Satuin jou­tu­maan tilan­tee­seen mis­sä asun­nos­ta löy­det­tiin lutei­ta. Luon­nol­li­ses­ti pai­kal­le kut­sut­tiin tuho­lais­ten tor­ju­ja. Asun­nos­ta jou­dut­tiin vie­mään osa tava­rois­ta kaa­to­pai­kal­le, kos­ka luteet voi­vat pii­lou­tua ihan min­ne tahan­sa. Asun­to sijait­si kerrostalossa.

Ener­gia pyö­rit­tää yhteis­kun­taa, ja sik­si ener­gian­tuo­tan­non tulee olla moni­puo­lis­ta, vakaa­ta ja luo­tet­ta­vaa. Suo­mes­sa on koh­tuul­li­sen hyvin onnis­tut­tu ener­gia­po­li­tii­kas­sa pit­kä­jän­tei­sen työn ansios­ta. Suo­mes­sa onkin moni­puo­li­nen ener­gian­tuo­tan­to, jon­ka ansios­ta emme ole riip­pu­vai­sia yksit­täi­sis­tä energialähteistä.

Jopa löy­tyi rahaa pal­kan­ko­ro­tuk­siin. Van­huk­set ja lap­si­per­heet ihmet­te­le­vät mois­ta löy­töä. Eipä puu­tu lei­pä aina­kaan näil­tä varat­to­mil­ta. Muis­tam­me hei­tä seu­raa­vis­sa vaaleissa.

Vali­tus Sii­ka­saa­ren­tien nopeus­ra­joi­tuk­sen alen­ta­mi­ses­ta on perus­tee­ton. Tur­val­li­nen lii­ken­ne syn­tyy, kun nou­da­te­taan liikennesääntöjä.

Oulus­sa toi­mii Poh­jois-Poh­jan­maan Kir­joit­ta­jat, johon voi liit­tyä (20e/vuosi) kuka tahan­sa kir­joit­ta­mi­ses­ta kiin­nos­tu­nut, mut­ta eri­tyi­ses­ti oma­kus­tan­ne­kir­jai­li­jat. Sen puheen­joh­ta­ja­na toi­mii täl­lä het­kel­lä ahke­ra Kirs­ti Oja­la, joka nimi­tet­tiin vuon­na 2019 Oulun kuu­den­nek­si tähtiemoksi.

Kyl­lä mää niin mie­le­ni paho­tin. Roho­mu mus­ti­kan­poi­mi­ja oli käy­ny kyn­tä­mä­sä mei­jän piha­sa kaik­ki kyp­sy­neet mus­ti­kat mele­keen keit­tiön ikku­nan alta. Sem­moi­sel­la veh­keel­lä, että mus­ti­kan var­ret sojot­ti sam­maan suun­taa ili­man leh­tiä. Surul­li­nen näky. Kont­ti­lan tie­tä on pit­käs­ti ja molem­min puo­lin met­tää. Mik­si piti tul­la yksi­tyi­se­le pihale.

Suo­mes­sa on las­ket­tu ole­van 2,7 mil­joo­naa pai­kan­ni­meä, jot­ka on koot­tu Pai­kan­ni­miar­kis­toon. Lisäk­si nii­tä on 800 000 Maan­mit­taus­hal­li­tuk­sen Pai­kan­ni­mi­re­kis­te­ris­sä. Näis­tä vähän yli 1 500 on ÄMMÄ-nimiä.

En ole kos­kaan voi­nut kehus­kel­la kala­mies­tai­doil­la­ni. Kui­ten­kin var­hais­nuo­ruu­des­sa­ni luke­mat­to­mia ilta­puh­tei­ta istuin noin 200 met­rin pääs­sä kotoa­ni vir­taa­van Kii­min­ki­joen ran­ta­tör­mäl­lä tui­jo­tel­len mato-ongen kohoa. Sil­loin vähäi­set­kin saa­liit oli­vat toki ter­ve­tul­lei­ta per­heem­me ruo­ka­pöy­tään. Lisäk­si oli ne pari katis­kaa, jot­ka päi­vit­täin koettiin.

Hyvä Riit­ta Haa­pa­nie­mi kun kir­joi­tit Emmin Tuvan lak­kau­te­tus­ta Ran­ta­poh­jan tilauk­ses­ta. Onko tämä taas älyt­tö­miä Poh­teen pää­tök­siä? Nyt äkkiä tilaus takai­sin. Ja kyl­lä siel­lä Emmin tuval­la on vie­lä sen kun­toi­sia asuk­kai­ta, että Ran­ta­poh­jaa lukevat.