Raken­nus­pe­rin­töä teh­tiin tutuk­si Haukiputaalla

Poro­pu­dak­sen per­he osal­lis­tui Hau­ki­pu­das-seu­ran Put­taan piha­pii­rit ‑tapah­tu­maan koti­seu­tu­museol­la lauantaina.

– Raken­nus­pe­rin­tö­päi­vän tapah­tu­ma on kiva perin­ne Hau­ki­pu­taal­la. Tääl­lä on pal­jon kat­sot­ta­vaa ja kuul­ta­vaa. Tapah­tu­ma hou­kut­te­lee var­sin­kin van­hem­paa väkeä, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti aihe­pii­ri kiin­nos­taa yhä enem­män myös nuo­rem­pia, tote­si Tii­na Poro­pu­das.

Per­he viih­tyi museon piha­pii­ris­sä, mut­ta eri­tyi­ses­ti kiin­nos­ti myös luen­to van­han Sii­po­lan enti­söin­nis­tä, kos­ka he asu­vat pai­kan lähis­töl­lä. Per­heen oma koti on uudis­ra­ken­nus, mut­ta suun­ni­tel­mis­sa on mökin kunnostamista.

Koti­seu­tu­museon pihal­la perin­neik­ku­noi­den kor­jaus­ta opas­ti Juha Väy­ry­nen Puu­las­tu Oy:stä. Hau­ki­pu­das-seu­ran Ilpo Väi­sä­nen ja Jan­ne Aula keit­te­li­vät tyn­ny­ris­sä punamultamaalia.

Aihe kiin­nos­ti kovas­ti iiläis­tä Jen­ny Ala­ran­taa, sil­lä per­heen uusi hir­si­ta­lo on tar­koi­tus maa­la­ta punamullalla.

Puna­mul­ta­maa­lin aines­osat ovat vesi, ruis­jau­hot, rau­ta­ta­sul­faat­ti, puna­mul­ta ja merisuola.

– Maa­lia pitää häm­men­tää, ettei se pala poh­jaan ja keit­toai­ka on vähin­tään kak­si tun­tia. Maa­li tulee käyt­tää noin vii­kon kulues­sa. Oma­te­koi­nen puna­mul­ta­maa­li on huo­mat­ta­vas­ti edul­li­sem­paa kuin osto­maa­li. Puna­mul­ta­maa­lil­la maa­lat­tu puu­pin­ta tur­po­aa ja pin­ta hyl­kii vet­tä, sei­nä ei lahoa sisäl­tä päin, ker­toi Ilpo Väi­sä­nen myös omas­ta kokemuksestaan.

Hau­ki­pu­das-seu­ra on jär­jes­tä­nyt Raken­nus­pe­rin­tö­päi­vää 1990-luvul­ta läh­tien. Hau­ki­pu­das-seu­ran puheen­joh­ta­ja Ilpo Väi­sä­nen ker­toi, että tämän vuo­den tapah­tu­mat liit­ty­vät Euroo­pan kult­tuu­riym­pä­ris­tö­päi­vien vuo­den 2023 tee­maan Elä­vä perin­tö. Esil­le halut­tiin nos­taa pai­kal­li­sia koh­tei­ta ja herät­tää huo­maa­maan nii­den vaa­lit­ta­va arvo.

Seu­ra­kun­ta­kes­kuk­sen Fros­te­rus-salis­sa Rei­jo Haa­pa­lah­ti esit­te­li Joki­ky­läs­sä sijait­se­vien 1800-luvun lopul­ta peräi­sin ole­vien Kel­lon­tör­män raken­nus­ten kun­nos­ta­mis­ta. Pir­jo Sii­po­la valot­ti van­han Sii­po­lan raken­nus­kan­nan enti­söin­tiä Hau­ki­pu­taan Sii­po­lan­mäel­lä.  Sali oli täyn­nä kiin­nos­tu­nei­ta kuu­li­joi­ta. Molem­mis­sa koh­teis­sa on teh­ty val­ta­va, vuo­sia jat­ku­nut työ aikaa ja vai­vaa sääs­tä­mät­tä. Työ jatkuu.

Kum­mas­sa­kin koh­tees­sa enti­söin­nin läh­tö­koh­ta­na on ollut halu säi­lyt­tää van­haa piha­pii­riä ja raken­nus­kan­taa, joka kun­ton­sa vuok­si oli pur­ku­kun­nos­sa. Tyy­pil­li­ses­ti kor­jaus­töi­den aika­na on tul­lut eteen yllä­tyk­siä, mut­ta teke­mäl­lä oppii ja kysy­mäl­lä saa neu­vo­ja. Myös apua löy­tyy tar­vit­taes­sa. Hal­paa hom­maa van­han enti­söin­ti ei myös­kään ole, mut­ta kus­tan­nus­te­hok­kai­ta­kin rat­kai­su­ja voi löytää.

Rei­jo Haa­pa­lah­del­le Kel­lon­tör­mä on hänen lap­suu­ten­sa mum­mo­la, joka on nyt kun­nos­tet­tu oman per­heen kodik­si. Läh­tö­koh­ta­na on ollut kor­ja­ta raken­nuk­sia van­haa säi­lyt­täen ja kun­nioit­taen, mut­ta niin, että tilat sovel­tu­vat tämän päi­vän asu­mi­sen tarpeisiin.

Kel­lon­tör­mäl­lä on ollut torp­pa jo 1700-luvun lopul­la ja kun­nos­te­tut raken­nuk­set piha­pii­ris­sä ovat 1800-luvun lopul­ta. Van­ha tari­na ker­too Kel­lon­tör­män nimes­tä, että Iso­vi­han aikaan oli­si tuo­tu kir­kon­kel­lo tör­mäl­le ja vie­ri­tet­ty tur­vaan Kii­min­ki­jo­keen. Pai­kan isän­näs­tä sep­pä Mik­ko Pik­ku­jäm­säs­tä (s. 1853, k. 1930), joka oli Rei­jo Haa­pa­lah­den mum­mon setä, on pal­jon tari­noi­ta. “Mik­ki” hank­ki sii­hen aikaan har­vi­nai­sen pol­ku­pyö­rän ja aje­li rai­til­la huu­del­len: Pyö­rät alla, vel­ka päällä!

Sii­po­lan van­han tilan piha­pii­rin raken­nuk­sia Sii­po­lan­mäel­lä ovat kun­nos­ta­neet vuo­des­ta 2014 läh­tien pai­kan omis­ta­jat Pir­jo ja Timo  Sii­po­la. Sii­po­lan tila on ollut kaut­ta aiko­jen aika lail­la Sii­po­lan suku­haa­ran omis­tuk­ses­sa. Ensim­mäi­siä mer­kin­tö­jä piha­pii­ris­tä löy­tyy vuo­den 1760 kar­tas­ta. 1500-luvul­la paik­ka oli Vah­to­lan­lah­den ran­nal­la ennen maan­ko­hoa­mis­ta. Sii­po­las­sa on toi­mi­nut myös kestikievari.

Kim­mok­kee­na kun­nos­ta­mi­sel­le Sii­po­loil­la on halu säi­lyt­tää van­haa raken­nus­kan­taa, jol­la on sukusi­tei­tä. Sii­po­lan piha­pii­ris­sä, jos­sa on usei­ta eri-ikäi­siä raken­nuk­sia, on asut­tu vii­mek­si 80-luvulla.

Kun­nos­tuk­sen Sii­po­lat aloit­ti­vat 1800-luvun lopul­ta peräi­sin ole­van “Jan­nen puo­len” pää­ra­ken­nuk­ses­ta katon kor­jaa­mi­sel­la. Työ ete­ni oman kor­jaus­oh­jel­man mukaan vai­he vai­heel­ta. Enti­söi­ty raken­nus on vain kesä­käy­tös­sä. Työt piha­pii­ris­sä jatkuvat.

– Yllä­tyk­siä tulee mat­kan var­rel­la ja aikaa menee pal­jon, sil­lä työ­tä teh­dään omien töi­den ohes­sa, ker­toi Pir­jo Siipola.

Vatu­pas­si ei täl­lai­sis­sa koh­teis­sa ole se tär­kein työ­ka­lu. Tar­koi­tuk­se­na on, että raken­nuk­set säi­ly­vät ja tule­vat itsel­le sopi­vaan käyt­töön, eivät museok­si. Sama peri­aa­te on ollut myös Kel­lon­tör­män tilalla.

Luen­to­ti­lai­suu­des­sa sai ensie­si­tyk­sen Lee­na Hap­po­sen ja Han­nu Lie­vet­mur­sun dro­ne­vi­deot Kel­lon­tör­män ja Sii­po­lan piha­pii­reis­tä. Yläil­mois­ta kuva­tut videot tule­vat kat­sot­ta­vik­si myös Hau­ki­pu­das-seu­ran verk­ko­si­vul­le. Tii­mi on kuvan­nut pal­jon videoi­ta Hau­ki­pu­taal­ta ja myös Iin mai­se­mis­ta. Hau­ki­pu­das-seu­ra jär­jes­tää tutus­tu­mis­ret­ken Sii­po­lan ja Kel­lon­tör­män koh­tei­siin 9. syyskuuta.

Raken­nus­pe­rin­tö­päi­vän ohjel­mas­sa oli myös kir­kon hau­ta­museon ja van­han hau­taus­maan esit­te­lyt. Koti­seu­tu­museo oli avoin­na ja Mar­tin­nie­men kyläyh­dis­tys piti puf­fet­tia. Piha­pii­ris­sä oli myös tilai­suus tutus­tua koti­seu­tuai­hei­seen kir­jal­li­suu­teen Kari Hol­man ja Han­nu Lil­ja­mon pisteellä.

Hau­ki­pu­das-seu­ran yllä­pi­tä­mä koti­seu­tu­museo on avoin­na hei­nä­kuus­sa tiis­tais­ta per­jan­tai­hin kel­lo 10–16 ja lau­an­tai­sin kel­lo 10–4, maa­nan­tai­sin museo on suljettu.