Saa­pa nähä, miet­ti Illin­juok­su­jen direk­to­raat­ti Nöö­ti, Ari, Arja ja kel­lo­mies tahoil­laan, kun koko sateen­ju­ma­la­tar Este­ri pani paras­ta pöy­tään koko päi­vän. Vet­tä tuli, kuten sano­taan “kuin aisaa”. Kukaan ei kyl­lä tien­nyt miten vesi­sa­je liit­tyy johon­kin aisaan. Poh­din­taa oli sii­tä, sat­taa­ko illal­la­ki ja tul­lee­ko juoksijoita.

Kir­kon­penk­ki täyt­tyi elo­kuun puo­li­vä­lin Illin­juok­suis­sa ääril­leen, vaik­ka mer­kit­tä­viä pois­sao­lo­ja kan­ta­väes­tös­sä havait­tiin. Jär­ven­pään Rek­sa tor­kah­te­li edel­lis­vii­kol­la. Nyt oli mies nuk­ku­nut koko­naan pom­miin, ja Rekis­te­röi­ty­mä­tön kam­raa­ti aje­li Illiin yksik­seen. Ala­ran­nan mie­hen arvel­tiin pai­nel­leen ykkös­asial­leen karao­ke­hom­miin auko­maan ään­tä, ken­ties pää­tä, koh­ta alka­val­le kau­vel­le. Ili­man evus­tus­ta ei Ala­ran­ta toki ollut. Pali­jas­ja­la­ka­nen kylä­läi­nen Kurt­ti­lan Simo istui avecei­neen pen­kin poh­jois­pään puo­li­vä­lis­sä. Entis­tä- juok­su­mies­tä näyt­ti kipe­neen polt­te­le­van baa­nal­le, mut­ta emän­tä toppuutteli.