Kävel­len Han­gos­ta Kel­loon –Syö­pä ei estä kävelemistä

Han­ko, Tam­mi­saa­ri, Salo, Some­ro, Fors­sa, Urja­la, Lem­pää­lä, Ori­ve­si, Ruo­ve­si, Vir­rat, Ähtä­ri, Leh­ti­mä­ki, Lap­pa­jär­vi, Evi­jär­vi, Kaus­ti­nen, Kok­ko­la, Himan­ka, Kala­jo­ki, Pyhä­jo­ki, Revon­lah­ti, Limin­ka. Sii­nä etap­pe­ja 76-vuo­tiai­den kel­lo­lais­ten Rit­va ja Rai­mo Paa­li­mäen tämän kesän 20 päi­vää kes­tä­neel­tä kävelyreissulta.

Käve­ly oli jat­koa kesäl­le 2019, jol­loin Paa­li­mäet käve­li­vät Nuor­ga­mis­ta Hau­ki­pu­taal­le. Tuol­loin he ker­toi­vat Ran­ta­poh­jan jutus­sa levi­tel­leen­sä jo Islan­nin kart­taa. Tavoit­tee­na oli myös kävel­lä toi­nen­kin puo­li­kas Suo­mea. Rai­mo Paa­li­mäen suo­lis­to­syö­vän uusi­mi­nen ja iso leik­kaus tam­mi­kuus­sa 2021 kui­ten­kin lyk­kä­si­vät käve­lyn toteuttamista.

– Kävin vii­me kevää­nä leik­kauk­sen jäl­keen rol­laat­to­rin avul­la pos­ti­laa­ti­kol­la. Sii­tä sit­ten pik­ku­hil­jaa piden­sin käve­ly­mat­ko­ja. Syö­pä­ni ei estä kävelemistäni.

Paa­li­mäet ovat har­ras­ta­neet päi­vit­täi­siä käve­ly­lenk­ke­jä jo yli nel­jä­kym­men­tä vuot­ta. He ovat kävel­leet aiem­min myös 500 ja 700 kilo­met­rin mat­kat Espan­jas­sa San­tia­go de Compostelaan.

Kol­men vuo­den takai­sel­la Suo­men-käve­lyl­lään Paa­li­mäet kan­toi­vat molem­mat lähes pari­kym­men­ki­lois­ta rink­kaa seläs­sään. Nyt Rai­mon nis­kat eivät kes­tä rin­kan kan­ta­mis­ta, joten mat­kan­te­koa pää­tet­tiin hie­man helpottaa.

– Ajoim­me auton junaan 15.7., yövyim­me junas­sa ja ajoim­me aamul­la auton Pasi­las­ta Han­koon, jos­ta yövyt­tyäm­me aloi­tim­me käve­lyn, Rai­mo kertoo.

Mat­ka Han­gos­ta Hau­ki­pu­taal­le tait­tui siten, että kum­pi­kin käve­li noin tun­nin ker­ral­laan. Sil­lä välin toi­nen leväh­te­li autos­sa ja ajoi sit­ten vaih­ta­maan vuo­roa. Molem­mat käve­li­vät 15–20 kilo­met­riä päi­väs­sä. Mat­kaa ei kävel­ty suo­rin­ta mah­dol­lis­ta reit­tiä, kos­ka ran­ta­tiel­tä löy­tyy enem­män majoi­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Mat­kan var­rel­la he tosin jou­tui­vat yöpy­mis­paik­ko­jen hei­kon saa­ta­vuu­den takia muut­ta­maan suunnitelmiaan.

– Auto oli sii­nä­kin mie­les­sä hyvä, että sil­lä pys­tyi aja­maan käve­ly­rei­til­tä sivus­sa­kin ole­vaan yöpy­mis­paik­kaan. Yhden yön yövyim­me tel­tas­sa, kun muu­ta majoi­tus­ta ei löy­ty­nyt, Rit­va kertoo.

Auton muka­nao­lo tur­va­si myös ruo­ka- ja juo­ma­huol­lon niin, ettei täl­lä ker­taa tar­vin­nut olla nälässä.

Yksi mat­kan eta­peis­ta oli Rai­mon syn­ty­mä­paik­ka ja paris­kun­nan vih­ki­mis­pi­tä­jä Lehtimäki.

– Alu­eel­la oli pal­jon koro­naa, mikä muut­ti siel­lä suun­ni­tel­mia. Emme voi­neet­kaan yöpyä Rai­mon lap­suu­de­nys­tä­vän luo­na. Kävim­me hau­taus­maal­la ja vih­ki­kir­kos­sam­me ja tapa­sim­me ystä­viäm­me ulko­na ja satees­sa autois­sam­me istuen. Päi­vän päät­teek­si ajoim­me yöpy­mään Lap­pa­jär­ven Kivitippuun.

Paa­li­mäet oli­vat varan­neet etu­kä­teen kak­si ensim­mäis­tä yöpy­mis­paik­kaa. Muis­ta mah­dol­li­sis­ta koh­teis­ta he oli­vat kir­jan­neet etu­kä­teen yhteys­tie­to­ja Tal­si­jat-päi­vä­kir­ja­vih­koon­sa. Mat­kan ete­ne­mis­tä he tal­len­si­vat Talsijat-Instagramiinsa.

Mat­kaan kulu­nei­siin pariin­kym­me­neen kesäi­seen päi­vään mah­tui monen­lais­ta säätä.

– Alkuun oli kol­men­kym­me­nen asteen hel­teet, välil­lä oli pil­vis­tä ja tuu­lis­ta ja lop­pu­mat­ka satoi vet­tä koko ajan.

Reis­sun hupai­siin tilan­tei­siin kuu­luu se, kun polii­si­au­to ajoi Rit­van rin­nal­le ja polii­si pyy­si juttelemaan.

– Kysyin, olen­ko teh­nyt jotain vää­rin. Polii­si sanoi, että ei, mut­ta meis­tä oli teh­ty huo­li-ilmoi­tus. Polii­sil­le oli ilmoi­tet­tu, että kak­si van­hus­ta käve­lee Saloon päin. Se oli vähän mer­kil­lis­tä, sil­lä emme­hän edes kävel­leet yhtä aikaa.

Tien pääl­lä oli myös mui­ta mie­leen jää­viä kohtaamisia.

– Yhden mum­mon kans­sa kes­kus­te­lin pit­kään. Kun lopuk­si kysyin, saan­ko ottaa hänes­tä kuvan Ins­ta­gra­miin, hän lupau­tui, vaik­ka sanoi, ettei hänel­lä ole limu­naa­ti­vaat­teet pääl­lä, Rit­va kertoo.

Tal­si­jat tait­toi­vat mat­kan­sa pää­osin maan­tei­den pien­ta­reel­la kävel­len, sil­lä kevyen lii­ken­teen väy­liä rei­teil­lä oli vähänlaisesti.

– Välil­lä pien­nar on niin kapea, että käve­ly siel­lä oli todel­la pelot­ta­vaa. Ohit­ta­vat autot saat­toi­vat tul­la takaa lähel­tä. Rek­ka-autot oli­vat sen sijaan jäl­leen tei­den rita­rei­ta, Rai­mo kertoo.

Toi­sia käve­li­jöi­tä paris­kun­ta ei reis­sul­laan koh­dan­nut, mut­ta muu­ta­mia pyö­räi­li­jöi­tä run­sai­ne varus­tei­neen ajoi hei­dän ohitseen.

– Koh­ta­sim­me mat­kal­lam­me ystä­väl­li­siä ihmi­siä, jois­ta monet ihmet­te­li­vät elä­ke­läis­ten kävelytempausta.

Suo­men pääs­tä pää­hän käve­ly on vah­vis­ta­nut Paa­li­mä­kien käsi­tys­tä Suo­mes­ta kau­nii­na maana.

– Ete­läi­nen Suo­mi on tasais­ta ja suo­raa ver­rat­tu­na poh­joi­seen. Ete­läs­sä on puo­les­taan vil­ja­via vai­nioi­ta ja kau­nii­ta jär­vi­mai­se­mia. Täl­tä käve­lyl­tä mie­leen jäi­vät esi­mer­kik­si kau­niit vesis­tö­mai­se­mat Ähtä­ris­sä, Ala­jär­vel­lä ja Lap­pa­jär­vel­lä, koti­seu­tu­ra­kas Rai­mo kertoo.

Peril­lä koto­na Paa­li­mäet oli­vat per­jan­tai­na 5.8. Tal­si­mi­ses­ta he eivät olleet saa­neet tar­peek­seen, vaan läh­ti­vät aamu­kä­ve­lyl­le heti seu­raa­va­na aamu­na. Pidem­män mat­kan käve­ly­jen koh­teis­ta heil­lä on seu­raa­vak­si suun­ni­tel­mis­sa Itä-Suo­mi. Tai ehkä sit­ten­kin Poh­jois-Ruot­si tai Nor­ja. Aika näyttää.

 

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.