Ran­ta­poh­jas­ta 4.1.1980: Sii­hen aikaan, kun kai­kes­ta oli pulaa, ihmi­set osti­vat tar­vik­kei­ta niin pal­jon kuin nii­tä oli. Kak­si poi­kaa tuli kaup­paan ja toi­nen pojis­ta halusi ostaa seu­raa­van vuo­den alma­na­kan. Toi­nen pojis­ta neu­voi: “Osta samal­la kak­si, jos et satu ensi vuon­na saa­maan­kaan.” AK-Haukipudas

Suo­mes­sa val­lit­see vuo­den 2025 jou­lun aikaan huo­no talous­ti­lan­ne ja kor­kea työt­tö­myys. Val­tio vel­kaan­tuu. Kaik­ki ovat kulu­tuk­ses­saan varo­vai­sia. Ukrai­nan sota on jat­ku­nut pian nel­jä vuotta.

Ran­ta­poh­jas­ta 29.4.1982: Isä neu­voi pojal­leen, että kun sinä kat­se­let itsel­le­si vai­moa, niin sen pitää olla prii­maa ja sen pitää omis­taa omai­suut­ta­kin. Kovat ehot se ukko pani, miet­ti poi­ka. Poi­ka etsi sopi­vaa mini­ää isäl­leen, kun­nes ker­ran luu­li löy­tä­neen­sä sopi­van. Illal­la tytön kama­ris­sa, kun tyt­tö veti yöpu­kua pääl­le, huo­ma­si poi­ka mekon edus­tas­sa luke­van: ”Ext­ra prii­maa”. Yöl­lä tyt­tö oli kään­tä­nyt kyl­keä ja taka­na luki, että Vaa­san Höy­ry­myl­ly. Oli näet ennen vaa­te­pu­lan aika­na teh­tä­vä veh­nä­jau­ho­sä­keis­tä alus­vaat­tei­ta. Poi­ka oli hyvil­lään ja lupa­si vie­dä tytön kotiin ja sanoa isäl­le, että onhan hyvä saa­lis. E.P. Korvenkylä

Ran­ta­poh­jas­ta 28.8.1980: Äiti ja isä istui­vat puu­tar­has­sa sun­nun­tai-illas­ta naut­tien. Ylä­puo­lel­la kier­te­li lok­ki ja lok­kien tapaan se yhtäk­kiä pääs­ti val­koi­sen ruik­kauk­sen ja kuin­ka olla­kaan se ruik­kaus puto­si suo­raan äidin syliin. Isä pomp­pa­si pys­tyyn ja sanoi: ”Minä juok­sen hake­maan ves­sa­pa­pe­ria.” “Mitä hul­lu­ja”, äiti muti­si itsek­seen. “Ennen kuin se ehtii tuo­da sitä pape­ria, on lok­ki len­tä­nyt jo monen kilo­met­rin pää­hän.” H.L. Oulu