Toi­mit­ta­jal­ta: Nyt­pä kuu­luu jota­kin hyvääkin!

Mitä kuu­luu? Ei kur­juut­ta kum­mem­paa, kuu­luu van­ha sanon­ta. Nyt meil­lä on aiheit­ta yhtei­seen iloon, kun Suo­men Lei­jon­ajouk­kue voit­ti olym­pia­kul­taa jää­kie­kos­sa ja kisois­sa tuli hyvää menes­tys­tä muu­ten­kin. Tämä kaik­ki tuli näi­nä aikoi­na niin tar­pee­seen. Menes­tys ruok­kii menes­tys­tä, lisää har­ras­tus­ta, luo esi­ku­via, vah­vis­taa yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta ja syn­nyt­tää hyvää mieltä.

Ran­ta­poh­jan alu­eel­la meil­lä on eri­tyis­tä syy­tä ylpey­teen ja iloon, kun Hau­ki­pu­taan Ahmo­jen kas­vat­ti ja Kel­los­ta kotoi­sin ole­va Saka­ri Man­ni­nen oli teke­mäs­sä his­to­ri­aa Suo­men ensim­mäi­ses­tä jää­kie­kon olym­pia­kul­las­ta. Ja oli­han jouk­ku­ees­sa muka­na mui­ta­kin poh­joi­sen kiek­koi­li­joi­ta ja kärppäläisiä.

Maa­il­ma alkaa avau­tua myös tapah­tu­mien osal­ta. Voi sitä rie­mua, kun lap­set pää­si­vät ladul­le ja kep­pa­ri­ra­dal­le Hau­ki­pu­das­hiih­don koko per­heen ulkoi­lu­ta­pah­tu­mas­sa lau­an­tai­na. Ladul­la vii­pel­si­vät pik­ku iivot ja ker­tut, ja pai­kal­li­sis­sa kiek­ko­kau­ka­lois­sa koe­taan var­mas­ti myös uut­ta intoa lei­jo­nien malliin.

Jos­sit­te­lu ei auta, mut­ta uskon, jos Hau­ki­pu­taan Riit­ta-Lii­sa Ropo­nen oli­si pääs­syt vetäi­se­mään nais­ten vies­tio­suu­den vapaal­la, oli­si Suo­men mita­li­ti­li vie­lä kasvanut.

Tämä alku­vuo­si jää surul­li­sel­la­kin taval­la his­to­ri­aan. Maan­pin­nal­le vetäi­see Venä­jän soda­nuh­ka Ukrai­naan ja kiris­ty­nyt maa­il­man­po­liit­ti­nen tilan­ne, mikä tun­tuu usko­mat­to­mal­ta ja epä­to­del­li­sel­ta. Toi­vot­ta­vas­ti jär­ki ja diplo­ma­tia voit­ta­vat. Onko tors­tai toi­voa täyn­nä, kun suur­val­to­jen pää­mies­ten on mää­rä neuvotella?

Aivan kuin men­nees­sä paris­sa vuo­des­sa ei oli­si ollut kai­kil­le tar­peek­si kes­tä­mis­tä tais­te­lus­sa virus­vi­hol­lis­ta vas­taan, eikä täl­le koro­na­ku­ri­muk­sel­le vie­lä­kään näy loppua.

Mie­li täyt­tyy huo­lis­ta, mut­ta niis­tä kan­nat­taa puhua yhdes­sä eikä antaa mur­heil­le lii­kaa val­taa. Koe­te­taan iloi­ta niis­tä posi­tii­vi­sis­ta asiois­ta, joi­ta ilmoil­la nyt on. Eeva Kil­ven vii­sain sanoin: Elä­mä on arvaa­ma­ton­ta, kos­ka tahan­sa voi tapah­tua jota­kin hyvää.

auli.haapala(at)rantapohja.fi