Sehän piti mum­mon kans tes­ta­ta tämä Poh­teen jär­jes­tä­mä vapaa-ajan kyy­ti Yli-Olha­vas­ta Ouluun. Tak­si­kor­tis­sa mai­nin­ta “saat­ta­ja”. Minua ei mei­nat­tu ottaa kyy­tiin, vaik­ka näy­tin kor­tis­ta että saat­ta­jan oikeus. Kul­jet­ta­ja oli koko mat­kan ajan puhe­li­mes­sa eikä vas­tan­nut kysy­myk­siin. Peril­lä oli­si pitä­nyt molem­pien mak­saa oma­vas­tuu, vaik­ka lapuis­sa sel­väs­ti lukee että Poh­de las­kut­taa oma­vas­tuun jäl­ki­kä­teen. Meil­lä käy­te­tään vas­tai­suu­des­sa aina pai­kal­li­sia ja tut­tu­ja ammat­ti­tai­toi­sia kuljettajia.

Eläm­me nyt sel­lais­ta aikaa, että emme voi sivuut­taa Euroo­pas­sa käy­tä­vää sotaa. Se vyö­ryy päi­vit­täin olo­huo­nei­siim­me eri medioi­den kaut­ta, halusim­me tai emme. Se herät­tää loput­to­man mää­rän kysy­myk­siä: mik­si ja mik­si arki­sen elä­män sijaan ihmi­sen teh­tä­vä­nä on tap­paa kans­saih­mi­siä, tuho­ta vai­val­la raken­net­tua infraa ja saas­tut­taa ympä­röi­vää luon­toa. Edel­lä mai­ni­tut “pas­kat asiat” eivät pal­jon naurata!