Kuntavaalit saatiin käytyä läpi onnistuneesti, mutta puhetta niistä riittää vielä pitkään. Vaalien voittaja riippuu jälleen siitä, kuka ja mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Kuntavaaleissa koetaan sekä henkilökohtaisia, alueellisia että kuntakohtaisia ja valtakunnallisiakin voittoja ja tappioita.
Vaalien alla puhuttiin jälleen siitä, että pitää ajatella koko kuntaa, eikä yksittäisiä kyliä. Tämä näkyy tällä seudulla niin, ettei vaalimainoksiinkaan aina uskalleta laittaa edes paikkakuntaa, saati asuinkyläänsä. Vilkaisin muuten Helsingin kuntavaaliehdokkaita, siellä kaikkien ehdokkaiden alla näkyi olevan nimen lisäksi kaupunginosa.
Pienissä pitäjissä ehdokkaiden kotikylä toki selvitetään, vaikkei ehdokas sitä ilmoittaisikaan. Rantapohjan alueelta nousikin Oulun kaupunginvaltuustoon edelleen mukava määrä valtuutettuja.
Kotikulmien ongelmallisiksi koetut asiat näkyvät myös vaalituloksissa. Näissä vaaleissa se näkyy esimerkiksi korkeana äänestysprosenttina Kuivaniemen äänestysalueilla.
Vaikka joissain kylissä ja kunnissa oltiinkin aktiivisia, jäi äänestysinto koko maassa harmittavan laimeaksi. Olisi toivonut, että somekanavilla kaikkeen tyytymättömät olisivat lähteneet innokkaammin äänestämään. Vai kävivätkö äänestämässä sittenkin juuri he vai asioihin tyytyväiset kuntalaiset? Turhan paljon taisi olla niitäkin, jotka eivät korvaansa lotkauttaneet koko vaaleille.
Sekä Iin että Oulun valtuustoissa jatkavat työtään monet konkaripoliitikot, mutta yhtä lailla niissä aloittaa komea joukko uusia valtuutettuja. Kaikille valituille on syytä toivottaa onnea tulevalle valtuustokaudelle. Edessä on mielenkiintoisia keskusteluja ja tärkeitä päätöksiä.