Arjen iha­nuus vai kur­juus

Kesän helteet pistivät miettimään erilaisia vilvoittelukeinoja. Vaikka helle välillä rasittikin, lämpö tuntui silti monista mukavammalta kuin kalsea kesäsää.

Loman jäl­keen koit­taa aina arki. Työ­aa­mua edel­tä­vän yönä, kun vii­mein sain unen­pääs­tä kiin­ni, ukko­nen ja vesi­sa­de herät­ti­vät – nuo  pit­kään ja kau­an kai­va­tut hel­le­put­ken kat­kai­si­jat. Ukko­nen pau­kaut­ti tosin jo per­jan­tai­na net­tiyh­tey­den hajal­le. Sen kun­toon saa­mi­nen herät­ti huol­ta, sil­lä eihän nykyi­sin ole elä­mää ilman net­tiä.

Loma­jäl­kei­seen työ­aa­muun herä­sin hyvin, oli­han kak­si herä­tys­lai­tet­ta viri­tel­ty­nä. Kalen­te­ri – perin­tei­nen pape­ri­nen, löy­tyi pai­kas­ta, johon sen lomal­le jää­des­sä olin heit­tä­nyt.

Yhtäk­kiä arki tun­tuu­kin taas niin tutul­ta. Tien­pääl­tä puut­tui­vat vie­lä kou­lu­lai­set, mut­ta täl­lä vii­kol­la hekin kan­soit­ta­vat kul­ku­väy­lät. Iin alu­eel­la kou­lut alka­vat huo­men­na kes­ki­viik­ko­na, Oulun kou­luis­sa tors­tai­na.

Tämän kesän sää­tä ei voi moit­tia, ellei sit­ten lii­al­lis­ta hel­let­tä ote­ta lukuun. Pakon sane­le­ma­na monet löy­si­vät jäl­leen uimi­sen ilon­kin.

Loma­fii­lis säi­lyy pit­kään vie­lä arjen alet­tua­kin, vaik­ka tie­tyt kaa­vat alka­vat tois­taa itse­ään.  Mie­ti­tyt­tää, pitäi­si­kö rutii­ne­ja, jot­ka toi­saal­ta tuot­ta­vat tiet­tyä tur­val­li­suut­ta ja suju­vuut­ta, alkaa tie­toi­ses­ti muut­taa?

Ei pidä sur­ra, jos monet lomal­la aio­tut “työt” jäi­vät­kin teke­mät­tä. Työ­ter­veys­lai­tok­sen asian­tun­ti­jat muis­tut­ta­vat, että loma on loma ja hyväk­si, vaik­ka se ei aina meni­si suun­ni­tel­mien mukaan. Teke­mät­tä jää­neet asiat voi teh­dä muu­na ajan­koh­ta­na tai vas­ta seu­raa­val­la lomal­la.

Loma on lopul­ta pie­ni ajan­jak­so nor­mi arjes­sa. Työ­kii­reis­tä pitäi­si kye­tä palau­tu­maan jokai­se­na arki­päi­vä­nä ja vii­kon­lop­pu­na. Jokai­nen voi miet­tiä, miten se par­hai­ten omal­la koh­dal­la onnis­tuu. Löy­tyy­kö avain mie­lui­sas­ta teke­mi­ses­tä, rutii­nien rik­ko­mi­ses­ta, uuden har­ras­tuk­sen aloit­ta­mi­ses­ta vai yksi­ker­tai­ses­ti  sii­tä, että lupaa olla miet­ti­mät­tä tai mureh­ti­mat­ta asioi­ta etu­kä­teen, var­sin­kin, jos nii­hin ei voi itse vai­kut­taa. Joten­kin tun­tuu aina­kin nyt, että paras kons­ti palau­tu­mi­seen ei ole soh­val­la löhöi­ly.

auli.haapala(at)rantapohja.fi