Vah­to­lan­lah­den vesis­tön tilaa tut­ki­taan kun­nos­ta­mis­ta varten

Ongan­ran­ta ja Vah­to­lan­lah­ti ry:n tut­ki­mus Vah­to­lan­lah­den vesis­tön ja ympä­ris­tön tilas­ta alkaa. Vah­to­lan­lah­den kun­toa sel­vit­tä­vä ja tulos­ten poh­jal­ta laa­dit­ta­va kun­nos­tus­suun­ni­tel­ma toteu­te­taan yhteis­työs­sä Oulun yli­opis­ton kans­sa. Tut­ki­muk­sen ja kun­nos­tus­suun­ni­tel­man tekee Pro gra­du ‑tut­kiel­ma­naan 4. vuo­den luon­non­maan­tie­teen opis­ke­li­ja Nin­ni Lauk­ka­nen ohjaa­ja­naan toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va Mar­kus Saa­ri vesi‑, ener­gia ja ympä­ris­tö­tek­nii­kan tutkimusyksiköstä.

Yhdis­tys sol­mi Lauk­ka­sen kans­sa toi­mek­sian­to­so­pi­muk­sen maa­nan­tai­na käyn­nis­ty­nees­tä teh­tä­väs­tä, joka val­mis­tuu mar­ras­kuun lop­puun mennessä.

Vah­to­lan­lah­ti on Hau­ki­pu­taal­la Mar­tin­nie­mes­sä Kii­min­ki­jo­ki­suis­tos­sa sijait­se­va Perä­me­ren lah­ti, joka yhdis­tyy Kii­min­ki­jo­keen kah­den uoman kaut­ta. Vah­to­lan­lah­ti on ajan saa­tos­sa rehe­vöi­ty­nyt run­saas­ti ja madal­tu­nut lähes ole­mat­to­miin, vesi on same­aa ja vesi­kas­vil­li­suut­ta run­saas­ti. Vähim­mil­lään vet­tä on lah­des­sa pai­koin vain pari­kym­men­tä sent­tiä. Kes­ki­mää­rin veden­kor­keus vaih­te­lee met­rin haarukassa.

Vah­to­lan­lah­ti on aiem­min tun­net­tu hyvä­nä kalas­tus- ja kutu­paik­ka­na. Nykyi­sin saa­lii­na on enim­mäk­seen hau­kia. Poh­ja on lie­jui­nen ja mutainen.

– Odo­tuk­se­na on, että Vah­to­lan­lah­den tilaa ja veden laa­tua voi­tai­siin paran­taa, jol­loin vir­kis­tys­käyt­tö para­ni­si sekä kalo­jen ja lin­tu­jen eli­nym­pä­ris­tö säi­lyi­si, sum­maa tut­ki­mus­hank­keen vas­tuu­hen­ki­lö Tomi Hoik­ka Ongan­ran­ta ja Vah­to­lan­lah­ti ry:stä (OVRY).

Kun­nos­tus­suun­ni­tel­man tekoon yhdis­tys on saa­nut rahoi­tus­ta ELY:ltä (65 % kuluis­ta) ja lisäk­si Ålands­ban­ken tukee pro­jek­tia Ålands­ban­ke­nin Itä­me­ri­pro­jek­tin kaut­ta myön­ne­tyl­lä rahoi­tuk­sel­la. Lisä­tie­toa Itä­me­ri­pro­jek­tis­ta löy­tyy osoit­tees­ta www.itameriprojekti.fi

Vah­to­lan­lah­den vesia­lu­een omis­ta­va Hau­ki­pu­taan Jako­kun­ta on alus­ta asti suh­tau­tu­nut myö­tä­mie­li­ses­ti tutkimushankkeeseen.

Jat­kos­sa mah­dol­lis­ten kun­nos­tus­töi­den käy­tän­nön toteu­tuk­seen on han­kit­ta­va uut­ta rahoi­tus­ta, ker­too OVRY:n rahas­ton­hoi­ta­ja Sei­ja Haa­pa­la.

Alu­een asuk­kai­den kes­kuu­des­sa val­lit­see yhtei­nen halu paran­taa Vah­to­lan­lah­den tilaa, mikä antaa hyvät läh­tö­koh­dat ja tuul­ta purjeisiin.

Nin­ni Lauk­ka­nen, Mar­kus Saa­ri ja Tomi Hoik­ka suun­tai­si­vat maa­nan­tai-ilta­na veneel­lä Vah­to­lan­lah­del­le. Maas­to­käyn­te­jä alu­eel­la teh­dään 4–5, arvioi Laaksonen.

Vah­to­lan­lah­den nyky­ti­lan ja kuor­mi­tus­läh­tei­den sel­vit­tä­mi­sek­si teh­dään maas­to­mit­tauk­sia. Tar­koi­tuk­se­na on ensi­si­jai­ses­ti sel­vit­tää lah­den nykyi­nen tila, jon­ka jäl­keen arvioi­daan tilaan vai­kut­ta­via tekijöitä.

Mit­tauk­sia teh­dään ja näyt­tei­tä ote­taan eri ajan­koh­ti­na useis­ta pai­kois­ta. Vedes­tä tut­ki­taan esi­mer­kik­si rehe­vöi­ty­mis­tä aiheut­ta­via typ­pi- ja fos­fo­ri­pi­toi­suuk­sia sekä mita­taan eri veden­laa­tu­pa­ra­met­re­jä kuten läm­pö­ti­laa, hap­pa­muut­ta, säh­kön­joh­ta­vuut­ta ja hap­pi­pi­toi­suut­ta. Myös lah­den poh­jan maa-ainek­ses­ta eli sedi­men­tis­tä ote­taan näyt­tei­tä ja tut­ki­taan, mitä kiin­toai­nei­ta poh­jaan kertyy.

Mar­kus Saa­ren mukaan on mah­dol­lis­ta, että Vah­to­lan­lah­teen kul­keu­tuu Kii­min­ki­joen veden muka­na tur­ve­mais­ta peräi­sin ole­vaa humus­ta ja muu­ta orgaa­nis­ta aines­ta. Myös asu­tuk­sen ja muun valu­ma-alu­een maan­käy­tön aiheut­ta­maa haja­kuor­mi­tus­ta selvitetään.

Asu­tuk­ses­ta joh­tu­viin kuor­mi­tuk­siin on kui­ten­kin jo luvas­sa paran­nus­ta, kos­ka yhdis­tyk­sen aloit­tees­ta Oulun Vesi toteut­taa jäte­ve­si­vie­mä­rin Ongan­tien var­rel­le. Hank­keen oli mää­rä toteu­tua jo vii­me kesä­nä, mut­ta kau­pun­gin tahol­ta sen ker­rot­tiin siir­ty­vän täl­le kesäl­le. Paria kym­men­tä talout­ta kos­ke­van vie­mä­röin­nin usko­taan omal­ta osal­taan vähen­tä­vän Vah­to­lan­lah­den kuormitusta.

– Saa­tu­jen tut­ki­mus­tu­los­ten perus­teel­la voi­daan kui­ten­kin vas­ta arvioi­da, mitä toi­mia voi ja kan­nat­taa teh­dä veden laa­dun paran­ta­mi­sek­si, sanoo Mar­kus Saari.

Vah­to­lan­lah­den kun­nos­tus­suun­ni­tel­ma yhteis­työs­sä yli­opis­ton kans­sa on yksi har­vo­ja tämän kal­tai­sia hank­kei­ta. Vesis­tö­jen kun­nos­tus­töi­tä läh­de­tään ylei­ses­ti suun­nit­te­le­maan ja toteut­ta­maan hyvin usein pai­kal­lis­ten asuk­kai­den aktii­vi­suu­den ja tar­mok­kuu­den seu­rauk­se­na, ja kaik­ki alkaa suu­ril­ta osin vapaa­eh­toi­suu­den voi­min. Vesis­tö­jen suo­je­lu- ja kun­nos­tus­toi­min­nas­sa on pal­jon kehi­tet­tä­vää, ja tämän kal­tais­ten pro­jek­tien avul­la voi­daan luo­da ja tes­ta­ta ylei­seen­kin käyt­töön sovel­tu­via toi­min­ta­mal­le­ja, uskoo Mar­kus Saari.

Vah­to­lan­lah­den hank­kees­sa ohjaa­ji­na yli­opis­tol­ta ovat muka­na myös tut­ki­ja­toh­to­ri Hei­ni Pos­ti­la ja pro­fes­so­ri Jan Hjort.

Mer­kit­tä­vää, pai­kal­li­ses­ta aktii­vi­suu­des­ta läh­töi­sin ole­vaa vesien­huol­to­työ­tä teh­dään myös esi­mer­kik­si Jää­lin­jär­ven ja Kali­men­joen alueilla.

Vuon­na 2018 perus­te­tun Ongan­ran­ta ja Vah­to­lan­lah­ti ry:n tavoit­tee­na on paran­taa alu­een ympä­ris­töä, vesis­töä ja mai­se­maa viih­tyi­syy­den lisää­mi­sek­si. Jäse­niä on noin sata ja puheen­joh­ta­ja­na toi­mii Mika Sep­pä­nen.

Yhdis­tys toteut­ti 2019 Ongan­sal­men eli Vah­to­lan­lah­den ja Ongan­ran­nan väli­sen 600 met­rin mit­tai­sen uoman pie­ni­muo­toi­sen, ELY:n puol­ta­man ruop­pauk­sen, johon saa­tiin rahoi­tus­ta Lea­de­ril­ta. Koh­tee­seen liit­ty­vä penk­ko­jen hoi­to jat­kuu tänä kesänäkin.

Teh­dyis­tä toi­mis­ta on alu­een asuk­kai­den mukaan ollut hyö­tyä vir­kis­tys­käy­töl­le kuten melon­taan ja venei­lyyn sekä kala­kan­taan. Alue on myös lin­tu­kan­nal­taan run­sas ja moni­puo­li­nen. Vah­to­lan­lah­den lin­tu­kan­taan kuu­lu­vat mm. jout­se­net, sor­sat sekä vaa­ran­tu­neet naurulokit.

Yhdis­tyk­sen esi­tyk­ses­tä Hau­ki­pu­taan Säh­kö­osuus­kun­ta kai­vaa tei­den var­sil­ta säh­kö­joh­dot maahan.

Hau­ki­pu­taan Jako­kun­ta tekee mai­se­man­hoi­dol­lis­ta työ­tä ja ener­gia­puun­kor­juu­ta myös Ongan­ran­nan alu­eel­la omis­ta­mil­laan umpeen kas­va­neil­la vesi­jät­tö­mail­la, joi­ta Mar­tin­nie­mes­sä riittää.

Ongan­no­kal­le laa­vu sil­ta­työ­maan karkuripuista

Hau­ki­pu­taan Joki­ky­län sil­ta­työ­maal­ta vii­me syk­sy­nä vir­ran vie­mät puu­par­rut on käy­tet­ty hyö­dyk­si Mar­tin­nie­mes­sä. Pui­ta ajau­tui run­saas­ti ylä­juok­sul­ta Hau­ki­pu­taal­le Kii­min­ki­jo­ki­suis­toon, mis­tä nii­tä kerät­tiin pois hai­tol­ta. Samu­li Rös­si kerä­si myös par­ru­ja tal­teen ja raken­si niis­tä ensik­si laa­vun koti­pi­hal­leen Ongal­la. Laa­vun hän halusi lah­joit­taa Ongan­ran­ta ja Vah­to­lan­lah­ti ry:lle ja edel­leen kaik­kien yhtei­seen käyttöön.

Laa­vu siir­ret­tiin ja koot­tiin Ongan­no­kal­le aivan ran­nan tun­tu­maan, mis­tä avau­tuu hie­not näkö­alat merel­le ja maja­kal­le. Koro­na­ra­joi­tus­ten takia laa­vun pys­ty­tys­tal­koot jär­jes­tet­tiin pie­ni­muo­toi­ses­ti ja muka­na oli yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan jäse­niä per­hei­neen ja Ongan­tien asukkaita.

Lupa laa­vun pys­tyt­tä­mi­seen saa­tiin ran­ta-alu­een omis­ta­val­ta Hau­ki­pu­taan Jakokunnalta.

Tuli­si­jal­la varus­tet­tu laa­vu on tar­koi­tet­tu kaik­kien ilok­si. Polt­to­puut pitää jokai­sen tuo­da itse muka­naan ja vie­dä ros­kat pois.

Uusi laa­vu lisää vir­kis­tys­paik­ko­ja ret­kei­lyyn Mar­tin­nie­men ran­ta­vii­val­la. Ongan uima­ran­nal­la on nuo­tio­paik­ka penk­kei­neen ja Ukko­lan­ran­nas­sa sata­man lähei­syy­des­sä laa­vu kult­tuu­ri­po­lun var­rel­la. Yhdis­tys toi­vot­taa kai­kil­le viih­tyi­siä ret­kei­ly­het­kiä luon­toa kunnioittaen.