Toi­mit­ta­jal­ta: Kesä­muis­to­ja yli 20 vuo­den takaa

Kesä 1999, van­han vuo­si­tu­han­nen vii­mei­nen kesä, oli ensim­mäi­se­ni Ran­ta­poh­jas­sa. Olin vain muu­ta­maa kuu­kaut­ta aiem­min muut­ta­nut Sata­kun­nas­ta Ouluun ja opet­te­lin tun­te­maan Ran­ta­poh­jan aluet­ta. Yksi kesän mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta kei­kois­ta suun­tau­tui Yli­kii­min­gin Nuo­rit­tal­le. Jo pel­käs­tään mat­ka sin­ne kotoa Jää­lis­tä tun­tui niin pit­käl­tä, että läh­din mat­kaan yhdes­sä mie­he­ni kans­sa. Nuo­rit­tal­la oltiin tuol­loin vih­ki­mäs­sä käyt­töön­sä Myl­ly­kos­ken myl­lyä, jon­ka päre­ka­ton uusi­mi­ses­ta nyt on jut­tu tänään Ran­ta­poh­jas­sa.

Mat­kal­la Nuo­rit­tal­le Kii­min­ki­jo­ki ja sen var­ren veh­reät koi­vi­kot teki­vät minuun läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen. Myl­lyl­lä perin­nea­sui­set kylä­läi­set, tulien savut, Nuo­rit­ta­jo­ki ja uusi myl­ly jäi­vät eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni. Tai­det­tiin­pa pai­kal­la yli­kii­min­ki­läi­seen tapaan myös musioi­da. Aurin­ko pais­toi ja tun­nel­ma oli nos­tal­gi­nen. Koti­mat­kal­ta jäi muis­tok­si Yli­kii­min­gin kir­kon kupeesn koi­vi­kos­ta otet­tu valo­ku­va nuo­res­ta toi­mit­ta­ja­na­lus­ta.

Toi­nen noil­ta ajoil­ta eri­tyi­sen hyvin mie­lee­ni pai­nu­nut koke­mus jut­tu­reis­sus­ta oli se, kun aje­lin ensim­mäis­tä ker­taa Kii­min­gin kaut­ta koh­ti Yli-Iitä. Edes­sä pit­kä, suo­ra ja mäki­nen tie. Sit­ten tien oikeal­la puo­lel­la sei­soi poron­hoi­toa­lu­een kylt­ti. Piti pysäh­tyä ja soit­taa äidil­le ja ihme­tel­lä, mihin kum­maan sitä on tul­lut muu­tet­tua.

Tuon jäl­keen olen saa­nut tutus­tua muu­ta­miin­kin myl­lyi­hin Ran­ta­poh­jan alu­eel­la. Ala­vuo­ton myl­lyl­lä olen tain­nut poi­ke­ta useam­man­kin ker­ran. Porot­kin ovat tul­leet tutuik­si. Yhä molem­mat jak­sa­vat sil­ti ilah­dut­taa, samoin kuin se teke­mi­sen mei­nin­ki, joka Ran­ta­poh­jan alu­een maa­lais­pi­tä­jis­sä val­lit­see. Muka­vaa kes­ki­ke­sää kai­kil­le!