Pohjois-Iin Voima-niminen koskitilakiinteistö on perustettu 1944. Sillä on oma kiinteistötunnus, joka selviää myös kartoista. Omistajia on useita. Omistusta hallitaan yhteisomistuslain (laki eräistä yhteisomistussuhteista 180/1958) mukaan, mikä tarkoittaa, että käytännön päätöksenteossa päätökset tulee olla yksimielisiä. Yhteisomistajuuden hallinnon hoitamista voi suorittaa myös uskottu mies, mutta kaikki sen tekemät päätökset tulee olla omistajien parhaaksi.
On hyvä huomata, että omistajuuden suuruudella ei ole merkitystä. Päätöksistä tulee vallita yhteisymmärrys ja niistä ei voi äänestää. Tällä lainlaatija on turvannut kaikkien omistajien omaisuuden turvan, koska muutenhan suurimmat omistajat sanelisivat käytännössä kaikki toimet. Yhteisesti omistetussa esineessä jokaisen omistusosuus on kaikkialla yhteistä omaisuutta, oli omistusosuuden suuruus mikä tahansa.
Rantapohjassa, 3.9.2026, oli kirjoitus, jossa kirjoittaja nimimerkillä ”Lakiavustaja” käsitteli käräjäoikeudessa ollutta kalastuskiistaa kyseisen koskitilan alueella. Kirjoittaja toi esille, että ”Uudessa oikeuspäätöksessä ei vieläkään saatu mitään varsinaista ratkaisua.”
Tuomion lukeneena, mielestäni on sangen selvästi sanottu useassa eri kohdassa, että kalastusasia on riitainen. Toisin sanoen syyttäjän väite, että Pohjois-Iin jakokunta saisi hallita haluamallaan tavalla myös koskitilan kalastusta oli selvästi väärä! Sitä osoittaa se, että väitettyä kalastusrikosta, luvatonta pyyntiä, yms. (syytekohtia oli kaikkiaan 11 kpl) ei ollut tapahtunut missään tilanteessa, koska kaikki syytteet hylättiin. Vaikka osa syytekohdista oli ehtinyt vanhentua, niillä ei olisi ollut mitään merkitystä lopputulokseen, niin vahva ja selkeä oli käräjäoikeuden kanta asiaan.
Käräjäoikeuden tuomion perusteella syytteessä olleiden henkilöiden oikeudet kalastukseen ovat erittäin vahvat ja ne ulottuvat kauemmaksi, kuin koskitilan olemassaolo. Se, miksi käräjäoikeus ei voinut niihin ottaa selvempää kantaa johtui siitä, että ne eivät olleet käräjöinnin aiheena. Nyt käsiteltiin vain syyttäjän ajamaa kalastusrikosta, yms. ja niissä lopputulos oli selkeä. Hävinneen osapuolen kanta ei vahvistunut ja heidän toimintansa koskitilan alueella ei ole kestävällä pohjalla. On tarpeen mainita, että riita-asiat käsitellään riita-asioina ja rikosasiat käsitellään rikosasioina. Ei niin, kuin nyt on tehty, että rikosprosessissa pyritään ratkaisemaan riita-asiat.
Kirjoittaja mainitsee virheellisesti, että koskitilojen rajat noudattavat kalastuskuntien rajoja. Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kalastuskuntien (=jakokunnat) ja koskitilojen kiinteistöt ovat kaikki omilla rekisterinumeroilla ja siten kirjoittajan väite on täysin väärä tai sitten tarkoitushakuinen. Muutkin kirjoittajan esille nostamat asiat ovat tuulesta temmattuja väitteitä ja mielipiteitä, joilla totuuspohja on mitätön tai sitä ei ole lainkaan.
On myös hyvä tietää, että vaikka koskitilasta omistaa osuuksia, niin sillä omistuksella ei välttämättä ole lainkaan kalastusoikeutta. Pohjolan Voima Oy on voimalaitoslupaprosessin aikana mm. ilmoittanut vesioikeudelle, ettei sillä ole kalastusoikeutta, kun on käsitelty kalakorvausasiaa. Miten se sillä perusteella voi sitten pyrkiä hallitsemaan koko koskitilan kalastusasiaa? Mielestäni vesivoimayhtiön kalastusoikeusasia tulisi selvittää ensimmäisenä puolueettoman tahon toimesta.
Kyseisellä koskitilalla on vesioikeuden määräämät ja korkeimman hallinto-oikeuden vahvistamat rannankäyttöoikeudet, mikä tarkoittaa sitä, että voimalaitosrakentamisen aikana käytössä olevat rannat ovat siirtyneet uuteen rantaan ja siihen väliin tullut maa-alue on myös rannankäyttöoikeuden omistajan hallinta-aluetta, joissa ei ole jokamiehen oikeudet voimassa. Siellä saa käyttäytyä kuin toisen pihalla saa käyttäytyä eli lupa pitää kulkemiseen saada.
Sivusta seurannut koskitilan Pohjois-Iin Voima osaomistaja