Miten meil­lä menee 104-vuo­ti­aas­sa Suomessa?

Putaan Vilkkaiden Toivo Mäkikangas, Antti Posio, Aki Kuittinen ja Sanna Kuittinen muodostivat kunniavartion Haukiputaan Itsenäisyyspäivän juhlassa. Kuvat: Kari Holma.

Suo­men itse­näi­syy­den 104-vuo­tis­päi­vä­nä oli tar­peen pysäh­tyä ja kysyä, miten meil­lä menee? Vas­tauk­sen sisäl­tö riip­puu var­mas­ti kenel­tä kysyy, poh­ti Hau­ki­pu­taan itse­näi­syys­päi­vän juh­las­sa puhu­nut Oulun kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja Mir­ja Vehkaperä.

– Toi­von, että voim­me vas­ta­ta: Hyvin. Mikään myrs­ky, kata­stro­fi, pan­de­mia tai vas­toin­käy­mi­nen ei mei­tä nujer­ra. Rau­ha on tavoit­te­le­mi­sen arvoi­nen asia.

Eläm­me poik­keuk­sel­lis­ta maa­il­man­laa­juis­ta koro­na-pan­de­mian aikaa. Lähiai­ko­ja ovat hal­lin­neet myös suur­val­to­jen kiris­ty­neet välit, sodat ja konflik­tit sekä pakolaiskriisit.

– Kun arjen aska­reet, ilot, surut ja huo­let täyt­tä­vät jokai­sen mie­len, pitää pysäh­tyä, jot­ta osaa erot­taa elä­mäs­sä olen­nai­set asiat. Osaam­me­ko arvos­taa vapaut­ta, tur­val­li­suut­ta, itse­näi­syyt­tä ja rau­haa tar­peek­si? Toi­von, että osaam­me arvos­taa isän­maa­tam­me ja raken­taa yhteis­tä tule­vai­suut­tam­me itseem­me ja toi­siim­me luot­taen. Tär­kein­tä luot­taa yhteis­kun­tam­me toimivuuteen.

– Oulus­sa on teh­ty kaik­kem­me, jot­ta asuk­kai­den arki on tur­val­lis­ta ja elä­mä on pyö­ri­nyt eteen­päin. Eri­tyi­sen tyy­ty­väi­nen olen esi­mer­kik­si kau­pun­gin, seu­ra­kun­nan ja kol­man­nen sek­to­rin yhteis­työs­tä, jos­sa jokai­sel­le ikäih­mi­sil­le soi­tet­tiin ja kar­toi­tet­tiin tuen tar­vet­ta. Täl­lais­ta välit­tä­mis­tä tar­vit­sem­me lisää.

Sotien vete­raa­nien rivit har­ve­ne­vat. Muis­to­ja men­neis­tä on pal­jon, jot­ka oli­si hyvä saa­da tal­len­net­tua seu­raa­vil­le suku­pol­vil­le, muis­tut­ti Veh­ka­pe­rä. Jokai­ses­ta Suo­men puo­les­ta tais­tel­lees­ta san­ka­ris­ta voi­si kir­joit­taa oman elämänkerran.

– Ymmär­rän, että kai­kes­ta ei ole help­po puhua eikä jokai­nen muis­to tule ker­ro­tuk­si. Yksi on var­maa, kukaan ei halua kokea sodan läs­nä­oloa enää koskaan.

Mir­ja Veh­ka­pe­rä on saa­nut useas­ti kun­nia­teh­tä­vän osal­lis­tua kut­sun­toi­hin. Vii­mek­si pitä­mäs­sään kau­pun­gin ter­veh­dyk­ses­sään hän valoi uskoa nuo­riin mie­hiin varus­mies­pal­ve­luk­sen suo­rit­ta­mi­sen vel­vol­li­suu­des­ta ja isän­maam­me raken­ta­mi­sen oikeu­des­ta. Jokai­nen pys­tyy pal­ve­le­maan yhteis­kun­taam­me omal­ta tontiltaan.

– Varus­mies­pal­ve­luk­sen suo­rit­ta­mi­sen kyn­nys­tä pyri­tään koko ajan madal­ta­maan. Hyvä niin, kuten on myös nais­ten osal­lis­tu­mi­sen lisääminen.

Itse­näi­syys­päi­vä­juh­lan ohjel­maan Hau­ki­pu­taal­la kuu­lui perin­tei­ses­ti juma­lan­pal­ve­lus ja sep­pe­leen­las­ku san­ka­ri­hau­doil­la. Juh­las­sa seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa avaus­sa­nat esit­ti lukio­lai­nen Emmi Kaik­ko­nen. Musii­kis­ta vas­ta­si­vat bari­to­ni Rei­jo Ala­ta­lo, Made­to­ja-kvar­tet­ti ja Hau­ki­pu­taan Mieskuoro.

Itse­näi­syys­päi­vän juh­lia jär­jes­tet­tiin myös Yli­kii­min­gin, Kii­min­gin ja Yli-Iin seu­ra­kun­nis­sa juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sin, kun­nia­käyn­nein san­ka­ri­hau­doil­la ja juh­lien mer­keis­sä. Kii­min­gin kir­kos­ta strii­mat­tuun vir­tu­aa­li­kirk­koon saat­toi osal­lis­tua myös netin välityksellä.

Oulu­lais­ten yhtei­sen itse­näi­syys­päi­vän kan­sa­lais­juh­la oli Oulun Musiik­ki­kes­kuk­ses­sa, jos­sa ylei­sö­mää­rä oli rajat­tu. Kau­pun­ki lähet­ti juh­lan suo­ra­na myös verkkoon.

Bari­to­ni Rei­jo Ala­ta­lo esiin­tyi yhdes­sä Made­to­ja-kvar­te­tin kans­sa. Kvar­te­tis­sa soit­ti­vat Osmo Lepo­nie­mi, Johan­na Lepo­nie­mi, Maa­rit Karp­pe­lin ja Heik­ki Takkula.

Mir­ja Vehkaperä

Emmi Kaik­ko­nen.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.