin ilta­tyy­pin mie­het. Nais­ten koh­dal­la ei yhteys ollut enää sekoit­ta­vien teki­jöi­den huo­mioi­mi­sen jäl­keen sel­keä.

Tut­ki­muk­seen “Illan virk­ku, aamun tork­ku – Onko sisäi­sel­lä vuor­kausi­ryt­mil­lä mer­ki­tys­tä liik­ku­mi­sel­le ja ter­vey­del­le” on saa­tu rahoi­tus­ta Ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riös­tä ja Juho Vai­nion sää­tiös­tä.