Toi­mit­ta­jal­ta: Kesä­töis­sä

Olen seu­ran­nut vie­res­tä jäl­ki­kas­vu­ni vii­me­ai­kai­sia pon­nis­te­lu­ja kesä­työn saa­mi­sek­si. Tyt­tä­re­ni ei ehkä ole­kaan niin help­poa saa­da työ­tä kuin aiem­pi­na kesi­nä, sil­lä tämän kevään abi­tu­rien­til­la ei ole enää valt­ti­naan kesä­työ­se­te­liä.

Työ­ha­ke­muk­sia on sin­gah­del­lut tyt­tä­re­ni tie­to­ko­neel­ta eri kaup­pa­liik­kei­siin, kah­vi­loi­hin ja ravin­to­loi­hin, las­ten­hoi­to­teh­tä­viin ja tai­si yksi läh­teä Val­tion rau­ta­teil­le­kin. Taka­na on jo pari­kin työ­haas­tat­te­lua, mut­ta var­maa tie­toa ei mis­tään ole vie­lä tul­lut. CV näyt­tää tyy­lik­kääl­tä ja työ­ha­ke­mus on hyvin laa­dit­tu. Toi­vot­ta­vas­ti tärp­pää.

Tyt­tä­ren kesä­työ­ha­ke­mus­rum­baa tulee tie­ten­kin ver­rat­tua omiin koke­muk­siin kesä- ja muis­sa pät­kä­töis­sä. Pät­kä­työ­kin on parem­pi kuin ei työ­tä lain­kaan.

1970- ja 1980-luvuil­la­kin toki lähe­tet­tiin kesä­töis­tä pape­ri­sia hake­muk­sia, mut­ta nopeam­paa ja vai­kut­ta­vam­paa oli mars­sia työ­pai­kan pomon puheil­le. Työn saa­mi­nen oli var­mas­ti myös hel­pom­paa ja niin sanot­tu­ja taval­li­sia työ­paik­ko­ja oli tar­jol­la. Ei nii­hin ollut pit­käl­li­siä rek­ry­toin­ti­pro­ses­se­ja tai sovel­tu­vuus­tes­te­jä. Suo­raan vain sor­vin ääreen.

Pitää­pä oikein lis­ta­ta, mil­lai­sia pät­kä­töi­tä olen aikoi­naan teh­nyt kesäi­sin tai mui­na vuo­de­nai­koi­na: leh­den­ja­ka­ja, maa­la­ri raken­nuk­sel­la, hei­nä­ren­ki, ker­ho­noh­jaa­ja, opet­ta­ja ala- ja ylä­as­teel­la sekä ammat­ti­kou­lus­sa, päi­vä­ker­hon pitä­jä, lii­kun­ta­paik­ko­jen hoi­ta­ja, seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­työn­te­ki­jä, saha­työ­läi­nen, sal­vu­ko­neen käyt­tä­jä, kiin­teis­tön­hoi­ta­ja, muusik­ko, kir­ves­mies­po­ru­kan apu­mies, hir­si­mök­kien pys­tyt­tä­jä, toi­mit­ta­ja. Ja saat­taa nii­tä olla vie­lä joku muu­kin.

Kesä- tai muus­sa­kaan työs­sä ei ole kyse ainoas­taan rahan han­kin­nas­ta, vaan pal­jol­ti myös sosi­aa­li­sen pää­oman hank­ki­mi­ses­ta. Kesä­töis­tä hank­ki­mia­ni raho­ja ei ole sääs­tös­sä, mut­ta olen oppi­nut pal­jon ihmi­sis­tä ja työn­teos­ta jokai­ses­sa pät­kä­työs­sä. Koke­muk­sis­ta on ollut pal­jon hyö­tyä myös toi­mit­ta­jan amma­tis­sa, jos­ta tuli var­si­nai­nen lei­pä­puu­ni.

Pal­jon onnea mat­kaan kai­kil­le kesä­työn haki­joil­le. Vaik­ka heti ei tärp­päi­si­kään, niin jo seu­raa­val­la ker­ral­la paik­ka saat­taa löy­tyä.

Pek­ka Kevä­jär­vi