Haukiputaan Teatterikuopan lavalla nähdään perjantaina klassikkoteos, joka lyö ohjaaja Taneli Maljasen mukaan veikeästi kättä vaihtoehtoteatterin kanssa. Kyseessä on Arto Paasilinnan alkuperäisteokseen ja Kristian Smedsin vuoden 2006 dramatisointiin perustuva Jäniksen vuosi ‑monologi, jonka tähtenä loistaa Kellon Asemakylältä lähtöisin oleva Jukka Rasila.
Maljanen kertoo Jäniksen vuosi ‑näytelmän kutkuttaneen häntä jo pitkään. Hän näki teoksen Suomen kantaesityksen vuonna 2006 ja se teki ohjaajaan suuren vaikutuksen. Alkuperäisteos on myös ollut hänelle tärkeä.
– Kun perustin Teatteri Pyhän tänä vuonna, realistisin vaihtoehto oli lähteä tekemään monologia. Tajusin, että teoksesta saa hulvattoman monologin, jos löydän kovan kaliiperin tekijän, Maljanen hymyilee.
Paasilinnan alkuperäisteoksella on ikää jo yli 50 vuotta, mutta kaksikon mielestä se on jopa relevantimpi nyt, kuin kirjoitushetkellä.
– Vaatimukset, joita nykyihmisille asetetaan ovat käyneet mahdottomiksi, Maljanen jatkaa.
Rasila kertoo tuntevansa teoksen omakseen ja yhtymäkohtia omaan elämään on löytynyt useita. Keväällä uutta kotia vaimonsa Mirvan kanssa etsiessään Rasila oli varma, että unelmakotia ei pääkaupunkiseudun ulkopuolelta löydy. Toisin kuitenkin kävi.
– Mirva löysi kodin maaseudulta tunnin päästä Helsingistä ja rakastuin taloon. Uudessa kodissa en ole vielä kerennyt juurikaan viettää aikaa ja tunnen teoksen päähenkilö Vatasen kaipuun maalle, Rasila kertoo.
Ohjaajan ja näyttelijän yhteistyö sai alkunsa yhteisten kollegoiden ja tuttujen kautta. Maljanen kertoo etsineensä näyttelijää, joka pystyisi irtautumaan ja lähtemään yli 40 keikan kiertueelle Pohjois-Suomeen sekä hallitsemaan vaikean tekstin, jossa on noin 15 eri roolia.
– Keskusteluissa Jugin nimi nousi esille, enkä olisi voinut silloin kuvitellakaan, että löytäisin noin huippuhyvän näyttelijän, Maljanen toteaa.
– Minulla on syksyllä myös oma Henkilökohtaista ‑kiertue, johon kuuluu 25 keikkaa, mutta saimme kuitenkin sumplittua melkein 70 keikkaa syksylle, Rasila jatkaa.
Mielekäs työ antaa näyttelijälle niin paljon, että syksy ei ole tuntunut liian raskaalta. Myös uusi koti tuo sopivasti vastapainoa kiertue-elämään. Ohjaajalle kiireen keskellä rauhaa tuovat säännölliset rutiinit ja hyvä ruokavalio.
– Periaate, että en pyri muuhun kuin onnellisuuteen, on kantanut pitkälle, Rasila hymyilee.
Kaksikon vuorovaikutusta katsoessa ja kuunnellessa käy hyvin nopeasti selville, että molemminpuolista arvostusta ja luottamusta löytyy paljon. He kertovat löytäneensä yhteisen sävelen nopeasti ja työn olleen hedelmällistä.
– Monologin ohjaaminen ja näytteleminen on raskaampaa kuin, että sen tekisi isomman työryhmän kanssa. Jugin ohjaaminen on ollut helppoa ja hän sopii erittäin hyvin tapaani ohjata, Maljanen sanoo.
– Taneli on tehnyt loistavan taustatyön tematiikan ja roolihahmojen suuntien suhteen. Minun oli helppo asettua hahmoihin, Rasila jatkaa.
Teatterikuopan lavalla Rasila nähdään 15 eri roolissa. Roolihahmojen määrä kuulostaa jopa uuvuttavalta yhdelle henkilölle, mutta Rasila kertoo lähestyvänsä asiaa toisesta näkökulmasta.
– Onneksi roolihahmoja ei ole 50, Rasila nauraa.
Hahmojen omaksuminen on onnistunut hyvin ja Rasila kehuu Teatterikorkeakoulun aikaista opettajaansa ohjaaja Erkki Saarelaa, jonka ohjaustapaa hän vertaa Maljaseen.
– Molemmat Erkki ja Taneli näkevät tarkasti nyanssi- ja tunnetilaeroja roolihahmojen välillä. He molemmat ovat tehneet suuren vaikutuksen minuun ja työskentelyyni, Rasila toteaa.
– Jokaisella roolihahmolla on oma tarinansa, vaikka jollain olisi vain neljä repliikkiä, Maljanen kertoo.
Teos perustuu Smedsin näyttämödramatisointiin, mutta Maljanen on kirjoittanut siihen itse lisää. Materiaalia on tullut myös harjoitusten improvisaatioiden pohjalta.
– Teos ei ole puhdas komedia eikä sellaiseen ole pyritty. Vatasen tarina on traaginen ja hän etsii vapautta ja mielenrauhaa. Ytimessä on väkevä tarina, jossa on sekä äärimmäisen hauskoja ja tunteellisia hetkiä, Maljanen toteaa.
Monologin yksi tärkeimmistä repliikeistä on “Mikään maailmassa ei ole niin parantavaa kuin nauru”. Kaksikko allekirjoittaa tämän täysin.
– On ollut mahtava nähdä yleisön raikuvan naurusta ja kokevan juuri niitä tunteita, joita halusimme heille välittää, Maljanen hymyilee.
Esitykset ovat lähteneet käyntiin loistavasti ja miehet kertovat palautteen olleen huippuhyvää. Molemmat toteavat taiteen tekemisen olevan kutsumusammatti ja paras palkinto on nähdä, kun yleisö liikuttuu.
– Ja vielä, kun saa olla parhaan mahdollisen vastanäyttelijän eli itsensä kanssa lavalla, niin se on mahtavaa, Rasila nauraa.
Näyttelijänä Rasila on elättänyt itsensä jo liki neljä vuosikymmentä. Lavalle astuessaan hänelle on tärkeää, että yleisö tuntisi, että tästä kannatti maksaa.
– Olen ollut lähes koko urani ajan freelancer ja jokainen näytös on käyntikorttini. Olen nauttinut tästä tavasta tehdä töitä, koska en ole joutunut koskaan tekemään sellaista, mitä en ole halunnut, Rasila kertoo.
– Jugi on todella ilmaisuvoimainen näyttelijä, jonka pieteetillä tekemää työtä arvostan kovasti, Maljanen kehuu.
Kotikonnuilla esiintyminen ei näyttelijää jännitä. Kellon asemakylällä vietetty lapsuus ja aika Haukiputaan lukiossa ovat muovanneet Rasilaa niin näyttelijänä kuin ihmisenä.
– Tuo aika muokkaa meitä ihmisinä kaikista eniten, joten tietenkin se on jättänyt jälkensä. Minusta on myös ihanaa, jos tiedän, että sisarukset ovat katsomossa. Se tuo minulle voimaa ja lämpöä, Rasila hymyilee.
Projektilla on valtava merkitys myös Teatteri Pyhälle. Maljanen kertoo halunneensa teatterin ensimmäisen projektin olevan taiteellisesti kunnianhimoinen ja tyylikäs. Tänä vuonna esityksiä on 41 ja kiertue jatkuu ensi vuonna.
– Tämä on ollut paras mahdollinen aloitus ja parhaan mahdollisen työkaverin kanssa. Teatterit ovat myös jo itse olleet meihin päin yhteydessä, mikä kertoo siitä, että meidät on huomattu, Maljanen toteaa iloisena.
Tulevaisuudessa Maljanen toivoo, että Teatteri Pyhä vakiinnuttaa paikkansa niin Lapin kuin koko Suomen ammattiteattereiden joukossa.
– Ja nimenomaan kiertävänä vaihtoehtoteatterina. Pienenä tavoitteena on myös, että viiden vuoden päästä teatterilla olisi budjettia, vaikka kolmeen näyttelijään ja yhteen tuottajaan, Maljanen sanoo.
Kaksikolta teatterin ja kulttuurin merkityksestä kysyttäessä vastaus on yksinkertainen.
– Elävän ihmisen kertoma tarina on huomattavasti koskettavampi kuin ruudulta katsottuna. Jokainen tilanne on uniikki ja jokainen kokee sen omalla tavallaan. Siksi teatterissa kannattaa käydä, miehet toteavat.