Toi­mit­ta­jal­ta: Oma elä­mä, oma vas­tuu

Tiis­tai­na saa­tiin kuul­la hyviä uuti­sia suo­ma­lais­ten nuor­ten tilan­tees­ta. Kol­men eri minis­te­riön tie­dot­ta­ma­na ker­rot­tiin, että työn ja kou­lu­tuk­sen ulko­puo­lel­la ole­vien nuor­ten mää­rä on las­ke­nut mer­kit­tä­väs­ti.

Vuon­na 2015 täl­lais­ten nuor­ten osuus 20–24-vuotiaista oli noin 15 pro­sent­tis. Vii­me vuon­na osuus oli las­ke­nut Tilas­to­kes­kuk­sen mukaan 11,8 pro­sent­tiin.
Eri­tyi­ses­ti mies­ten tilan­ne oli paran­tu­nut. Vuon­na 2015 ikä­ryh­mään kuu­lu­vis­ta mie­his­tä 16,6 pro­sent­tia ei ollut töis­sä tai kou­lu­tuk­ses­sa. Pro­sent­ti­lu­ku on nyt 11,7.
Näh­tä­väs­ti paran­tu­nut työl­li­syys­ke­hi­tys on ollut suu­rin teki­jä tilan­teen muut­tu­mi­seen. Työ on paras­ta syr­jäy­ty­mi­sen ehkäi­syä.

Voi olla, että nyky-yhteis­kun­nas­sa on mel­ko help­po aset­tau­tua tilan­tee­seen, jos­sa elä­mä ja toi­meen­tu­lo on raken­net­tu eri­lais­ten yhteis­kun­nan tukien varaan. Mah­dol­li­ses­ti van­hem­mat spon­so­roi­vat eloa vaik­ka­pa tar­joa­mal­la asun­non nuo­rel­le aikui­sel­leen.

Voi olla, että lausu­ma “kyl­lä teke­väl­le aina töi­tä riit­tää” ei pidä enää nyky­ään paik­kaan­sa. Toi­saal­ta on vai­kea uskoa, että jopa tois­ta­kym­men­tä pro­sent­tia nuo­ris­tam­me oli­si kyvyt­tö­miä työ­hön tai opin­toi­hin.

Täl­lai­sis­ta ikä­vis­tä pro­sent­ti­lu­vuis­ta lukies­sa tulee mie­leen kysy­mys sii­tä, mis­sä mää­rin meis­tä jokai­nen on vas­tuus­sa omas­ta elä­mäs­tään. Onko niin, että lii­an monet nuo­ret aikui­set eivät enää väli­tä omas­ta tule­vai­suu­des­taan ja elä­mäs­tään. On tur­ha valit­taa, jos ei itse ole val­mis edes yrit­tä­mään.

Juu­ri nyt oli­si­kin aika eri­tyi­ses­ti perus­kou­lun­sa päät­tä­vien yrit­tää, kun yhteis­ha­ku oppi­lai­tok­siin on alka­nut. Jokai­ses­sa per­hees­sä teh­dään tie­ten­kin pää­tök­siä omis­ta läh­tö­koh­dis­ta, mut­ta tie­dos­sa on sekin, että nuo­ren ajau­tu­mi­nen syr­jäy­ty­nei­syy­teen alkaa hel­pos­ti sii­tä, että jäte­tään hake­mat­ta tai ei pääs­tä perus­kou­lun jäl­kei­siin opin­toi­hin. Ja kun töi­tä­kään ei tah­do löy­tyä, niin jou­te­no­los­ta tulee lii­an hel­pos­ti pysy­vä olo­ti­la.

Pek­ka Kevä­jär­vi