Toi­mit­ta­jal­ta: Me uhriu­tu­jat

Voi­ko nyky­päi­vän Suo­mes­sa edes sanoa tai kir­joit­taa mitään muo­ti-ilmiö uhriu­tu­mi­ses­ta ilman että joku sii­tä uhriu­tuu.

Uhriu­tu­mi­sen sana­kir­ja­mää­ri­tel­mäs­sä mai­ni­taan uhrin roo­lin omak­su­mi­nen ja jou­tu­mi­nen huo­non koh­te­lun tai rikok­sen uhrik­si. Sanoi­sin kui­ten­kin, että uhriu­tu­mi­ses­ta on nyky-Suo­mes­sa kehit­ty­nyt mää­ri­tel­mää pal­jon moni­sä­vyi­sem­pi ilmiö, jon­ka mer­kit­tä­vim­piin pon­nis­tusa­lus­toi­hin kuu­luu yksi­lön oikeuk­sien koros­ta­mi­nen ja oikeu­te­tuk­si koet­tu indi­vi­dua­lis­mi – kaik­ki heti mul­le -ajat­te­lu. Tyy­pil­li­nen piir­re on myös se, että vai­keuk­sis­ta on aina vas­tuus­sa joku muu kuin uhriu­tu­ja itse. Ja jon­kun muun pitäi­si teh­dä asial­le jotain.

Sosi­aa­li­nen media on tar­jon­nut uhriu­tu­mi­sen esit­te­lyl­le mitä par­haim­man kana­van. Valit­ta­mi­sen kir­jo alkaa ravin­to­lan kyl­mäs­tä kah­vis­ta ja se kul­kee naa­pu­rien ja läheis­ten mol­laa­mi­ses­ta sala­liit­to­teo­rioi­den kaut­ta aina ties miten suu­rien vää­ryyk­sien äärel­le. Per­heen ja suvun sisäl­tä­kin löy­tyy aina se uhriu­tu­ja. Hän on se, joka on aina teh­nyt eni­ten, mut­ta jon­ka teko­ja ei hänen omas­ta mie­les­tään arvos­te­ta.

Me toi­mit­ta­jat emme ole syyt­tö­miä uhriu­tu­mi­sil­miön leviä­mi­seen. Julk­kis täy­tyy saa­da avau­tu­maan vai­keas­ta lap­suu­des­taan tai masen­nuk­ses­taan. Moni samais­tuu jul­ki­suu­den hen­ki­löi­hin. Mik­si­pä en minä­kin siis kokei­li­si parin vii­kon pika­ma­sen­nus­ta ja ker­toi­si sitä maa­il­mal­le.

Polii­tik­ko on uhriu­tu­jan paras ystä­vä. Polii­tik­ko on aina val­mis esit­te­le­mään ison tai pie­nen vää­ryy­den koke­nei­ta, kun­han hei­tä on riit­tä­vä mää­rä ja vää­ryys on jul­ki­suu­teen sopi­vaa lajia. Moni tähän asti aivan onnel­li­nen kan­sa­lai­nen ei edes tie­dä jou­tu­neen­sa vää­ryy­den uhrik­si ennen kuin hänet herä­te­tään roo­liin­sa.

Suo­ma­lai­set mää­rit­te­le­vät asen­teen­sa elä­mään mie­lel­lään sanal­la sisu. Voi­ko sen toi­nen puo­li olla itse­sää­li, joka ver­ho­taan uhriu­tu­mi­seen. Itse­ään sää­li­vä sisu­pus­si.

Pek­ka Kevä­jär­vi