Eläm­me 2020-lukua. Neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ti oirei­le­van lap­sen kun­tout­ta­va tera­pia voi yhä tapah­tua päi­vä­ko­din tai kou­lun sii­vous­ko­pis­sa tai urhei­lu­vä­li­ne­va­ras­tos­sa. Kop­pi­te­ra­pian pitäi­si olla his­to­ri­aa, mut­ta ikä­vä kyl­lä se on lii­an monel­le lap­sel­le toti­sin­ta tot­ta edel­leen. Mik­si näin on? Ammat­ti­lai­si­na tie­däm­me, ettei kopis­sa teh­ty tera­pia siir­ry lap­sen arkeen, vaan jää lap­sel­le ainoas­taan kivak­si leik­ki­het­kek­si. Tera­pian tavoi­te on kun­tout­taa, ei tar­jo­ta pelk­kää leik­ki­het­keä jos­sa­kin kop­pe­ros­sa. Vaik­ka leik­ki kuu­luu­kin osa­na terapiaan.

Iin pää­kir­jas­ton muusa­juh­lien ensim­mäi­se­nä kir­jai­li­ja­vie­raa­na saa­tiin kuul­la iho­tau­ti­lää­kä­ri­nä pää­työ­tään teke­vää iiläis­läh­töis­tä Toni Ahoa, jol­ta on tänä vuon­na ilmes­ty­nyt Mil­la Var­tiai­nen ‑tril­le­rit­ri­lo­gian kol­mas ja näil­lä näky­min vii­mei­nen osa Par­tus. Ensim­mäi­nen osa Exi­tus ilmes­tyi vuon­na 2017, ja jat­kok­seen se sai Orga­nus ‑teok­sen jo seu­raa­va­na vuon­na. Par­tus­ta Aho puo­les­taan työs­ti suu­rel­ta osin koro­na­pan­de­mian aika­na, ja hän tun­nus­ti­kin ajan olleen itsel­leen­kin kai­kin­puo­lin vai­kea. Tri­lo­gi­aa ennen Ahol­ta on ehti­nyt ilmes­tyä kak­si teos­ta, esi­kois­teos Samuel vuon­na 2010 sekä nuo­ril­le suun­nat­tu Vet­tä sakeam­paa vuon­na 2013.