Oijär­vel­lä juh­lis­tet­tiin val­mis­tu­nei­ta talkoita

Penkkien kuljettaminen uimarannan äärelle ei käynyt aivan helposti, mutta keinot siihenkin keksittiin. Riskit penkinrahtaajat Ville Pakanen (vasemmalla) sekä veljekset Joona, Jarkko ja Oskari Pietarila. (Kuva: Auli Pietarila)

Oijär­ven kesä­na­vaus­ta­pah­tu­maa vie­tet­tiin läm­min­hen­ki­ses­ti Sam­po­las­sa pul­la­kah­ve­ja ja gril­li­mak­ka­roi­ta mais­ku­tel­len sekä tai­ku­ri Roo­pe Yli­ta­lon esi­tys­tä ihas­tel­len. Tapah­tu­mal­la juh­lis­tet­tiin samal­la vene­sa­ta­maan ja uima­ran­nal­le raken­net­tu­jen uusien penk­kien, pöy­tien ja kul­kusil­to­jen val­mis­tu­mis­ta. Uudet raken­teet lisää­vät jär­ven ran­nan oles­ke­lua­lu­een viih­tyi­syyt­tä sekä tuke­vat osal­taan myös tapah­tu­mien jär­jes­tä­mis­tä satama-alueella.

Uusien raken­tei­den taus­tal­ta löy­tyy Maa­seu­dun Sivis­tys­lii­ton Tää on mul­le tär­kee ‑han­ke. Hank­keen kaut­ta halut­tiin innos­taa jo koti­seu­dul­taan pois muut­ta­nei­ta nuo­ria aikui­sia esit­tä­mään lap­suus- tai kou­luai­ko­jen­sa luon­non- tai kult­tuu­riym­pä­ris­tö­jä, joi­den he toi­voi­si­vat säi­ly­vän tai joi­ta halua­vat nos­taa esiin. Kyse­ly­jen perus­teel­la hank­keel­le vin­kat­tiin kym­men­tä poh­jois­poh­ja­lais­ta koh­det­ta, joi­den jou­kos­sa oli­vat Ran­ta­poh­jan alu­eel­ta Kel­lon nuo­ri­so­seu­ran­ta­lo ja Kivi­nie­men sata­ma sekä Oijär­ven veto­uis­te­lu­ki­sat. Veto­uis­te­lu­ki­san sen vink­kaa­ja tote­si ole­van pie­nen paik­ka­kun­nan kesän koho­koh­ta, joka jo noin kol­men­kym­me­nen vuo­den ajan on ollut Oijär­ven nykyis­ten ja entis­ten nuor­ten kohtaamispaikka.

Esi­tyk­sen perus­teel­la Tää on mul­le tär­kee ‑hank­kees­ta otet­tiin yhteyt­tä Oijär­ven kyläyh­dis­tyk­seen ja aloi­tet­tiin vuo­ro­pu­he­lu, kuin­ka ran­taa voi­tai­siin kohen­taa entis­tä parem­mak­si olei­lu­pai­kak­si. Tulok­se­na syn­tyi aja­tus raken­taa ja sijoit­taa ran­ta-alu­eel­le lisää pöy­tiä ja penk­ke­jä sekä uima­ran­nal­le kul­kusil­to­ja. Samal­la uima­ran­nal­le suun­tau­tu­van polun lie­jui­sim­pia koh­tia voi­tiin soras­taa liik­ku­mi­sen helpottamiseksi.

Hank­keen yhtei­sö­ke­hit­tä­jä Riit­ta-Johan­na Lai­ti­nen kehuu Oijär­ven kyläyh­dis­tyk­sen tal­koo­lai­sia innok­kaas­ta osal­lis­tu­mi­ses­ta ja kiin­nos­tuk­ses­ta asi­aa kohtaan.

– Heti kun suun­nit­te­lu vii­me syk­syn puo­lel­la aloi­tet­tiin, tart­tui­vat kylä­läi­set toi­meen, ja kalus­teis­ta pää­tet­tiin­kin kyläl­lä yhtei­ses­ti. Hen­ri Tii­ro suun­nit­te­li pen­kit ja valoi nii­den beto­ni­set jalat val­miik­si jo tal­vel­la, ja Vei­jo Paka­nen raken­si penk­ke­jä jo etu­kä­teen. Kalus­teet kul­je­tet­tiin ja loput raken­net­tiin rei­lun kym­me­nen hen­gen kokoi­sel­la tal­koo­po­ru­kal­la yhden vii­kon­lo­pun aika­na, ja nyt tulok­set ovat kaik­kien ran­ta-alu­een käyt­tä­jien hyö­dyn­net­tä­vis­sä, Lai­ti­nen iloitsee.

Osan raken­tei­den mate­ri­aa­leis­ta on kus­tan­ta­nut Maa­seu­dun Sivis­tys­liit­to Tää on mul­le tär­kee ‑hank­keen kaut­ta, osa löy­tyi pai­kan pääl­tä. Tal­kooe­väät sekä kesä­na­vaus­ta­pah­tu­man tar­joi­lut ja tai­ku­ri­vie­rai­lun kus­tan­si niin ikään han­ke, joka on saa­nut rahoi­tuk­sen ELY-kes­kuk­sen maa­seu­tu­ra­has­tos­ta. Työ­ka­lut, kul­je­tuk­set ja reip­paat tal­koo­lai­set puo­les­taan löy­tyi­vät kylä­läis­ten pii­ris­tä, joi­den yhdes­sä teke­mi­sen ja osaa­mi­sen hyö­dyn­tä­mi­nen tuot­ti­kin kaik­kien muka­na ollei­den mie­les­tä hie­non tulok­sen. Oijär­ve­läi­se­nä yhteys­hen­ki­lö­nä toi­mi eri­tyi­ses­ti Emi­lia Joke­la, jon­ka mie­les­tä osal­lis­tu­mi­nen oli todel­la mukavaa.

– Lisää­kin on tulos­sa, eli kyläyh­dis­tyk­sel­lä on raken­teil­la sata­ma-alu­eel­le myös onki­lai­tu­ri, joka tosin jäi vie­lä vähän kes­ken, ja alkusyk­sys­tä raken­ne­taan alu­eel­le kota, joten hom­maa ja tal­koo­lais­ten tar­vet­ta on tie­dos­sa jat­kos­sa­kin, hän hoksauttaa.

Kalus­tei­den raken­ta­mis­ta ja siir­te­lyä hidas­ti osal­taan kevät­tul­va, jon­ka aika­na vesi peit­tää vuo­sit­tain lähes koko sata­ma-alu­een. Tar­koi­tuk­se­na onkin jat­kos­sa siir­tää kalus­teet pois tal­ven ajak­si penk­kien beto­ni­sia jal­ko­ja lukuun otta­mat­ta, ettei nii­tä tar­vit­se läh­teä pit­kin ran­to­ja etsiskelemään.

– Raken­ta­mi­ses­sa kiin­ni­tet­tiin huo­mio­ta eten­kin sii­hen, että kalus­teis­ta tulee pit­käi­käi­siä ja kes­tä­viä. Nyt toi­vo­taan tie­tys­ti myös, että alue pysyi­si siis­ti­nä ja raken­teet ehji­nä, eli jon­kin­lai­nen sil­mäl­lä­pi­to on var­mas­ti tar­peen, Riit­ta-Johan­na Lai­ti­nen tuumaa.