Mitä ajatuksia sinulla nousee mieleen, kun kuulet jotakin ihmistä sanottavan pyhäksi ihmiseksi? Saatat ehkä ajatella, että pyhä ihminen on onnistunut elämässään hyvin, toimii aina lähimmäistensä parhaaksi ja pitää hengellisiä asioita tärkeinä. Ehkä ajattelet, että pyhä ihminen on yksinkertaisesti kaikin puolin hyvä ihminen, ei lainkaan sellainen kuin sinä itse olet.
Raamatussa puhutaan paljon pyhistä ihmisistä. Esimerkiksi kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeen Roomassa oleville kristityille, hän tervehti heitä näin: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä” (Room. 1:1). Kirjeessään kolossalaisille Paavali kirjoittaa: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita” (Kol. 3:12).
Pyhät ihmiset eivät liity vain siihen aikaan, josta Raamattu kirjoittaa, vaan pyhät ihmiset ovat todellisuutta yhä edelleen. Sanalla ”pyhä” tarkoitetaan maailmasta erotettua, Jumalan omaa. Pyhä ihminen on siis Jumalan oma, Jumalan lapsi, jonka Jumala on kutsunut omakseen. Ihmisen pyhityksen saa aikaan Jumala Pyhän Henkensä kautta. Ihminen ei ole pyhä omien tekojensa tai tekemättä jättämistensä kautta, vaan kyse on vain ja ainoastaan Jumalan armosta ja Pyhän Hengen työstä. Pyhä Henki tekee nimensä mukaisesti ihmisen pyhäksi.
Pyhä Henki paitsi pyhittää ihmisen, myös liittää Jumalan tahdon mukaan elävät ihmiset yhdeksi suureksi perheeksi, Jumalan perheeksi ja Jumalan seurakunnaksi. Efesolaiskirjeessä kirjoitetaan: ”Te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät” (Ef. 2: 19). Jumalan perhettä, Jumalan seurakuntaa sanotaan myös vaeltavaksi kansaksi. Tämä nimitys nousee Israelin kansan korpivaelluksesta Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Jumalan kansan määränpäänä on kunnian taivas, taivaan koti.
Tämän viikon lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Pyhäinpäivänä saamme muistaa niitä rakkaita, jotka ovat jo päässeet perille taivaan kotiin. Saatamme kaivata ja ikävöidä heitä – eikä se ole yhtään väärin. Tänään tahdon rohkaista sinua muistamaan heitä pyhinä ihmisinä. Saat iloita siitä, että he ovat jo perillä siellä, mihin he kaipasivat. He ovat siellä odottamassa sinua. Tahdothan sinäkin päästä kerran perille.
Oi, joukko valkopukuinen kuin huiput lumitunturten! Se synneistä on pestynä veressä Jeesuksen. Tuo joukko kirkas, luvuton istuimen eteen tullut on. Se kunnian sai suurimman ja voittopalkinnon. Jäi taakse tuska, murhe maan, he juhlivat nyt autuuttaan ja kiitokseen he iäiseen yhtyvät laulullaan. (V 630:1)
Pekka Nevalainen, Iin seurakunnan vastaava lastenohjaaja