Oulu­lai­nen lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä Jen­ny Sil­ta­la on teh­nyt kap­pa­leen Mei­dän bii­si, jon­ka hän on omis­ta­nut koi­ra­ka­ve­ril­leen Uunol­le, joka meneh­tyi pari vuot­ta sit­ten. Sil­ta­la ker­too, että kap­pa­leen myö­tä Uuno on edel­leen muka­na hänen arjes­saan. Hän tah­too jul­kais­ta singlen kai­kil­le niil­le, jot­ka ovat menet­tä­neet oman lemmikkiystävänsä.

Istun teras­sil­le kah­vil­le ja kat­son tai­vaal­le. Siel­lä liik­kuu koko­nai­nen maa­il­ma. Hah­tu­va­pil­vet pur­jeh­ti­vat tuu­len muka­na ja elä­vät koko ajan. Ensin pil­vi on kuin vuo­ris­to, jon­ka ala­puo­lal­la laak­sos­sa sei­soo van­ha lin­na­ra­ken­nus. Koh­ta mai­se­ma kato­aa ja tilal­le ilmes­tyy sou­tu­ve­ne, jos­sa istuu ihmi­nen. Pian vene­kin on kadon­nut ja pil­vet muo­dos­ta­vat vau­van kuvan. Sil­lä on pyö­reät pos­ket ja kihar­tu­via hiuk­sia. Mut­ta nyt­hän sii­nä on kis­sa. Iso köy­ry­sel­käi­nen kis­sa, joka hei­lut­taa hän­tään­sä… ja kato­aa sit­ten sekin. 

Tämä kysy­mys voi herä­tä uut­ta luke­mis­ta etsi­väl­le. Hau­ki­pu­taan kir­jas­tos­sa työs­ken­te­le­vät Eeva Mäki­nen ja Kaa­ri­na Tor­ro jakoi­vat aja­tuk­si­aan luke­mi­ses­ta sekä vink­ka­si­vat kir­jo­ja yläkoululaisille.