Van­hat ihmi­set vie­lä 1960-luvul­la ker­toi­vat ilta­sel­la ennen van­haan tapah­tu­neis­ta oudois­ta asiois­ta. Kait osa niis­tä oli kek­sit­ty­jä jut­tu­ja ilto­jen ratok­si. Radioi­ta oli har­vois­sa talois­sa, eikä nii­tä kuun­nel­tu huvin vuok­si. “Aku­mu­laa­to­ria ja ano­tia” ei kulu­tet­tu tur­han vuok­si. Uuti­set, ja jos­kus joku kuun­nel­ma, sekä las­ten­tun­ti juu­ri saa­tiin kuunnella.

Su 24.7 aamul­la Iin hau­taus­maal­la oli mies mus­ti­kas­sa. Ämpä­ril­li­sen oli jo poiminut.

Kir­joi­tin täs­sä leh­des­sä kesä­kuun alus­sa Kela-tak­si­asiois­ta. Sama kir­joi­tus lähe­tet­tiin mm. Suo­men Tak­si­liit­toon, Kelal­le ja tie­dok­si edus­kun­nan oikeusasiamiehelle.

Iin kun­nan Yli-Olha­van kyläs­sä on ryh­mä ihmi­siä, kesä­asuk­kai­ta­kin, pyy­tä­neet kun­nan vesi­lai­tos­ta lait­ta­maan vesi­pos­tin Oijär­ven ja Vaa­rao­jan tien­ris­teyk­ses­sä jo ole­mas­sao­le­van pump­pu­ra­ken­nuk­sen yhtey­teen. Vuo­si­kausia kes­tä­nyt asian käsit­te­ly kokouk­sis­sa näyt­tää olleen tur­haa, kiel­tä­vä pää­tös on tul­lut joka ker­ta. On tul­lut ilmi, että vesi­pos­tin lait­ta­mi­nen ei oli­si edes suu­ria kus­tan­nuk­sia vaa­ti­va pro­jek­ti, mut­ta kun ei niin ei!