Vah­to­lan­lah­den vesis­tön paran­ta­mi­sel­le on tarvetta

Vahtolanlahti on kooltaan noin 6,6 hehtaarin suuruinen vesistö Kiiminkijokisuistossa Martinniemessä. Lahti on rehevöitynyt ja madaltunut vuosikymmenten saatossa. Vahtolanlahteen johtaa kaksi noin puolen kilometrin mittaista ja 10-15 metrin levyistä pääuomaa Kiiminkijoesta ja noin kolmen metrin levyinen pääoja itäpuolelta. Kuva: Tomi HoikkaVahtolanlahti on kooltaan noin 6,6 hehtaarin suuruinen vesistö Kiiminkijokisuistossa Martinniemessä. Lahti on rehevöitynyt ja madaltunut vuosikymmenten saatossa. Vahtolanlahteen johtaa kaksi noin puolen kilometrin mittaista ja 10-15 metrin levyistä pääuomaa Kiiminkijoesta ja noin kolmen metrin levyinen pääoja itäpuolelta. Kuva: Tomi Hoikka

Kii­min­ki­jo­ki­suis­tos­sa Mar­tin­nie­mes­sä sijait­se­va Vah­to­lan­lah­ti on fos­fo­ri- ja typ­pi­pi­toi­suuk­sil­taan sel­väs­ti rehe­vöi­ty­nyt, ilme­nee vas­ta­val­mis­tu­nees­sa Nin­ni Lauk­ka­sen Oulun yli­opis­tos­sa teke­mäs­tä pro gra­du ‑tut­kiel­mas­ta. Vah­to­lan­lah­ti tar­vit­see vesien­suo­je­lu­toi­men­pi­tei­tä, jot­ta tila voi­si kohentua.

Vah­to­lan­lah­den tilan sel­vit­tä­mi­sen ja kun­nos­tus­vaih­toeh­to­jen kar­toit­ta­mi­sen tar­ve läh­ti liik­keel­le Ongan­ran­ta ja Vah­to­lan­lah­ti ry:n (OVRY) aloit­tees­ta ja halus­ta ryh­tyä toi­miin veden­laa­dun ja vir­kis­tys­käy­tön paran­ta­mi­sek­si, ker­too yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Tomi Hoik­ka.

Ajan saa­tos­sa Vah­to­lan­lah­ti on mata­loi­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti. Meri­ve­den kor­keu­den olles­sa mata­lal­la Vah­to­lan­lah­ti pää­see ajoit­tain ja pai­koit­tain kui­vu­maan jopa poh­jaan saak­ka. Lisäk­si lam­mel­la vesi­kas­vil­li­suus on run­sas­ta, mikä hait­taa venei­lyä ja uintia.

– Sel­vi­tyk­seen olem­me tyy­ty­väi­siä, sil­lä nyt on käy­tet­tä­vis­sä tuo­ret­ta tut­kit­tua tie­toa jatkotoimiin.

Nin­ni Lauk­ka­nen sel­vit­ti mais­te­rin­tut­kin­toon­sa kuu­lu­vas­sa opin­näy­te­työs­sään mil­lai­ses­sa tilas­sa Vah­to­lan­lah­ti on ja mit­kä teki­jät sitä kuor­mit­ta­vat. Tut­ki­muk­ses­sa kerät­tiin vii­me kesä­nä aineis­toa kuor­mi­tuk­sen arvioi­mi­sek­si kent­tä­mit­taus­ten, vesi- ja sedi­ment­ti­näyt­tei­den, huo­kos­ve­si­mit­taus­ten sekä vir­taa­ma­mit­taus­ten avul­la. Lisäk­si aineis­toa on täy­den­net­ty Hert­ta-tie­to­kan­nan aineistoilla.

Tulos­ten perus­teel­la Vah­to­lan­lah­del­le mah­dol­li­sia veden­laa­tua paran­ta­via toi­men­pi­tei­tä on usei­ta, mut­ta toden­nä­köi­ses­ti kan­nat­ta­vin rat­kai­su on pää­ojan var­teen raken­net­ta­va kos­teik­ko, joka pidät­täi­si suu­rim­man osan pel­loil­ta huuh­tou­tu­neis­ta ravin­teis­ta ja kiin­toai­nees­ta, joka tulos­ten perus­teel­la näyt­täi­si ole­van Vah­to­lan­lah­den mata­loi­tu­mi­sen yksi aiheut­ta­jis­ta. Vah­to­lan­lah­teen joh­taa kak­si pää­uo­maa sekä ojia, jois­ta pää­oja las­kee lah­teen itäpuolelta.

Vah­to­lan­lah­den ravin­ne­kuor­mi­tus on peräi­sin haja­kuor­mi­tuk­se­na valu­ma-alu­eel­ta. Vaik­ka suu­rin osa Vah­to­lan­lah­teen tule­vas­ta vedes­tä on peräi­sin Kii­min­ki­joes­ta, on pää­ojan kuor­mi­tus ammo­nium­ty­pen, nit­raat­ti- ja nit­riit­ti­ty­pen sekä fos­faat­ti­fos­fo­rin osal­ta suu­rem­pi kuin Kii­min­ki­joen kyseis­ten ravin­tei­den kuor­mi­tus. Nämä ravin­ne­muo­dot vai­kut­ta­vat eni­ten rehe­vöi­ty­mi­seen, sil­lä ne ovat levil­le suo­raan käyt­tö­kel­poi­ses­sa muodossa.

– Kos­ka nämä fos­fo­rin ja typen muo­dot ovat tär­keim­piä rehe­vöi­ty­mi­sen aiheut­ta­jia, on pää­ojan kuor­mi­tus Vah­to­lan­lah­del­le Kii­min­ki­jo­kea mer­kit­tä­väm­pi pie­nem­mäs­tä vesi­mää­räs­tä huo­li­mat­ta, sel­ven­tää Lauk­ka­nen tutkielmassaan.

Mui­ta pie­nem­piä kuor­mit­ta­jia ovat ran­ta-asu­tuk­ses­ta peräi­sin ole­vat jäte­ve­det sekä Vah­to­lan­lah­teen las­ke­vat poh­joi­nen sekä ete­läi­nen sivuo­ja. Näi­den kol­men kuor­mi­tus­läh­teen suh­teel­li­nen osuus koko­nais­kuor­mi­tuk­ses­ta on kui­ten­kin pie­ni ver­rat­tu­na Kii­min­ki­joen ja pää­ojan kuor­mi­tuk­seen, eikä nii­hin ole vält­tä­mä­tön­tä puut­tua, sil­lä suu­ril­la­kaan inves­toin­neil­la ei saa­tai­si aikaan mer­kit­tä­viä veden­laa­dun muutoksia.

Maa­ta­lou­den ravin­ne­kuor­mi­tus on rehe­vöi­ty­mi­sen yksi pää­te­ki­jöis­tä. Vaik­ka maa­ta­lous on vähen­ty­nyt alu­eel­la vuo­si­kym­men­ten kulues­sa mer­kit­tä­väs­ti, sen vai­ku­tuk­set pel­toa­luei­neen ovat edel­leen merkittävät.

Vah­to­lan­lah­den vir­kis­tys­käy­tön paran­ta­mi­sek­si rat­kai­su­na on vesi­sy­vyy­den lisää­mi­nen. Kei­no­ja sii­hen ovat Vah­to­lan­lah­den tila­päi­nen kui­va­tus, poh­ja­pa­to­jen tai ‑kyn­nys­ten raken­ta­mi­nen Kii­min­ki­joen uomiin sekä ran­to­jen pienruoppaus.

Poh­ja­pa­to­ja ei vält­tä­mät­tä tar­vi­ta, jos tila­päi­sen kui­vat­ta­mi­sen avul­la Vah­to­lan­lah­den vesi­sy­vyyt­tä saa­daan lisät­tyä niin, ettei vesi lah­des­sa pää­se las­ke­maan hyvin mata­lal­le, kuten nyt tapahtuu.

Ongan­ran­ta Vah­to­lan­lah­ti ry on sel­vi­tyk­sen val­mis­tut­tua lähet­tä­nyt rahoi­tus­ha­ke­muk­sen Vah­to­lan­lah­den kun­nos­ta­mi­ses­ta ELY-kes­kuk­sel­le. Jos hank­keel­le näy­te­tään vih­re­ää valoa, kun­nos­tus­ta läh­de­tään vie­mään eteen­päin. Kysee­seen tuli­si toden­nä­köi­ses­ti ensi­toi­me­na pää­ojan­var­ren kos­teik­ko­vaih­toeh­to, mut­ta myö­hem­min tar­vit­taes­sa uoman pato­kin voi tul­la harkintaan.

Joka tapauk­ses­sa lopul­lis­ten kun­nos­tus­me­ne­tel­mien suun­nit­te­lu ja toteu­tus tulee vaa­ti­maan jat­ko­näyt­teen­ot­to­ja ja ‑mit­tauk­sia Vahtolanlahdella.

– Rat­kai­se­vaa hank­keen ete­ne­mi­sel­le on ELY:n kan­ta ja meil­le yhdis­tyk­se­nä oma­ra­hoi­tuso­suu­den hank­ki­mi­nen. Kos­tei­kon teke­mi­sen arvioi­daan mak­sa­van noin 20 000 euroa. Samaa luok­kaa on poh­ja­pa­don raken­ta­mi­nen, arvioi Tomi Hoikka.

Laa­ja­mit­tais­ten ruop­paus­ten toteut­ta­mis­ta ei näh­dä rea­lis­ti­se­na vaih­toeh­to­na kor­kei­den kus­tan­nus­ten takia. Sel­vää kui­ten­kin on, että vesien­huol­to­työ on jat­ku­va, seu­ran­taa vaa­ti­va prosessi.

Nyt val­mis­tu­nut Ongan­ran­ta ja Vah­to­lan­lah­ti ry:n teet­tä­mä pro gra­du ‑sel­vi­tys syn­tyi yhteis­työs­sä Oulun yli­opis­ton kans­sa. Työ­tä rahoit­ti­vat ja tuki­vat Ålands­ban­ken, ELY-kes­kus ja Hau­ki­pu­taan jakokunta.

Pari vuot­ta sit­ten OVRY:n hank­kee­na ruo­pat­tiin Ongan­ran­taan joh­ta­vaa uomaa. Täs­sä pro­jek­tis­sa ELY oli rahoit­ta­mas­sa han­ket­ta 65 pro­sen­tin osuu­del­la ja lopun rahoi­tuk­sen hoi­ti­vat yksi­tyi­set hen­ki­löt alueelta.

Vah­to­lan­lah­den ran­nan välit­tö­mäs­sä lähei­syy­des­sä on noin kym­men­kun­ta talout­ta, mut­ta vai­ku­tusa­lu­eel­la on asu­tus­ta huo­mat­ta­va mää­rä. Vuon­na 2018 perus­te­tus­sa OVRY:ssä on jäse­niä noin sata.

OVRY:n aloit­tees­ta Oulun Vesi toteut­taa jäte­ve­si­vie­mä­rin Ongan­tien var­rel­la toi­von mukaan pian. Han­ke on siir­ty­nyt jo edel­lis­ke­säl­tä. Paria­kym­men­tä talout­ta kos­ke­van vie­mä­röin­nin arvioi­daan omal­ta osal­taan vähen­tä­vän Vah­to­lan­lah­den kuormitusta.

Yhdis­tys tie­dot­taa hank­keen ete­ne­mi­ses­tä sekä muis­ta ajan­koh­tai­sis­ta asiois­ta Face­boo­kis­sa ja Instagramissa.

Vah­to­lan­lah­des­ta kerät­tiin näyt­tei­tä vii­me kevää­nä ja kesän aika­na. Nin­ni Lauk­ka­nen otta­mas­sa vesi­näy­tet­tä pul­loon, vie­rel­lä Mar­kus Saa­ri ja tut­ki­joi­ta veneel­lä kul­jet­ta­nut Tomi Hoik­ka. Vesi­näyt­teis­tä tut­kit­tiin Vah­to­lan­lah­den valu­ma-aluet­ta kuor­mit­ta­via tekijöitä.