Päre­kat­toa Nuo­rit­tan män­nys­tä ja oja­ter­vaa kainuulaisittain

Poik­keus­o­lo­suh­teet eivät saa­neet yli­kii­min­ki­läis­tä koti­seu­tu­hen­keä lamaan­tu­maan, eivät­kä tal­koo­hen­keä katoa­maan. Kos­ka perin­tei­nen Ter­vas­tii­ma­viik­ko on täl­tä kesäl­tä perut­tu, päät­ti­vät Yli­kii­min­gin koti­seu­tu­yh­dis­tys sekä muut jär­jes­tä­vät siir­tää tapah­tu­maan tii­viis­ti kuu­lu­van ter­van­pol­ton elo­kuun 29. päi­vään ajoit­tu­vien elo­mark­ki­noi­den yhtey­teen. Tuol­loin pääs­tään ter­van suh­teen tutus­tu­maan vaih­teek­si alku­jaan kai­nuu­lai­seen perin­tee­seen eli oja­ter­van polttoon.

Kevääl­lä ter­van­polt­toa val­mis­te­le­vien töi­den ohel­la yli­kii­min­ki­läi­set koti­seu­tuih­mi­set kaa­toi­vat nuo­rit­ta­lai­sia män­ty­jä ja val­mis­ti­vat uudet päreet museoa­lu­een raken­nus­ten huo­no­kun­tois­ten kat­to­pä­rei­den korvikkeeksi.

– Saim­me museo­vi­ras­tol­ta 5 000 euron tuen rii­hi­ra­ken­nus­ten kat­to­jen kor­jauk­seen. Pöys­kön Erk­ki teki Mäen Karin kans­sa metal­li­run­koi­sen päre­höy­län, joka on hel­pom­pi sää­del­lä ja käyt­tää kuin puu­run­koi­nen, ker­too koti­seu­tu­yh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Kyös­ti Rasi.

Uusi päre­höy­lä on kym­me­nien vuo­sien suun­nit­te­lun tulos. Se on trak­to­ril­la pyö­ri­tet­tä­vä sekä siir­rel­tä­vä, jot­ta päreet voi val­mis­taa tar­vit­taes­sa siel­lä, mis­sä nii­tä käy­te­tään. Val­mii­den pärei­den siir­te­ly ei nimit­täin ole ihan yksinkertaista.

Yli­kii­min­gis­sä nyt käy­tet­tä­vät päreet on val­mis­tet­tu nuo­rit­ta­lai­ses­ta männystä.

– Se on luon­tai­nen valin­ta täl­lä kor­keu­del­la kat­to­pä­reek­si, jos­sa muu­toin Suo­mes­sa ylei­ses­ti käy­tet­tyä haa­paa on hyvin vähän tar­jol­la ja kuusen vuo­si­kas­vu on lii­an lyhyt päreek­si, Erk­ki Pöys­kö kertoo.

Hyvin teh­ty päre­kat­to kes­tää käy­tös­sä 30–40 vuo­den ajan. Se kui­ten­kin vaa­tii tark­kaa ladon­ta­työ­tä siten, että päreet ovat oikeal­la taval­la limit­täin ja juu­ri oikein päin, jot­ta katos­ta tulee hengittävä.

– Katon raken­ta­mi­nen ei ole kii­rei­sen mie­hen hom­maa, Pöys­kö sanoo.

Työt pää­si­vät Yli­kii­min­gis­sä alka­maan heti kesän alus­sa. Ensin on vuo­ros­sa van­han katon pur­ku. Uusia pärei­tä menee neliöl­le noin sata ja ne nau­la­taan kiin­ni eri­tyi­sil­lä gal­va­noi­mat­to­mil­la päre­kat­to­nau­loil­la, jot­ka sit­ten lahoa­vat pai­kal­leen samaa tah­tia pärei­den kans­sa. Näin van­han katon pur­ka­mi­nen­kin helpottuu.

Kesä­na­vet­taan, joka sijait­see museoa­lu­een kul­mauk­ses­sa raken­ne­taan seu­raa­vien kesien aika­na ter­vae­rot­ta­mo, jon­ka avul­la oman kylän ter­vas­ta saa­daan sen läm­pöä nos­ta­mal­la parem­min ero­tel­tua eri ter­va­laa­dut toi­sis­taan. Kyös­ti Rasi rau­hoit­te­lee kui­ten­kin, että ter­vae­rot­ta­mo vie vain pie­nen osan nave­tan nur­kas­ta ja muu­ten raken­nus jää ennal­leen niin, että par­ret säi­ly­vät paikallaan.

– Ter­vae­rot­ta­mo tulee sii­hen ala­köö­kin eli kar­ja­keit­tiön pai­kal­le. Se val­mis­tuu toden­nä­köi­ses­ti vuo­den 2022 aika­na. Tänä kesä­nä ter­vaa tulee sen ver­ran vähem­män, että hank­keen kans­sa ei kan­na­ta kii­reh­tiä. Nyt kes­ki­ty­tään noi­hin päre­kat­toi­hin, Rasi sanoo.

Elo­kuun lopus­sa museon ton­til­la jär­jes­te­tään oja­ter­va­näy­tös, jos­sa tutuk­si teh­dään kai­nuu­lais­ta tapaa polt­taa ter­vaa koti­tar­peik­si. Samal­la mene­tel­mäl­lä on Pöys­kön mukaan pol­tet­tu koi­vu­ter­vaa Venäjällä.

– Sii­nä ojas­ta teh­dään kar­tio­mai­nen ja las­ke­va, ikään kuin trat­ti. Ojan poh­jal­le tule­vat tuo­het, jot­ka ohjaa­vat ter­van alas ojan ylä­puo­lel­la ole­vas­ta perin­tei­ses­ti lado­tus­ta ter­va­hau­das­ta, ter­va­mes­ta­ri Erk­ki Pöys­kö kertoo.

Hänen tie­tääk­seen koko Oulun alu­eel­la ei ole aiem­min oja­ter­vaa poltettu.

– Se on näyt­tä­vän näköis­tä, kun syk­syn pime­tes­sä voi yöai­kaan seu­ra­ta ter­va­hau­dan pala­mis­ta. Ter­van polt­to aloi­te­taan pari päi­vää ennen elo­mark­ki­noi­ta, Pöys­kö sanoo.

Taval­li­se­na vuo­te­na Yli­kii­min­gin ter­va­hau­ta on noin 7–10 puu­kuu­tion suu­rui­nen, mut­ta täl­lä ker­taa pol­te­taan vain 2–3 kuu­tio­ta puu­ta. Ter­vaa tulee ole­tet­ta­vas­ti muu­ta­ma kym­me­nen lit­raa. Myös yli­kii­min­gi­läi­sel­le ter­val­le on kysyn­tää niin pal­jon, että kaik­ki, mitä tulee, meneekin.

– Elo­mark­ki­noil­la myy­dään tänä vuon­na saa­tu oja­ter­va, Kyös­ti Rasi lupaa.

Tänä vuon­na elo­mark­ki­noi­den yhtey­des­sä vie­te­tään myös Yli­kii­min­gin Musiik­kiyh­dis­tyk­sen 50-vuo­tis­juh­laa, joten päi­vän aika­na pää­see kuu­le­maan myös moni­puo­lis­ta yli­kii­min­ki­läis­tä musisointia.

Jut­tu on jul­kais­tu Ran­ta­poh­jan kesälehdessä.