Yli-Iin 90-vuo­tias kirk­ko on huo­lel­la vaa­lit­tu – Lasi­maa­lauk­set ja huo­vu­te­tut kirk­ko­teks­tii­lit tuo­vat kirk­koon läm­min­tä tunnelmaa

Kun Yli-Iin kirk­ko vihit­tiin käyt­töön­sä 10.7.1932, ker­ro­taan liik­keel­lä olleen perä­ti 1 500 yli-iiläis­tä. Kirk­ko oli täyn­nä väkeä, samoin kir­kon ympä­ris­tö. Kävi­jöi­tä riit­ti myös uudel­le hau­taus­maal­le, joka otet­tiin käyt­töön samal­la päivämäärällä.

Kir­kon vih­ki piis­pa Juho Rudolf Kos­ki­mies, avus­ta­ji­naan Iin kirk­ko­her­ra Eino Virk­ku­la sekä pas­to­ri A. Hei­kin­hei­mo Oulus­ta. Kut­su­vie­rail­le tar­joil­tiin juh­la­ruo­ka Mat­ti Nie­me­läl­lä, muil­le tar­joi­lu jär­jes­tet­tiin Rait­tius­seu­ran talossa.

Yli-Iin kir­kon val­mis­tu­mis­ta edel­si yli-iiläis­ten halu erkaan­tua Iin kun­nas­ta omak­si Yli-Iin kun­nak­si. Tämän toteu­tu­mi­sek­si oli vält­tä­mä­tön­tä, että Yli-Iihin perus­te­taan ensin oma seu­ra­kun­ta. Irtau­tu­mi­nen omak­si kun­nak­si ja oman seu­ra­kun­nan perus­ta­mi­nen otti aikansa.

Vuo­sik­si 1923–1932 seu­ra­kun­ta vuo­kra­si Kon­rad Nie­me­läl­tä tilat pirt­ti­kir­kol­le. Raken­net­ta­van kir­kon pai­kas­ta oltiin Yli-Iis­sä mon­taa miel­tä, mut­ta lopul­ta se pää­dyt­tiin raken­ta­maan Ant­ti Pah­ka­lan ilmai­sek­si seu­ra­kun­nal­le tar­joa­mal­le maalle.

Yli-Iin kirk­ko on ark­ki­teh­ti Yrjö Sade­nie­men suun­nit­te­le­ma ja sen raken­nus­työt ura­koit­si­vat raken­nus­mes­ta­rit Kujan­pää ja Man­ni­la Nur­mos­ta. Raken­nus­toi­mi­kun­nan puheen­joh­ta­ja­na oli Aukus­ti Kak­ko. Kir­kon urak­ka­hin­ta oli 346 000 markkaa.

Monet yli-iiläi­set muis­te­le­vat yhä sitä, miten kir­kon raken­nus­pui­ta haa­lat­tiin isol­la jou­kol­la met­säs­tä raken­nus­pai­kal­le. 1 800 tuk­ki­puu­ta saa­tiin lah­joi­tuk­se­na val­tiol­ta. Itse raken­nus­työt teh­tiin vuo­sien 1931 ja 1932 aika­na, ja lop­pu­tar­kas­tus pidet­tiin 15.6.1932.

Kir­kon ole­mas­sao­lon ensim­mäi­siin vuo­siin sat­tui­vat sota­vuo­det. Kir­kos­sa koet­tiin mur­heel­li­sia het­kiä usei­den san­ka­ri­hau­ta­jais­ten muo­dos­sa. Pahim­mil­laan siu­nat­ta­via san­ka­ri­vai­na­jia oli saman­ai­kai­ses­ti usei­ta. Sit­tem­min Yli-Iin kir­kos­ta on muo­dos­tu­nut yli-iiläis­ten seu­ra­kun­tae­lä­män kes­kus, jota on vaa­lit­tu ja pidet­ty huolella.

Kirk­ko on pui­nen pää­ty­tor­nil­li­nen ja suo­ra­kai­tei­nen pit­kä­kirk­ko, jon­ka alt­ta­ri­pää­dys­tä ulko­nee mata­lam­pi ja kapeam­pi saka­ris­to. Uusklas­sis­mia edus­ta­van kir­kon pin­ta-ala on 220 neliö­met­riä ja sii­nä on istu­ma­paik­ko­ja 400 hen­gel­le. Leh­te­reil­lä on 20 istumapaikkaa.

Alus­sa kirk­ko­soit­ti­me­na oli urku­har­moo­ni, ja läm­mi­tys­lait­tee­na toi­mi kak­si kamii­naa. 1984 kir­kon etuo­saan saa­tiin urut, ja leh­te­reil­lä ollut urku­har­mo­ni siir­tyi pois käy­tös­tä. Aiko­jen saa­tos­sa kir­kon jyr­kät ulko­por­taat loi­ven­net­tiin. Läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä, ikku­nat ja kat­to on uusit­tu. Ulko- ja sisä­ti­lo­ja on remon­toi­tu. Kir­kon väri­tys on muut­tu­nut punai­ses­ta vaa­leak­si, sisä­ti­lat ovat unensiniset.

Vei­jo Murok­keen lasi­maa­lauk­set tuli­vat kirk­koon vuon­na 1995 piis­pan­tar­kas­tuk­sen yhtey­des­sä ja vuon­na 2004 val­mis­tui­vat Asta Siu­ruan teke­mät, Rai­ja Ras­taan suun­nit­te­le­mat, huo­vu­te­tut kirk­ko­teks­tii­lit, joi­ta Kii­min­gin kirk­ko­her­ra Pau­li Nie­me­lä pitää hyvin olen­nai­se­na osa­na kir­kon per­soo­nal­li­suut­ta, oma­lei­mai­suut­ta ja hen­keä. Vuon­na 2008 val­mis­tui Asta Siu­ruan suun­nit­te­le­ma ja teke­mä sei­mia­se­tel­ma, joka ihas­tut­taa kirk­ko­vie­rai­ta adven­tin aikaan.

Tule­vi­na vuo­si­na kir­kon ympä­ris­tö tulee muut­tu­maan, sil­lä van­ha seu­ra­kun­ta­ko­ti pure­taan ja tilal­le raken­ne­taan uusi, hir­si­nen raken­nus. Kohon­nei­den raken­nus­kus­tan­nus­ten vuok­si raken­ta­mis­ta on kui­ten­kin siir­ret­ty tois­tai­sek­si eteenpäin.

Pau­li Nie­me­lä ker­too esit­tä­neen­sä uut­ta seu­ra­kun­ta­ko­tia mie­tit­täes­sä, voi­tai­siin­ko kirk­koa kehit­tää moni­käyt­töi­se­nä kokoon­tu­mis­paik­ka­na laajemminkin.

– Poten­ti­aa­lia­han esi­mer­kik­si täs­sä Yli-Iin kir­kos­sa oli­si, ja käyt­tö­as­te on kir­koil­le tyy­pil­li­ses­ti mel­ko alhainen.

Pit­kään Yli-Iin kirk­ko­her­ra­na toi­mi­nut rovas­ti Toi­vo Hyy­ry­läi­nen on Nie­me­län kans­sa samaa miel­tä sii­tä, että kir­kon käyt­tö­tar­koi­tus­ta voi­si aivan hyvin laa­jen­taa. Täs­tä jo löy­tyy Suo­mes­sa­kin esi­merk­ke­jä, muun muas­sa Lie­don seu­ra­kun­nas­sa kir­kon käyt­töä on kehi­tet­ty uuteen suuntaan.

Yli-Iin kirk­koa ympä­röi­vät jo van­hen­tu­neet kuuset tul­laan toden­nä­köi­ses­ti lähiai­koi­na kaa­ta­maan, mut­ta nuo­rem­mat ja parem­min säi­ly­neet jää­vät mai­se­maa koristamaan.

Uusi seu­ra­kun­ta­ko­ti raken­tuu aika­naan nykyi­sen raken­nuk­sen toi­mis­to­sii­ven paik­keil­le, ja onpa tule­van seu­ra­kun­ta­ko­din leik­ki­pai­kal­le suun­ni­tel­tu Yli-Iin kir­kon näköis­tä leik­ki­mök­kiä­kin, jon­ka mah­dol­li­nen toteu­tus tulee ken­ties jää­mään seu­ra­kun­ta­lais­ten vapaa­eh­toi­suu­den varaan.

Yli-Iin kir­kon 90-vuo­tis­juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­lus jär­jes­te­tään 2.10.

Kir­kon vih­ki­mis­päi­vä­nä 10.7. kel­lo 13 Kie­ri­kis­sä jär­jes­te­tään maa­kirk­ko, jos­sa Yli-Iin kir­kon juh­la­päi­vä huomioidaan.

Muis­to­ja kotikirkosta

Monil­la yli-iiläi­sil­lä omaan, 90-vuo­ti­aa­seen koti­kirk­koon liit­tyy rak­kai­ta muis­to­ja vuo­sien var­sil­ta. Kii­min­gin kirk­ko­her­ra Pau­li Nie­me­lä on juu­ril­taan yli-iiläi­nen. Hän muis­taa, miten oli lap­se­na ahke­ra kir­kos­sa­kä­vi­jä ja oli isän­sä muka­na kir­kos­sa lähes joka sunnuntai.

– Taval­li­sen pyhän tun­nel­ma on par­hai­ten jää­nyt mie­lee­ni noil­ta ajoil­ta. Se, miten koto­na syö­tiin puu­rot, puet­tiin paras­ta pääl­le ja läh­det­tiin kirk­koon. Kotiin tul­les­sa äiti oli kat­ta­nut kirk­ko­kah­vit, ja ne, jot­ka oli­vat olleet kir­kos­sa, sai­vat juo­da ne ensimmäisenä

Nie­me­lä myön­tää mones­ti aja­tel­leen­sa, että jos ei lap­se­na oli­si ollut niin ahke­ra kir­kos­sa­kä­vi­jä, oli­si­ko hän nyt täs­sä amma­tis­saan, jos­sa on.

Teks­tii­li­tai­tei­li­ja Asta Siu­rua ker­too, että hänen suu­rin juh­la­het­ken­sä ja paras muis­ton­sa on ollut kirk­ko­teks­tii­lien käyt­töön­ot­to­ti­lai­suus omas­sa rip­pi­kir­kos­sa, Yli-Iin kirkossa.

– Sen isom­paa juh­lal­li­suut­ta ei ole ollut omas­sa elä­mäs­sä­ni. Se oli sykäh­dyt­tä­vä hetki.

Rovas­ti Toi­vo Hyy­ry­läi­sen mie­leen on par­hai­ten syö­py­nyt oma vir­kaan­siu­naa­mi­nen vuo­del­ta 1981. Samas­sa tilai­suu­des­sa kant­to­rik­si siu­nat­tiin Anja-vai­mo. Siu­naa­mi­sen toi­mit­ti piis­pa Ola­vi Rim­pi­läi­nen.

– Se tun­nel­ma on kyl­lä jää­nyt hie­no­na mieleeni.

Onko tor­ni kallellaan?

Yli-Iin kir­kon raken­ta­mi­sai­ka­na Kon­rad Nie­me­län ja raken­nus­mes­ta­ri Kujan­pään välil­le tuli eri­miel­li­syyt­tä kir­kon perus­ta­mi­ses­ta. Nie­me­lä oli ollut sitä miel­tä, että joen puo­lei­set perus­tuk­set eivät olleet piir­rus­tus­ten mukai­sia. Väi­te kes­keyt­ti työt ja tut­ki­ja­lau­ta­kun­ta tote­si, että Nie­me­län väi­te oli vää­rä. Nie­me­lä pyy­si asias­sa jul­ki­ses­ti anteek­si ja perui väit­teen­sä. Mie­len­kiin­toi­sen tapah­tu­mis­ta tekee se, että nykyi­sin monet sano­vat Yli-Iin kir­kon tor­nin ole­van kal­lel­laan. Mil­tä se sinus­ta näyttää?

Läh­teet: Pau­li Nie­me­län, Toi­vo Hyy­ry­läi­sen ja Asta Siu­ruan haas­tat­te­lu, Pau­li Nie­me­lä: Voi­ma­na Luot­ta­mus, Kon­rad Nie­me­lä pai­kal­li­syh­tei­sön luot­to­mies, Toi­vo Hyy­ry­läi­nen: Juu­ri kan­nat­taa sinua ja Toi­vo Hyy­ry­läi­nen: Polkuja.