Tur­ve­mö­kin pojas­ta menes­ty­jäk­si – Mau­no Sar­via­ho muis­te­lee elä­mään­sä Reki-Vesa­las­sa “huu­to­lais­poi­ka­na”

Jumi­las­sa, Reki­ky­län van­haa kou­lua vas­ta­pää­tä, asui 1946 vuo­des­ta alkaen “huu­to­lais­poi­ka”, Mau­no Sar­via­ho eli Jumi­lan Ant­ti. Eri­koi­set eväät elä­mään­sä saa­nut Sar­via­ho otet­tiin Jumi­laan Jaak­ko ja Ellen Pel­ko­sen kas­vat­ti­po­jak­si, kun mui­ta haluk­kai­ta ei ilmen­nyt, ja Jaak­ko Pel­ko­nen sosi­aa­li­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­ja­na koki sen velvollisuudekseen.

Sar­via­ho syn­tyi äidil­leen, Pudas­jär­vel­lä syn­ty­neel­le, Yli­kii­min­gis­sä kir­joil­la ole­val­le Emmi Alii­na Sar­vel­le Kem­pe­lees­sä syys­kuus­sa 1944. Äiti piti oikean isän nimen oma­na tie­to­naan, ja Sar­via­hol­le sel­vi­si vas­ta vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min, että hänen isän­sä oli sen talon les­ki-isän­tä, jos­sa äiti oli pii­ka­na. Kal­le Lato­ran­ta lähet­ti Emmin ja poi­kan­sa tai­pa­leel­le kevääl­lä 1945.

– Äiti ja minä asuim­me sit­ten tur­ve­mö­kis­sä Vihi­luo­dos­sa, Sar­via­ho muistelee.

Sar­via­ho on kir­joit­ta­nut elä­män­sä ensim­mäi­sis­tä vuo­si­kym­me­nis­tä kir­jan, jos­sa hän ker­too koke­muk­sis­taan huu­to­lais­poi­ka­na, kas­vus­taan ja pyr­ki­myk­sis­tään eteen­päin sekä taus­tois­taan, jot­ka ovat sel­vin­neet vas­ta myö­hem­min. Asioi­den läh­ties­sä sel­viä­mään, Sar­via­ho löy­si sisa­ruk­si­aan ja suku­lai­si­aan, jol­loin monet sel­vit­tä­mät­tö­mät yksi­tyis­koh­dat taas auke­si­vat. Äitiin­sä hänel­lä säi­lyi kai­kes­ta huo­li­mat­ta yhteys tämän kuo­le­maan saakka.

Kir­jas­saan “Jumi­lan Antin muis­ti­ku­via ja kuu­le­mian­sa tari­noi­ta Reki-Vesa­lan kyläl­tä 1940‑, 1950- ja 1960 luvuil­ta” hän muis­te­lee muun muas­sa kou­luai­ko­jaan, nuo­ruut­taan, kylän hen­ki­löi­tä ja eri­koi­sia tari­noi­ta, urhei­lu­har­ras­tuk­sia ja tans­si­la­vo­jen kesiä sekä kum­mal­li­sia sat­tu­muk­sia ja spiritismiäkin.

Kir­ja sisäl­tää hyvin yksi­tyis­koh­tai­sia tie­to­ja Sar­via­hon elä­män vai­heis­ta, jot­ka hän tii­vis­tää sano­mal­la, että tur­ve­mö­kin pojas­ta­kin voi tul­la menes­ty­jä. Sar­via­ho on pal­kit­tu Suo­men Yrit­tä­jien kul­tai­sel­la ansio­mer­kil­lä, ja hänel­lä oli 70-luvul­ta saak­ka AAA-luot­to­luo­ki­tuk­sen myö­hem­min saa­nut raken­ne­tek­ni­sen pal­ve­lun yri­tys, Ams­ky Oy. Töi­tä hän teki ympä­ri Suo­mea ollen raken­ta­mas­sa muun muas­sa tois­ta­kym­men­tä uima­hal­lia. Sar­via­ho on tun­net­tu myös har­ras­tuk­ses­taan Suo­men rallimaailmassa.

Alkuun saa­maan­sa koh­te­lua Reki­ky­län kou­lus­sa Sar­via­ho ei muis­te­le kai­hol­la. Pääl­lim­mäi­sen mie­les­sä on opet­ta­jan­sa häneen koh­dis­ta­ma sor­ta­mi­nen, joka näkyi lah­jak­kaan oppi­laan saa­mi­na huo­noi­na nume­roi­na. Sota-aika­na pika­kou­lu­tet­tu opet­ta­ja Heik­ki­sen Til­tu antoi pojal­le huo­no­ja nume­roi­ta, joi­ta hänen jäl­keen­sä tul­leet opet­ta­jat ihmettelivät.

– Todis­tuk­se­ni kes­kiar­vo nousi yli kah­del­la nume­rol­la opet­ta­jan vaih­dut­tua. Syk­syl­lä 1955 joh­ta­jao­pet­ta­jak­si tul­lut Paa­vo Pau­tio kysyi­kin Til­tul­ta, miten hän oli nume­roi­ta anta­nut, kun useat par­hais­ta oli­vat saa­neet huo­noim­pia todistuksia.

Sar­via­hon elä­mään on vai­kean alun jäl­keen mah­tu­nut usei­ta vas­toin­käy­mi­siä, jois­ta yhdek­si hän mai­nit­see kas­va­tusi­sän­sä kuo­le­man omil­le käsi­var­sil­leen vuon­na 1957. Samal­la kas­vat­ti­po­jan kou­lu­tus­pol­ku mut­kis­tui, mut­ta aina hän pon­nis­ti him­pun ver­ran ylem­mäs, omin voimin.

– Ammat­ti­kou­lus­sa, autoa­laa sti­pen­din varas­sa opis­kel­les­sa­ni pää­tin, että jos jos­kus saan omia lap­sia, pidän huo­len omie­ni kou­lu­tuk­ses­ta. Sen olen tehnyt.

Reki­ky­lää Sar­via­ho muis­te­lee lämmöllä.

– Vaik­ka lap­suu­te­ni oli puut­teel­li­nen, se oli onnel­li­nen ja tasa­pai­noi­nen. Yhteys Reki­ky­lään, suku­lai­siin ja sen aikai­siin ystä­viin on säi­ly­nyt hyvä­nä. Yhä edel­leen käyn kyläl­lä. Kir­ja­pro­jek­tiin ryh­dyin, kos­ka halusin, että lap­se­ni saa­vat tie­tää juu­ris­taan enem­män kuin minä aika­na­ni sain. Ystä­vä­ni Veli Käs­mä innos­ti minua kir­joit­ta­maan ja koro­na-aika­na aikaa tähän oli­kin riittämiin.

Kir­jaa voi tie­dus­tel­la Mau­no Sar­via­hol­ta puhe­li­mit­se 0400–289 528 tai säh­kö­pos­tit­se mauno.sarviaho@outlook.com

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.