Istun teras­sil­le kah­vil­le ja kat­son tai­vaal­le. Siel­lä liik­kuu koko­nai­nen maa­il­ma. Hah­tu­va­pil­vet pur­jeh­ti­vat tuu­len muka­na ja elä­vät koko ajan. Ensin pil­vi on kuin vuo­ris­to, jon­ka ala­puo­lal­la laak­sos­sa sei­soo van­ha lin­na­ra­ken­nus. Koh­ta mai­se­ma kato­aa ja tilal­le ilmes­tyy sou­tu­ve­ne, jos­sa istuu ihmi­nen. Pian vene­kin on kadon­nut ja pil­vet muo­dos­ta­vat vau­van kuvan. Sil­lä on pyö­reät pos­ket ja kihar­tu­via hiuk­sia. Mut­ta nyt­hän sii­nä on kis­sa. Iso köy­ry­sel­käi­nen kis­sa, joka hei­lut­taa hän­tään­sä… ja kato­aa sit­ten sekin. 

Tämä kysy­mys voi herä­tä uut­ta luke­mis­ta etsi­väl­le. Hau­ki­pu­taan kir­jas­tos­sa työs­ken­te­le­vät Eeva Mäki­nen ja Kaa­ri­na Tor­ro jakoi­vat aja­tuk­si­aan luke­mi­ses­ta sekä vink­ka­si­vat kir­jo­ja yläkoululaisille.

Hau­ki­pu­taal­la jär­jes­te­tään tänä­kin kesä­nä Kesäil­lan sävel­har­tauk­sia tors­tai­sin kel­lo 20 juhan­nuk­ses­ta elo­kuun lop­puun. Sävel­har­taus­sar­jan tee­mak­si on vakiin­tu­nut ”Soi kun­niak­si Luo­jan!” ja tämän kesän sar­jas­sa on yhteen­sä 11 kon­sert­tia. Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan Kesäil­lan sävel­har­taus­sar­jaa on jär­jes­tet­ty jo mil­tei 35 vuotta.

Jouk­ko lau­la­mi­ses­ta innos­tu­nei­ta tei­ne­jä kerään­tyi syk­syl­lä 1975 Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan kant­to­rin Paa­vo Sep­pä­sen ympä­ril­le sil­lä toi­veel­la, että saa­tai­siin perus­tet­tua nuo­ril­le oma kuo­ro. Vuo­sien mit­taan Con­so­no-nimen saa­nee­seen kuo­roon liit­tyi yhä enem­män ja enem­män hau­ki­pu­taa­lais­ta nuo­ri­soa. Par­haim­mil­laan 1970-luvun lop­pu­puo­lel­la kuo­ron riveis­sä lau­loi vii­ti­sen­kym­men­tä 15–20 ‑vuo­tias­ta nuorta.