Toi­mit­ta­jal­ta: Luon­to lääk­keek­si rau­hat­to­muu­teen

Satun usein aja­maan autol­la, kun radios­ta tulee Luon­toil­ta. Vaik­ka oli­si kuin­ka kii­re ja tohi­na pääl­lä, ohjel­ma on rau­hoit­ta­vaa kuun­nel­ta­vaa, kuin lähe­tys toi­sel­ta pla­nee­tal­ta. Puhu­taan sii­len­pe­sis­tä, hämä­hä­kin poi­ka­sis­ta, lin­nun­pön­töis­tä, muu­ra­hai­sis­ta ja lin­tu­jen syys­muu­tos­ta.

Syk­syi­nen luon­to on nyt väri­kir­joi­neen kau­neim­mil­laan. Ympä­ris­tös­sä ei voi kui­ten­kaan vält­tyä huo­maa­mas­ta ihmis­kä­den teke­miä tihu­töi­tä ja sot­ku­ja.

Mikä mei­tä rii­vaa? Vai onko niin, että aina on teh­ty tuho­ja, mut­ta nyt vain näky­vim­mil­le pai­koil­le, ja tie­to teois­ta levi­ää laa­jal­le kulo­val­kean tavoin.

Ajaes­sa­ni koti­ky­lä­ni rait­tia huo­maan, kuin­ka mai­se­ma muut­tuu. Entis­tä pure­taan ja uut­ta raken­ne­taan. Mar­tin­nie­men orto­dok­si­sen tsa­sou­nan, 60-vuo­ti­aan “pik­ku-kir­kon” pihal­la sei­soo jo kai­vin­ko­ne. Rukous­huo­ne pure­taan sisäil­maon­gel­mien vuok­si.

Lähel­lä sijait­se­vaan pai­kal­li­seen lei­po­moon on nouse­mas­sa uusi uljas laa­jen­nus. Mar­tin­nie­men työ­väen­ta­lon ikku­noi­ta on rikot­tu, kou­lun ja päi­vä­ko­din tie­noo jou­tuu jat­ku­vas­ti tihu­töi­den koh­teek­si. Lin­ja-auto­py­säk­kiä on sprei­jat­tu, sei­nä­mät sen­tään ovat täl­lä het­kel­lä ehjät.

Kur­tin­hau­dan ran­ta­met­sän kult­tuu­ri­po­lun opas­kylt­tiä on sot­ket­tu. Olen myös kuul­lut, että kyläyh­dis­tyk­set eri puo­lil­la miet­ti­vät, miten saa­tai­siin var­jel­tua yhtei­sek­si ilok­si yllä­pi­de­tyt laa­vut ilki­val­la­ta.

Maa­il­mal­ta Suo­meen­kin ran­tau­tu­neet rai­vo- eli viha­huo­neet on luul­ta­vas­ti kek­sit­ty tar­pee­seen luo­da val­vot­tu tila, jos­sa ihmi­set voi­vat pur­kaa aggres­sioi­ta, tur­hau­tu­mis­ta ja teke­mi­sen puu­tet­ta. Näis­sä rai­vo­huo­neis­sa voi mäis­kiä esi­nei­tä sei­nään tai haka­ta lekal­la säpä­leik­si.

Epäi­len, ettei tämä uusi inno­vaa­tio rat­kai­si­si ongel­mia. Lii­an help­po lää­ke kaik­keen oli­si luon­to. Men­nään met­sään ja luon­toon rau­hoit­tu­maan. Se on täy­sin ilmais­ta eikä vaa­di edes lää­kä­rin mää­räys­tä.

auli.haapala(at)rantapohja.fi