Mitä on laa­du­kas hoito?

Vas­tat­kaa ihan rehel­li­ses­ti ”hyvin­voin­tia­lue” Poh­de: Mitä on tei­dän mie­les­tä laa­du­kas hoi­to, pal­ve­lua­su­mi­nen tai ”saat­to­hoi­to”? Kuin­ka kau­ka­na kotoa se on vie­lä inhi­mil­lis­tä toteuttaa?

Tätä nykyä toi­min­nas­sa sääs­töt ajaa inhi­mil­li­syy­den yli. Tie­toi­ses­ti aiheu­te­taan paran­tu­mat­to­mat trau­mat väki­sin kau­as pois kotoa aje­tuil­le, pako­tet­tu­na kau­ka­na pois­sa kotoa kuoleville. 

Kus­ka­taan sai­ras­ta tai kuo­le­vaa läheis­tä tak­sil­la tai ambu­lans­sil­la ympä­ri maa­kun­taa hoi­toon, asu­maan tai kuo­le­maan usei­den kym­me­nien, sato­jen kilo­met­rien pää­hän. Mis­sä on ihmisarvo?

Paran­tu­mat­to­mat haa­vat jää­vät poti­laan lisäk­si yhtä­lail­la omai­sil­le, jot­ka miet­ti­vät; mitä minun oli­si vie­lä pitä­nyt teh­dä, että asiat oli­si­vat men­neet toi­sin? Suu­ri suru sii­tä, että asioi­hin ei voi vai­kut­taa, eikä nii­tä muut­taa. Ei mil­lään tapaa, ei mitenkään.

Teil­le päät­tä­jil­le he ovat nume­roi­ta tilas­tois­sa, meil­le rak­kai­ta, kor­vaa­mat­to­mia lähei­siä. Ehkä jos­kus nämä tapauk­set osuu myös tei­dän pää­tök­siä teh­nei­den koh­dal­le. Ehkä sit­ten te tun­net­te sen, min­kä surun ja tus­kan kans­sa me tätä nykyä eläm­me päivittäin.

Surul­li­nen Os. Hyväuskoinen