Elämme nyt sellaista aikaa, että emme voi sivuuttaa Euroopassa käytävää sotaa. Se vyöryy päivittäin olohuoneisiimme eri medioiden kautta, halusimme tai emme. Se herättää loputtoman määrän kysymyksiä: miksi ja miksi arkisen elämän sijaan ihmisen tehtävänä on tappaa kanssaihmisiä, tuhota vaivalla rakennettua infraa ja saastuttaa ympäröivää luontoa. Edellä mainitut “paskat asiat” eivät paljon naurata!
Kaikesta kaaoksesta huolimatta, mitä esimerkiksi Ukrainassa tapahtuu, meidän on uskottava parempaan huomiseen. Haluankin nyt muistuttaa ystävällisen käytöksen, hymynj a välillä makean naurun myönteisiä vaikutuksia tähän tavalliseen arkielämäämme.
Olemmeko me suomalaiset tosissaan niin juroja, sulkeutuneita ja ihmispelkoisia kuin joskus väitetään. Tuskinpa vain! Eikö se niin, että kun kylänraitilla tapaat tutun, jolla on hymynkare suupielessä ja jos hän vielä sanoo jonkun ystävällisen sanan, niin siihen on helppo vastata samalla tavalla ja hyvä mieli tulee kummallekin.
Vanha sananlasku kylläkin sanoo, että räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjän naurajasta. Vastavuoroisesti sanotaan, että nauru pidentää ikää. Lisäksi luin jostakin, että “aivosi eivät tarvitse rahaa tai suklaata, hymy on paljon tehokkaampi palkinto”.
Uskotaan kuitenkin, ja on tutkittukin, että hymyllä ja naurulla on sekä fyysisiä että psyykkisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Makea nauru rentouttaa kehon ja mielen.
Palaan alkuun. Meidän ei tietenkään tule ummistaa silmiämme tai korviamme nykymaailman menosta. Voimme kuitenkin uskoa ja toivoa parempaa ja turvallisempaa huomista.
Omien pienten ympyröidemme lisäksi meillä on tukena yhteiskunnassa tietty turvallisuusjärjestelmä – tieteet, taiteet, viihdeteollisuus ja kulttuuri kaikkinensa. Tässä on jälleen kerran todettava, että kyllä se Suomi on maailman paras maa ja meillä on etuoikeutena olla ja elää tämän upean maan kansalaisina.
Lopuksi on pakko todeta, että ei tietenkään aina naurata. Elämän varsitielle mahtuu niin ilot, surut kuin murheetkin. Yrittäisin kuitenkin liputtaa tuollaisen peruspositiivisen elämänasenteen puolesta. Uskoisin jo sen helpottavan matkantekoa.
Tietenkin meillä useimmilla on se oma lähipiirinsä, jonka puitteissa päivittäin askartelemme. Perhe, työtoverit, ystävät, naapurit jne. Toivottavasti sieltä löytyy sitä huumoria, toivoa ja uskoa niin, että voimme taas vapautuneesti hymyillä ja nauraa, jos se on välillä ollut vähän kadoksissa.
Hymyillään, kun tavataan!
Ossi Hanhela