Iivo Niskanen on siivittänyt suomalaisia olympiahenkeen. Iivon päämäärä voittaa olympiakultaan asetettiin jo 8 vuotta sitten. Päämäärätietoisuus on jotain hyvin ihailtavaa. Se on myös kannustavaa: jos oikeasti jotain haluamme, kesk
itymme siihen ja usein kaukaiseltakin tuntuva asia voi olla totta.
Toinen mielenkiintoinen Ylen olympiatunnelmia välittävä hetki oli hieno haastattelu vuoden 2002 Salt Lake Cityn kultamitalisti Samppa Lajusesta. Yhdistetyn mies otti noissa kisoissa kolme kultamitalia. Mitä miehelle kuului nyt 20 vuotta myöhemmin? Yksi esille nousseist
a teemoista oli Lajusen hengellisyys. Samppa Lajunen kertoi, kuinka oli kokenut tarpeen tehdä Jumalan kanssa tilit selväksi ja että oli saanut täydellisen varmuuden Jumalan olemassaolosta.
Lajusen mukaan kultamitaleilla ei ollut enää merkitystä. Hän kertoi, miten ne ruostuvat ja hämmästeli, että mitä ne ovat sen rinnalla, että me voimme voittaa ikuisen elämän. Haastattelusta tuli hyvin esille, ettei urheilijan sydän ollut jäänyt kiinni menestykseen. Mitalit olivat autotallissa pahvilaatikossa. Hänen yksi isoimmista tunnustuksista, vuoden urheilija 2002 palkinto, oli ollut lapsen mukana päiväkodissa leikkipäivänä.
Jesajan kirjassa on kauniit sanat: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivät sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän”.
Usko siihen, ettei työ ole turhaa, on olennaista oikeastaan kaikessa elämässämme. Kuka haluaisi ylipäätään tehdä mitään turhaa? Kaikessa tekemisessä on lähdettävä siitä, että se on arvokasta ja tärkeää ja se tuottaa tulosta. Opettaja menee kouluun uskoen, että sillä on lasten kasvulle tärkeä tehtävä. Ei maanviljelijä mene kylvämään siementä ajatuksenaan, ettei sieltä mitään tulee. Tuleva sato on varmasti mielessä. Toki meillä on kaikilla heikot hetkemme. Meluava luokka ja ajan käyttäminen epäolennaiseen voi varmasti mietityttää opettajaa. Painonpudotuksen tulokset eivät näy, urheilutulokset eivät parane.
Mielenkiinnon kohteemme vaihtuvat. Samppa Lajusen esimerkki laittaa pohtimaan, että turhentuuko jotkut asiat elämässä arvomaailman muuttuessa? Intohimo, jolle olemme antaneet elämästä 10 vuotta, voi myöhemmin tuntua turhalta. Ja silti, ajattelen, että toinen asia johtaa toiseen. Turhiltakin tuntuvilta asioilla on usein salattu merkitys.
Kristillisessä uskossa on aina ollut tärkeää ajatus, että paljon teemme, mutta lopulta Jumala on se, joka antaa siunauksen ja menestyksen.
Tutun kylväjävertauksen ajatus on siinä, että hukkaan menevästä työstä huolimatta satoakin tulee. Jeesus rohkaisee puurtamisen keskellä. Ei ole syytä lannistua, vaikka aina emme onnistu ponnisteluissamme. Voimme vain tehdä parhaamme ja luottaa, että Jumala tekee salattua työtään ja antaa kasvun. Tässä kohtaa elämäämme, saamme antaa Jumalalle asiamme ja pyytää, että hän antaa hankkeillemme siunauksensa.
Jaakko Tuisku, Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra
Jaakko Tuisku.