Jul­ki­sia pal­ve­lu­ja sää­te­le­vät sel­lai­set perus­oi­keuk­sis­ta nouse­vat tavoit­teet ja peri­aat­teet, esi­mer­kik­si pal­ve­lui­den oikea-aikai­nen saa­ta­vuus (mil­loin pal­ve­lui­den äärel­le pää­see) sekä saa­vu­tet­ta­vuus (miten pal­ve­lui­den äärel­le pää­see) ja hin­noit­te­lus­sa (”ilmai­suus­pe­ri­aa­te”), joi­ta ei suo­raan voi edel­lyt­tää yksi­tyi­sil­lä mark­ki­noil­la toi­mi­vil­ta yri­tyk­sil­tä. Näis­tä peri­aat­teis­ta ei ole syy­tä luo­pua tai tin­kiä jul­ki­sis­sa pal­ve­luis­sa jat­kos­sa­kaan, vaik­ka nii­tä yksi­tyi­sel­lä puo­lel­la ali­han­kin­ta­na tuotettaisiinkin.

Käyn­nis­sä on vaa­lit mis­sä tar­vi­taan hen­ki­löi­tä, joil­la on tar­peek­si aikaa hoi­taa teh­tä­viä, sekä näke­mys­tä myös mui­den sivua­luei­den tar­pei­siin, kuten taa­ta kai­kil­le samat pal­ve­lut tas­a­puo­li­ses­ti kat­so­mat­ta asuinpaikkaa.

Vähän aikaa sit­ten ajoin kyseis­tä tie­tä Olha­vas­ta Oijär­vel­le päin. Oli har­maa pil­vi­nen päi­vä ja tie ja tien lai­dat näkyi­vät tas­a­sen har­maa­na. Ei erot­ta­nut ties­tä muu­ta kuin auraus­ke­pit Olin aja­nut Olha­vas­ta noin kol­me kilo­met­riä Oijär­vel­le päin, kun rek­ka tuli vas­taan. Hil­jen­nin vauh­tia ja ajoin lai­taan. Kat­soin auraus­ke­peis­tä että mis­sä tie menee. Juu­ri kun rek­ka suhah­ti ohi, niin auto­ni vetä­si raviin päin ja vais­to­mai­ses­ti kään­sin tiel­le päin ja auto­ni hyp­pä­si kes­kel­le tie­tä ja alkoi heit­te­leh­ti­mään. Lopuk­si sain auto­ni pysäh­ty­mään ja ajoin lai­taan ja “hau­koin vähän aikaa hap­pea”. Kaik­ki tapah­tui niin jou­tuin, että kaik­ki mitä sii­nä tilan­tees­sa tein oli vais­ton­va­rais­ta toimintaa.