Valoa ja kauhua
Pimeään syksyyn tuodaan nykyisin valoa ja toimintaa monenlaisilla tapahtumilla. Maailmalta meille rantautunut pyhäinpäivän aattona vietettävä halloween on nyt ohi. Onneksi.…
Lue lisääPimeään syksyyn tuodaan nykyisin valoa ja toimintaa monenlaisilla tapahtumilla. Maailmalta meille rantautunut pyhäinpäivän aattona vietettävä halloween on nyt ohi. Onneksi.…
Lue lisääPaljon viime aikoina puhuttanut kouluruoka on myös poliittisten intohimojen kohde kunnissa. Tai näin näyttää olevan ainakin Helsingissä, missä koululaisille tarjotun liharuoan määrää aiotaan vähentää ohjelmallisesti. Viimeisimpänä päätöksenä välipaloista on alettu jo poistaa kinkku. Maidon käyttöäkin halutaan vähentää. Suunta on kohti kasvispainotteista ruokatarjontaa. Poliitikot käsittelivät ehdotusta kasvatus- ja koulutuslautakunnassa. Tällaisia keskusteluja käydään monissa kunnissa.
Lue lisääViime viikolla sain surukseni huomata, että erään suosikkipaitani ompeleet olivat pettäneet. Olin jo vähällä heittää pahasti irvistelevän vaatekappaleen roskiin, kunnes päätin laittaa sen toistaiseksi syrjään. Ehkä voisin vielä yrittää korjata sen myöhemmin.
Lue lisääOtetaan me iisisti, vaikka lieneekin, että innokkaimpia on Pohjanmaalla jo pitänyt sitoa puuhun kiinni, kun he ovat kuulleet että Rantapohjan Porukka liikkeelle! ‑liikuntakampanjan alku lähestyy. Kampanjasta julkaistaan tänään ensimmäinen ilmoitus.
Lue lisääMatkustin viikonlopuksi kotipaikkakunnalleni Jämijärvelle. Tällä kertaa syy reissuuni ei ollut pelkästään perhe ja suku, vaan joukko ihmisiä, joiden kanssa olen…
Niin, että me suomalaiset kuluttajatko emme kuluta. Kyllä me kulutamme, jos asiaa kysytään Suomen tullilta. Jopa niin, että tulli on nostamassa kätensä pystyyn etenkin Kiinasta saapuvan tavaravyöryn edessä.
Säästöpaineet ja kasvavat palvelutarpeet synnyttävät uusia keksintöjä ja innovaatioita, jotka helpottavat arkea, mutta saavat meidät pohtimaan tulevaa.
Olemme jo tottuneet kadulla huristeleviin, söpöihin ruokarobotteihin. Robotteja kehitetään suurella innolla myös ihmisten avuksi ja hoivatyön korvaajiksi. Koekaniineina toimivat useimmiten ikäihmiset. Jalona tavoitteena on helpottaa hoitotyötä sekä säästää kustannuksissa.
Pari viikkoa sitten nousin autollani Pohjantieltä Haukiväylän rampille. Kun käännyin Haukipudasta kohti, takapuskuriini liimaantunut toinen autoilija sai tarpeekseen kotterostani ja kaahasi ohitseni liittymäalueen sulkuviivasta ja nopeusrajoituksesta välittämättä. Pian auto oli jo kadonnut kaukaisuuteen.
Muistan ajan, kun vanhoja tuttuja tavatessa alettiin kysyä, että vieläkö vanhempasi elävät tai mitä vanhemmillesi kuuluu. Silloin tunsi todella tulleensa…
Greetings from Rovaniemi Lapland, lukee postikortissa. Terveisiä Rovaniemeltä, Lapista. Sitä se tarkoittaa. Ties kuinka monta tuolla tervehdyksellä varustettua postikorttia Rovaniemeltä lähtee alkavan talven aikana ympäri maailmaa.
Rantapohjan nuorten palstalla Rantsikassa alueen nuoret kirjoittavat mielipiteissään varsin usein siitä, että koululounas ei maistu. Joissain alueen kouluissa myös opettajat…
“Maanantai: ei mittään, tiistai: ei mittään, keskiviikko, torstai: ei mittään…”
Jos uni ei illalla ota tullakseen, nousen usein lukemaan yleisönosastoja ja tekstaripalstoja. Siellä kansa kertoo, mitä on mielenpäällä. Huolen ja valittamisen aiheet ovat usein hyvin arkipäiväisiä, miksikäs ei, elämme arkeamme, joka on lähellä meitä.
En tavallisesti katso tosi-tv:tä, mutta nyt jotenkin nappasi. MTV3:n Alone Suomi ‑ohjelma kiehtoo karulla asetelmallaan. Kisailijat ovat Inarinjärven rannalla yksin. Varusteet ovat varsin niukat, ja ruokakin pitää hankkia luonnosta. Vettä sataa. Välillä on pakkanen. Tyhmiä keskinäisiä kisailuja ei toivottavasti nähdäkään. Omaa selviytymistaisteluaan käy myös suomalainen tv-ikoni MTV3, joka on tuottanut tappiota jo vuosikausia. Tällä hetkellä norjalaisomistuksessa oleva Maikkari lienee jälleen säästökuurilla. Alone on muuten suomeksi “yksin”.
Kävin jonkinmoisen taistelun itseni kanssa siitä, kirjoitanko tämän seuraavan kolumnin vai en. Häpeä omasta tyhmyydestä ja huijatuksi tulemisesta sai melkein…
Eilisaamuna lähdin liikkeelle puoli kuuden aikaan. Kiiminkijokivarsi oli varsin sumuinen. Näkymät olivat aika ajoin kuin postikortista. Lehtipuihin jo kehittynyt ruska helotti nousevan auringon valossa usvan läpi kauniina näkynä. Aamu oli lämpötilaltaan varsin kesäinen. Ei ole ihan tavallista, että tähän aikaan vuodesta on melko varhain aamulla 14–15 astetta lämmintä.