Toi­mit­ta­jal­ta: Repe, Kyös­ti ja muut etätyökaverit

Etä­työ on tul­lut tutuk­si kai­kil­le, jot­ka sitä vain pys­ty­vät teke­mään. Monet ovat otta­neet etä­työn vas­taan avo­sy­lin. Kai­kil­le se ei kui­ten­kaan ole enää kevään muka­vaa vaih­te­lua, vaan pak­ko­rat­kai­su. Koto­na voi olla esi­mer­kik­si vai­ke­aa löy­tää rau­hal­lis­ta sop­pea työn tekemiseen.

Etä­työn suju­voit­ta­mi­sek­si on muun muas­sa työ­ter­veys­lai­tos jul­kais­sut työ­pai­koil­le ohjei­ta. Niis­sä koros­te­taan työn käy­tän­nön suju­mi­sen lisäk­si myös hen­kis­tä hyvin­voin­tia. Sii­hen liit­tyen neu­vo­taan esi­mie­hiä ole­maan sään­nöl­li­ses­ti yhtey­des­sä työn­te­ki­jöi­hin. Tun­tuu itses­tään sel­väl­tä asial­ta, mut­ta sitä se ei ole. Tut­ta­va­ni ker­toi kesäl­lä, ettei hänen esi­mie­hen­sä ollut ollut ker­taa­kaan häneen yhtey­des­sä koko muu­ta­man kuu­kau­den etä­työ­jak­son aika­na. Ilmei­ses­ti esi­mies oli tyy­ty­väi­nen alai­sen­sa työs­ken­te­lyyn, mut­ta sil­ti tuo kuu­los­ti kovin erikoiselta.

Hen­kis­tä hyvin­voin­tia voi vähen­tää sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen puut­tu­mi­nen. Näis­sä toi­mit­ta­jan töis­sä näkee sen­tään ihmi­siä jut­tu­reis­suil­la, vaik­ka var­si­nai­set tilai­suu­det ovat käy­neet taas vähiin. Jut­tu­jen kir­joi­tus­vai­hees­sa hil­jai­suus ja kodin rau­ha ovat aina­kin itsel­le­ni erit­täin ter­ve­tul­lei­ta. Sopi­van sosi­aa­lis­ta seu­raa olen saa­nut ikku­nan taka­na vie­rai­le­vis­ta tali­tin­teis­tä. Kun tint­ti alkoi kur­kis­tel­la ikku­nas­ta näyt­tö­päät­teen takaa, päät­te­lin sen ole­van vail­la ruo­kaa. Ensi­hä­tään en löy­tä­nyt kaa­pis­ta muu­ta kuin rusi­noi­ta. Niin­pä tali­tint­ti on nyt nimel­tään Rusi­na-Ree­ta, eli tut­ta­val­li­sem­min Repe. Ruo­ka on jo vaih­tu­nut tali­pal­loi­hin ja sie­men­seok­seen ja ruo­kai­li­joi­ta on useam­pi, mut­ta Repe­jä ne ovat kaik­ki. Ja ker­rot­ta­koon sekin, että toi­saal­la Suo­mes­sa etä­töi­tä koto­naan teke­vä tyt­tä­rem­me on nimen­nyt tai­ki­na­juu­ren­sa Kyös­tik­si. Puhe­li­mes­sa ker­rom­me toi­sil­lem­me Repen vie­rai­luis­ta ja Kyös­tin voin­nis­ta aivan kuin ne oli­si­vat aina kuu­lu­neet lähi­pii­riim­me. Lie­nee­kö epä­nor­maa­lia vai uut­ta normaalia.