Komp­pa­suon tur­ve­tuo­tan­toa­lue tut­ki­muk­sen kent­tä­nä – Ennal­lis­ta­mi­nen ja jat­ko­käyt­tö kiin­nos­ta­vat oijärvisiä

Oijärvinen Veikko Hassinen ihmetteli lähialueelta kerättyä rahkasammalta, joka on kesän jälkeen tarkoitus levittää Komppasuolle kasvamaan. Hiukan suunnitelman onnistuminen häntä epäilytti. Muutoin Komppasuon elinkaaren pitkältä ajalta tunteva mies seuraa mielenkiinnolla sen palautumista ennalleen. (Kuva: Teea Tunturi)Oijärvinen Veikko Hassinen ihmetteli lähialueelta kerättyä rahkasammalta, joka on kesän jälkeen tarkoitus levittää Komppasuolle kasvamaan. Hiukan suunnitelman onnistuminen häntä epäilytti. Muutoin Komppasuon elinkaaren pitkältä ajalta tunteva mies seuraa mielenkiinnolla sen palautumista ennalleen. (Kuva: Teea Tunturi)

Komp­pa­suo Oijär­vel­lä, liki Poh­jois-Poh­jan­maan ja Lapin maa­kun­tien rajaa, on Mer­lin-hank­keen tur­ve­tuo­tan­nos­ta pois­tu­nut tark­kai­lusuo. Komp­pa­suo on ensim­mäi­nen laa­jas­sa mit­ta­kaa­vas­sa toteu­tet­ta­va suo­kas­vil­li­suu­den palau­tus­han­ke Suo­mes­sa, ja sen toteut­ta­mis­ta ja tulok­sia seu­raa laa­ja jouk­ko asiantuntijoita.

Maa­il­man­laa­jui­sen Mer­li­nin tavoit­tee­na on valu­ma-alue­kun­nos­tus­ten val­ta­vir­tais­ta­mi­nen eli sen hel­pot­ta­mi­nen, että eri­lai­set toi­mi­jat pys­tyi­si­vät suun­nit­te­le­maan ja toteut­ta­maan valuma-aluekunnostuksia.

Vii­me vii­kol­la bus­si­las­til­li­nen eri toi­mi­joi­den edus­ta­jia sekä pai­kal­li­sia, asias­ta kiin­nos­tu­nei­ta ihmi­siä kul­je­tet­tiin Komp­pa­suol­le tutus­tu­maan suon­poh­jan nyky­ti­laan, teh­tyi­hin toi­men­pi­tei­siin sekä sii­hen, mitä hank­keen puit­teis­sa vie­lä aio­taan siel­lä toteuttaa.

Mer­lin-hank­keen toi­men­pi­teet ovat käyn­nis­ty­neet vii­me vuo­den lopus­sa ja ne jat­ku­vat vie­lä tule­van kesän ja syk­syn aika­na. Suun­ni­tel­man mukai­ses­ti alu­eel­le toteu­te­taan vuo­den 2023 aika­na kol­me kos­teik­koa­luet­ta, palau­te­taan suo­kas­vil­li­suut­ta, ja kui­vik­si jää­vät alu­eet pää­osin metsitetään.

Suon­poh­jal­le muo­dos­tu­vil­le kos­tei­koil­le muo­toil­laan vesi­lin­tusaa­ria. Noin 10,5 heh­taa­rin alue ennal­lis­te­taan suok­si ja sil­le levi­te­tään muun muas­sa rah­ka­sam­mal­ta, joka on siir­ret­ty pai­kal­le lähia­lu­een kui­vah­ta­neel­ta suol­ta. Osal­le suon­poh­jaa kyl­ve­tään kah­ta eri­lais­ta nur­mi­sie­men­se­koi­tus­ta, joi­den menes­ty­mis­tä alu­eel­la tut­ki­taan. Samal­la tes­ta­taan myös hyö­ty­jä kos­teik­koa­luei­den kas­vit­tu­mi­ses­ta ennen veden pin­nan nos­toa. Komp­pa­suon seu­ran­taa jat­ke­taan vuo­sien 2023–2025 aika­na, jot­ta saa­daan tie­toa sii­tä, mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia toteu­tet­ta­vil­la jat­ko­käyt­tö­muo­doil­la on.

– Tämän jäl­keen toi­vom­me saa­vam­me rahoi­tus­ta, jot­ta pää­sem­me jat­ka­maan tark­kai­lua, sanoo Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen eri­kois­tut­ki­ja Anna-Kai­sa Ron­ka­nen.

Neo­va on sitou­tu­nut ole­maan alu­een omis­ta­ja hank­keen ajan. Jat­kos­ta ei vie­lä tois­tai­sek­si ole sel­vyyt­tä. Taval­li­ses­ti tuo­tan­nos­ta pois­tet­tu­ja suo­poh­jia kun­nos­te­taan met­sä­ta­lou­teen, pel­to­vil­je­lyyn tai kos­tei­koik­si. Aluei­den hyö­dyn­tä­mi­nen uusiu­tu­van ener­gian tuo­tan­toon on lisääntymässä.

Oijär­vel­lä asu­va Noo­ra Huo­ta­ri ker­too, että asuk­kaat ovat kovin kiin­nos­tu­nei­ta sii­tä, mitä suol­la tapah­tuu ja mitä sil­le aio­taan teh­dä. Hän on itse­kin kul­ke­nut alu­eel­la lap­ses­ta saak­ka, ja tun­tee sen jo ajal­ta ennen turvetuotantoa.

– Tur­ve­tuo­tan­non tule­mi­sen myö­tä näky­vin muu­tos ihmi­sil­le oli se vesien muu­tos, kos­ka enti­nen kir­kas­ve­ti­nen joki ja jär­vi muut­tui­vat yhtäk­kiä rus­keak­si vel­lik­si. Se oli sitä aikaa, kun ei vie­lä tie­det­ty, miten näi­tä hom­mia teh­dään. Sen jäl­keen on tapah­tu­nut mah­ta­via, kun tur­ve­tuo­tan­toon ja sen vesien­suo­je­luun alet­tiin panos­taa, Huo­ta­ri sanoo.

Hänes­tä se, että toi­min­ta­kun­toi­set­kin tur­ve­suot nyt ennal­lis­te­taan, vaik­ka tur­vet­ta oli­si vie­lä nos­tet­ta­vak­si, tun­tuu hie­man koomiseltakin.

– Onni kui­ten­kin on, että Komp­pa­suol­ta ei ymmär­tääk­se­ni nos­tet­ta­vaa jää­nyt ihan hir­veän suu­ria mää­riä. Onnek­si tän­ne nyt pys­ty­tään palaut­ta­maan luon­toa takai­sin ja eläi­mis­töä­kin palaa sen myö­tä. Uskoi­sin, että kaik­ki ovat tyy­ty­väi­siä nyt teh­tä­viin ratkaisuihin.

Komp­pa­suon suun­nit­te­lus­ta ja toteu­tuk­ses­ta vas­taa Tapio Oy ja ympä­ris­tö­seu­ran­nas­ta Suo­men ympä­ris­tö­kes­kus. Alu­een ennal­lis­ta­mis- ja jat­ko­käyt­tö­suun­ni­tel­ma on laa­dit­tu yhteis­työs­sä alu­een omis­ta­jan Neo­van kans­sa. Mer­lin-han­ke­ko­ko­nai­suus on EU:n Hori­sont­ti 2020 Green Deal ‑ohjel­mas­ta rahoi­tet­tu kan­sain­vä­li­se­nä yhteis­työ­nä toteu­tet­ta­va tut­ki­mus- ja inno­voin­ti­han­ke. Han­ket­ta rahoit­taa lisäk­si maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riön maan­käyt­tö­sek­to­rin Hii­les­tä kiin­ni ‑ilmas­to­toi­men­pi­de­ko­ko­nai­suus.

Komp­pa­suo on Kui­va­joen valu­ma-alu­eel­la sijait­se­va, noin 120 heh­taa­rin suu­rui­nen tur­ve­tuo­tan­toa­lue. Alue pur­kaa veten­sä Kivi­joen kaut­ta Perä­me­reen las­ke­vaan Kuivajokeen.

Poh­jois-Poh­jan­maan alu­een tur­ve­suot kiin­nos­ta­vat kan­sain­vä­li­ses­ti. Komp­pa­suon lisäk­si tavoit­tee­na on muun muas­sa ennal­lis­taa JTF-rahas­ton (Oikeu­den­mu­kai­sen siir­ty­män rahas­to) tuel­la noin 2 500 heh­taa­ria tur­ve­suo­ta. JTF-rahas­ton haku on par­hail­laan auki ja ensim­mäi­set hake­muk­set ote­taan käsit­te­lyyn kesä­kuun 8. päivä.

Rahoi­tus on Poh­jois-Poh­jan­maan ELY-kes­kuk­sen joh­ta­va vesi­ta­lous­asian­tun­ti­ja Timo Yrjä­nän mukaan herät­tä­nyt kiin­nos­tus­ta, mut­ta on aika­tau­lul­li­ses­ti haas­ta­va, sil­lä pää­osa alu­eel­le suun­na­tus­ta rahas­ta pitää olla käy­tet­ty­nä jo vuo­den 2026 lop­puun men­nes­sä. Maa­kun­taan rahaa on koh­den­net­tu noin 118 mil­joo­naa euroa, jos­ta noin vii­si mil­joo­naa on tar­koi­tus käyt­tää tur­ve­soi­den ennal­lis­ta­mi­seen, pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seen ja luon­non moni­muo­toi­suu­den lisäämiseen.

Ran­ta­poh­jas­sa on aiem­min kir­joi­tet­tu sii­tä, miten pien­ten toi­mi­joi­den on vai­kea hyö­dyn­tää hank­keen rahoi­tus­ta, kos­ka sii­nä pitää olla 20 pro­sent­tia oma­ra­hoi­tuso­suut­ta, eikä tal­koo­työ­tä las­ke­ta omak­si rahoi­tuk­sek­si. Lisäk­si hake­mus­ten sään­tö­vii­dak­ko on melkoinen.

– Tämä on tot­ta. Toi­saal­ta pie­net toi­mi­jat voi­si­vat hakea oma­ra­hoi­tuso­suut­ta esi­mer­kik­si kun­nil­ta, tur­ve­tuot­ta­jil­ta, val­tion eri momen­teil­ta tai eri­lai­sil­ta sää­tiöil­tä, Yrjä­nä toteaa.